Transdiagnostinen näkökulma psykoosiin – diagnoosijärjestelmän kriittistä tarkastelua

Psykoosin määritelmä on muovautunut viimeisien vuosikymmenien aikana kuvaamaan syndroomaa, jossa tyypillistä ovat hallusinaatiot, deluusiot ja ajattelun häiriöt. Se liittyy etenkin psykoottisiin häiriöihin, jotka aiheuttavat merkittävää kärsimystä yksilölle ja huomattavaa rasitetta yhteiskunnalle. Tämän lisäksi tutkimukset ovat löytäneet syndrooman liittyvän muihin mielenterveyden häiriöihin kuten masennukseen ja ilmenevän lievemmässä muodossa myös väestötasolla. Psykoottista oireilua sisältävät häiriöt omaavat enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia: eri diagnoosiluokissa ilmenee muun muassa samanlaisia kognition vajeita ja neurobiologisia poikkeavuuksia. Nykyiset kliiniset määritelmät psykoosille eivät vaikuta tarpeeksi kattavilta kuvaamaan syndroomaa. Tässä tutkielmassa aluksi tarkasteltiin psykoosia diagnoosijärjestelmän pohjalta, jonka jälkeen ilmiötä tarkasteltiin transdiagnostisesti ilman kliinistä kategorisointia. Tutkielmassa verrattiin diagnoosijärjestelmän näkemystä psykoosista transdiagnostisen näkökulman kanssa, ja tutkielman tavoitteena on luoda psykoosista ajankohtainen, kriittinen ja kattava katsaus. Tutkielman kirjallisuushaku tehtiin PubMed-tietokannasta, ja artikkeleiksi valittiin ajankohtaisia katsauksia ja tutkimuksia, jotka toivat psykoosin syndroomaan uutta perspektiiviä. Artikkeleissa käsiteltiin DSM-5:n näkemystä psykoosista sekä kahta transdiagnostista viitekehystä. Psykopatologian hierarkkisessa taksonomiassa (HiTOP) psykoosia tarkastellaan psykologisen toiminnan jatkumoiden kautta, kun taas Research Domain Criteriassa (RDoC) psykoosia lähestytään neurobiologisten mekanismien avulla. Viitekehykset tarjoavat toisiaan täydentävää perspektiiviä psykoosin syndroomaan. Tutkielman perusteella psykoosi oli luonteeltaan transdiagnostinen, etiologialtaan moninainen ja vielä osin epäselvä ilmiö. Syndroomaan liittyi monia transdiagnostisia prosesseja ja mekanismeja, ja sitä pystyi hahmottamaan sekä dimensionaalisesti että hierarkkisesti. Transdiagnostinen tutkimus saattaa kehittää biologisia hoitomuotoja ja löytää kliinistä käytäntöä parantavia yhteyksiä eri diagnoosien välillä. Diagnostiset järjestelmät tulevat vielä pitkään johtamaan käsitystämme mielenterveydestä, mutta transdiagnostinen näkemys on saamassa merkittävää jalansijaa, ja sillä on potentiaalia informoida tulevien diagnoosijärjestelmien sisältöjä.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2021

Author dc:creator

• Salakka, Saara

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta
• University of Helsinki, Faculty of Medicine
• Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten

• Psykoosi
• psykoottiset häiriöt
• transdiagnostinen
• dimensionaalinen
• DSM
• HiTOP
• RDoC

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-202407113730

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/606335