Kaupunkiviljelijöiden kokemuksia luonnonmukaisuudesta ja kontaktista maahan chileläisessä yhteisöpuutarhassa

Tässä tutkielmassa tarkastellaan yhteisöpuutarhan viljelijöiden kokemuksia luonnonmukaisuudesta ja kontaktista maahan Chilen pääkaupungissa Santiagossa. Tutkielman aineisto on kerätty etnografisin menetelmin käyttäen osallistuvaa havainnointia, haastatteluja sekä kollaboratiivista videokuvausta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat ’suhteiden ajattelu veden kautta’ -konseptista (Strang & Krause, 2016) johdettu näkökulma ’suhteiden ajattelu puutarhan kautta’, ’elävä ajattelu’ (Eduadro Kohn, 2013) sekä ’kontaktivyöhyke’ (Donna Haraway, 2007). Tutkielmassa analysoidaan minkälaisia suhteita luontoyhteyden ja luonnonmukaisuuden pohjalta rakentuu sekä kuinka näissä suhteissa koetaan ja käsitteellistetään hyvinvointia. Viljelijöiden suhteissa muihin kuin ihmisiin sekä kontaktissa maahan korostuvat monilajinen yhteiselo ja hoivaaminen. Puutarhan muodostamissa pienissä ’kontaktialueissa’ ihmiset ovat vuorovaikutuksessa muunlajisten kanssa ja lukevat ’merkkejä’, joiden kautta he oppivat toimimaan yhdessä. Yhteiselo ja toistuvat vuorovaikutustilanteet muodostavat lopulta viljelijöiden luontoyhteyden. Luonnonmukaisen viljelyn kautta viljelijät kokevat hyvinvointia ja terveyttä erityisesti kemikaalittoman ravinnon kautta. Itse viljeleminen mahdollistaa kontrollin tunteen ravinnon puhtaudesta, mikä etäännyttää supermarketeista sekä lisää kokemusta ruokaturvasta. Maistaminen, haistaminen ja koskettaminen luovat affektiivista suhdetta puutarhaan ja itse tuotettuun ruokaan, mikä osaltaan vahvistaa viljelijöiden terveyskokemusta. Puutarhalla toisten auttaminen, yhdessä oppiminen ja luonnonmukaisen viljelyn ideologia luovat ihmisten välistä yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden kautta viljelijät luovat myös ylisukupolvisia suhteita, joihin liittyy tunne nostalgiasta ja kulttuuriperinnöstä. Luonnonmukaisen viljelyn harjoittamisessa viljelijät pyrkivät säilyttämään perinteistä luomuviljelyn tietotaitoa. Kyseisen tietotaidon esiin nostaminen ja uudelleen herättäminen ovat myös tulevaisuuteen suuntaavaa, kestävää toimintaa, jota tutkielmassa tarkastellaan tulevaisuusperintökäsitteen avulla. Tutkielman aineisto on kerätty kolmen kuukauden kenttätyön aikana Huertas Urbanas -yhteisöpuutarhassa Santiagossa maalis- ja kesäkuun 2023 välisenä aikana. Tutkimusmateriaali muodostui viljelijöiden kanssa yhteistyössä kuvatusta videomateriaalista ja osallistuvan havainnoinnin videoimisesta viljelijöiden kanssa palstoilla, puutarhayhteisön kokouksissa sekä työpajoissa. Videomateriaalin lisäksi aineistoa on tallennettu kirjallisen kenttäpäiväkirjan ja valokuvien muodossa. Kollaboratiivisen videoinnin kautta tutkielma osallistuu visuaalisen antropologian keskusteluun siitä, miten videomateriaali lisää muun muassa fenomenologista aistitietoa sekä osallistaa tutkimukseen osallistuneita kenttätyön aikana. Aineistomateriaalista on tehty etnografinen elokuva tutkielman sivutyönä. Elokuvan suomeksi ja englanniksi tekstitettyihin versioihin sekä traileriin on saatavissa linkki tämän tutkielman liitteet-osiossa.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2025

Author dc:creator

• Toiskallio, Sointu Seeti Oliver

• luonnonmukainen viljely
• hyvinvointi
• yhteisöllisyys
• etnografia
• luontosuhde
• Chile
• yhteisöpuutarha
• luonnonmukaisuus
• kontakti maahan
• terveyskokemus
• monilajisuus
• suhteet
• affektit
• kollaboratiivinen videokuvaus
• visuaalinen antropologia
• ympäristöantropologia
• etnografinen elokuva
• aistitieto
• ruokaturva
• tulevaisuusperintö
• collaborative videography
• ethnographic film
• visual anthropology
• community garden
• naturalness
• health experience
• multispecies
• relations
• contact with the soil
• food security
• well-being
• sensory information
• heritage futures

Statement dc:rights

• CC BY-NC-ND 4.0

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/593032

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/593032