Tapaustutkimus systeemisen työskentelytavan kehityspolusta kaksikielisessä lastensuojelutyössä

Tutkimuskohteena on kaksikielisen kunnan lastensuojelutiimi, jossa on käytössä systeeminen työskentelyote. Tutkimuksen pyrkimyksenä on luoda systeemiajatteluun perustuvalla tapaustutkimuksella ymmärrystä systeemisen työskentelytavan kehityskulusta käyttöönoton taustoista aina kevääseen 2024 asti. Tavoitteena on hahmottaa eri mitkä eri kehitysvaiheet ovat vaikuttaneet kaksikielisen lastensuojelutiimin systeemiseen työskentelytapaan. Vuonna 2023 toimeenpantu kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus uusien hyvinvointialueiden muodossa on tuonut mukanaan entistä suurempia muutoksia, jotka ovat väistämättä vaikuttaneet myös lastensuojelutyön toimintaedellytyksiin. Systeeminen työote pohjautuu arvoihin ja tutkittuun tietoon. Tämän takia tutkielmassa pyritään selvittämään, mikä systeemisen työskentelytavan tietopohja nousee esiin eri kehitysvaiheissa. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa, mitä organisatorisia tekijöitä nousee esiin työskentelymallin toteutumisessa kaksikielisessä lastensuojelutiimissä. Tämä tutkielma liittyy MultiPrax-tutkimushankkeeseen, missä pyritään rakentamaan kokonaiskuvaa hyvinvointialueilla sovellettavasta systeemisestä työotteesta lastensuojelun, lapsiperhesosiaalityön ja jälkihuollon kontekstissa. Tämän työn tutkimusaineiston muodostaa MultiPrax-tutkimushankkeen seitsemän avainhenkilöhaastattelua. Taustamateriaalina on käytetty lisäksi kunnan ja hyvinvointialueen julkisia strategia- ja päätösdokumentteja. Reflektiivisen temaattisen sisällönanalyysin abduktiivisessa tarkastelun pohjalta on tunnistettu kolme keskeistä pääteemaa: systeemisen työskentelymallin kehitysvaiheet, systeemisen työskentelytavan olemus ja olettamukset sekä resurssien paradoksi. Kehitysvaiheista erottuu kolme erillistä kokonaisuutta, joista ensimmäinen eli muutostarpeiden tunnistamisen vaihe liittyy suomalaisessa lastensuojelussa vallinneisiin haasteisiin, joihin etsittiin ratkaisuja maakunnallisilla kehittämishankkeilla. Tähän liittyvät niin kansallisella kuin alueellisella tasolla vallinneet olosuhteet, joiden ratkaisuksi esitettiin systeemistä työskentelymallia. Toista kehitysvaihetta kuvastaa systeemisen työskentelymallin rooli muutosajurina. Sen puitteissa systeemistä työskentelyotetta otettiin käyttöön ja toteutettiin hyvinvointialueelle siirtymiseen asti. Kolmantena kehitysvaiheena hahmottuu hyvinvointialueiden muutosturbulenssi, missä tarkastelun kohteena oleva lastensuojelutiimi on pitänyt kiinni systeemisestä työskentelytavasta muutosvyöryn tuomista haasteista huolimatta. Ajanjaksoa luonnehtii johtamisresurssien puute, johtamisen tarve ja alituinen muutos. Systeemisen työskentelymallin olemus ja olettamukset kuvaa työskentelymallin tietopohjaa ja kehitystä. Myös johtamisen haasteet heijastuvat joka suuntaan. Vaikka tutkittu tieto on keskeistä mallin lähtökohdissa, ei se juurikaan nouse esille keskeisenä teemana. Lisäksi työskentelymallin syvenemiseen ja toteutukseen tarvittavat resurssit ovat hyvin ohuet ja jatkuva muutos nakertaa niin jaksamista kuin henkilöstön saatavuudessa. Kaksikielisyydelle on tukea ajatuksen tasolla, mutta konkretiassa kaksikielisyyden rooli on jatkuvasti supistunut.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2024

Author dc:creator

• Rantasuo, Anna-Leena

• lastensuojelu
• systeemiajattelu
• johtaminen
• systeeminen työskentelytapa
• oppiva organisaatio
• kaksikielinen lastensuojelutyö

Statement dc:rights

• CC BY-NC-ND 4.0

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/587880

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/587880