Autismikirjon häiriöiden prenataaliset riskitekijät ja niiden hypoteettiset vaikutusmekanismit

Autismikirjon häiriöt (ASD) ovat heterogeeninen joukko oirekuvia, joiden keskeisimpänä oireena ovat eriasteiset puutteet vuorovaikutuksellisissa ja kommunikatiivisissa kyvyissä, minkä lisäksi niihin on liitetty useita neuroanatomisia, välittäjäainejärjestelmän ja ruuansulatuselimistön poikkeamia. ASD:n etiologiaa ei tarkkaan tunneta, mutta tämän hetken tietämyksen mukaan vahvan geneettisen taustan lisäksi raskaudenaikaisilla tekijöillä saattaa olla hyvinkin merkittävä rooli häiriön kehittymisessä. Tässä katsauksessa tarkastellaan tämänhetkisen tutkimusnäytön valossa joitakin ASD:n etiologiasta muodostettuja selitysmalleja, jotka perustuvat tutkimuksissa toistuvasti esiin nousseisiin riskitekijöihin. Katsauksessa keskitytään tarkemmin valproiinihapon (VPA), talidomidin ja D-vitamiinin mahdollisiin vaikutusreitteihin ja esitellään retinoiinihappo-estradioliteoria, jonka kautta pyritään selittämään useiden tunnistettujen riskitekijöiden ja ASD:n välistä yhteyttä. Tarkasteltujen riskitekijöiden vaikutuksista on rakennettu useita teorioita, mutta vain osaa niistä käsitellään tässä katsauksessa. Raskaudenaikaisen VPA-altistumisen roolia ASD:ssa tarkastellaan eläintutkimuksessa yleisimmin käytetyn eläinmallin (VPA:lle sikiöaikana altistettujen rottien) kautta, ja osallisuutta ihmisen ASD:n etiologiassa pyritään selittämään sekä ammoniakki- että folaattiaineenvaihdunnan häiriintymisellä altistumisen seurauksena. Talidomidialtistus raskauden aikana taas vaikuttaa esitellyn teorian mukaan cereblon-proteiinin toimintaan, joka tutkimusten mukaan on yhteydessä sekä ionikanavien toimintaan että tiettyjen aivoalueiden mRNA-aktivaatioon. Sen sijaan D-vitamiinin puutostilojen vaikutusta tarkastellaan serotoniiniaineenvaihdunnan kautta, sillä D-vitamiinin tiedetään vaikuttavan serotoniinisynteesin kannalta olennaisten geenien (TPH1 ja TPH2) ilmenemiseen. Retinoiinihappo-estradioliteoriassa kolmen endogeenisen kemiallisen aineen (retinoiinihappo [RA], estradioli ja human alpha-fetoprotein [HAFP]) keskinäinen tasapaino vaikuttaa olennaisesti sikiönkehityksen kulkuun: RA vakuttaa tiettyjen geenien ekspressioon, estradioli aivojen defeminisaatioprosesseihin ja HAFP suojaa sekä RA:n että estradiolin haittavaikutuksilta. Teorian mukaan riskitekijät voitaisiin jakaa RA-sensitiivistä kasvua edistäviin (VPA), HAFP-tuotantoa heikentäviin (talidomidi, etanoli, ToRCH [toxoplasmosis-rubella-cytomegalovirus-herpes]-infektioperhe, interleukiinit) ja estrogeenisensitiivistä kasvua edistäviin (kilpirauhasen vajaatoiminta, jodin puute) tekijöihin. Saman ASD-nimikkeen alle on koottu laaja kattaus eri tavoin ja eriasteisesti oireileivia häiriöitä. Tämän hetken tutkimustiedon valossa ei kuitenkaan ole lainkaan selvää, onko ASD:ssa todellisuudessa kyse yhdestä ja samasta häiriöstä, vai onko saman sateenvarjotermin alle koottu useita toisistaan täysin erillisiä häiriöitä.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2018

Author dc:creator

• Laakso, Hanna

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Lääketieteellinen tiedekunta
• University of Helsinki, Faculty of Medicine, Faculty of Medicine
• Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Medicinska fakulteten

• Autismi
• ASD
• prenataalinen riskitekijä
• valproiinihappo
• VPA
• talidomidi
• D-vitamiini
• retinoiinihappo
• estradioli
• HAFP

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-201809183186

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/606055