Hyvinvointimittareiden ja koetun hyvinvoinnin välinen kvantitatiivinen vertailu Suomessa 2002–2016

Useat Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset kuvaavat suomalaisten olevan yksi maailman onnellisimmista kansoista. Moni suomalainen ei kuitenkaan koe samaistuvansa näihin hyvinvointimittausten tuloksiin, eivätkä Suomen synkät mielenterveys- ja itsemurhatilastotkaan puolla suomalaisten koetun hyvinvoinnin puolesta. Hyvinvointimittarit eivät mittaa subjektiivista hyvinvointia. Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset ovat resurssipainotteisia ja keskittyvät koetun hyvinvoinnin sijasta mittaamaan hyvinvoinnin edellytyksiä, kuten taloudellisia tai yhteiskunnallisia tekijöitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten hyvinvointimittareiden tulokset vastaavat suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa ja kehitystä vuosien 2002–2016 välillä. Lisäksi tutkitaan miten hyvinvointimittarit onnistuvat kuvaamaan eri sosioekonomisten ryhmien koettua hyvinvointia. Tutkielma on kvantitatiivinen vertailu, jossa hyödynnetään kuvailevan tilastotieteen menetelmiä. Tarkastellut hyvinvointimittarit ovat HDI, HPI, SSI, Gini-kerroin, ISEW, GPI ja BKT. Koetun hyvinvoinnin aineistona käytetään Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen elämäntyytyväisyyden tilastomuuttujaa. Tutkielman tulokset osoittavat, ettei hyvinvointimittareiden antama kuva Suomen hyvinvoinnin tasosta vastaa suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa. HDI ja SSI kuvaavat hyvinvoinnin tason tarkasteltuja elämäntyytyväisyyksiä korkeampana, sekä HPI ja Gini-indeksi alhaisempana. Ainoastaan Gini-indeksin kuvaama hyvinvoinnin taso vastaa työttömien elämäntyytyväisyyden tasoa. Hyvinvointimittareiden tulosten kehityksissä on kuitenkin havaittavissa joitakin yhteneväisyyksiä suomalaisten koetun hyvinvoinnin kehityksen kanssa. Gini-kerroin ja SSI pysyvät suomalaisten keskimääräisen elämäntyytyväisyyden sekä opiskelijoiden ja eläkeläisten elämäntyytyväisyyksien tavoin stabiileina tutkitulla aikavälillä. HDI:ssa ja työssäkäyvien elämäntyytyväisyydessä on havaittavissa loivaa, yhteneväistä kasvua. HPI ja GPI ovat keskimääräiseen elämäntyytyväisyyteen verrattuna laskusuuntaisempia, mutta etenkin GPI:ssa on havaittavissa työssäkäyvien elämäntyytyväisyyden kanssa yhteneviä vuosittaisia muutoksia. ISEW:n ja BKT:n kehitys on huomattavasti vaihtelevampaa ja kasvusuuntaisempaa kuin suomalaisten elämäntyytyväisyyden kehitys. Koetun- ja resurssipainotteisen hyvinvoinnin mittaamista pidetään usein kahtena keskenään kilpailevana näkökulmana, vaikka kokonaishyvinvointi muodostuu sekä subjektiivisista että objektiivisista tekijöistä. Nykyisten resurssipainotteisten hyvinvointimittareiden rinnalla tulisi mitata myös hyvinvoinnin subjektiivista puolta, sillä koettu hyvinvointi on oleellinen osa väestön kehitystä ja terveyttä.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2020

Author dc:creator

• Lintunen, Jenni

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
• University of Helsinki, Faculty of Science
• Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten

• Subjektiivinen hyvinvointi
• koettu hyvinvointi
• elämäntyytyväisyys
• hyvinvointimittari
• sosioekonomiset erot

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-202005202239

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/315171