{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/315171"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/315171","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Hyvinvointimittareiden ja koetun hyvinvoinnin välinen kvantitatiivinen vertailu Suomessa 2002–2016","abstract":"Useat Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset kuvaavat suomalaisten olevan yksi maailman onnellisimmista kansoista. Moni suomalainen ei kuitenkaan koe samaistuvansa näihin hyvinvointimittausten tuloksiin, eivätkä Suomen synkät mielenterveys- ja itsemurhatilastotkaan puolla suomalaisten koetun hyvinvoinnin puolesta. Hyvinvointimittarit eivät mittaa subjektiivista hyvinvointia. Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset ovat resurssipainotteisia ja keskittyvät koetun hyvinvoinnin sijasta mittaamaan hyvinvoinnin edellytyksiä, kuten taloudellisia tai yhteiskunnallisia tekijöitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten hyvinvointimittareiden tulokset vastaavat suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa ja kehitystä vuosien 2002–2016 välillä. Lisäksi tutkitaan miten hyvinvointimittarit onnistuvat kuvaamaan eri sosioekonomisten ryhmien koettua hyvinvointia. Tutkielma on kvantitatiivinen vertailu, jossa hyödynnetään kuvailevan tilastotieteen menetelmiä. Tarkastellut hyvinvointimittarit ovat HDI, HPI, SSI, Gini-kerroin, ISEW, GPI ja BKT. Koetun hyvinvoinnin aineistona käytetään Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen elämäntyytyväisyyden tilastomuuttujaa. Tutkielman tulokset osoittavat, ettei hyvinvointimittareiden antama kuva Suomen hyvinvoinnin tasosta vastaa suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa. HDI ja SSI kuvaavat hyvinvoinnin tason tarkasteltuja elämäntyytyväisyyksiä korkeampana, sekä HPI ja Gini-indeksi alhaisempana. Ainoastaan Gini-indeksin kuvaama hyvinvoinnin taso vastaa työttömien elämäntyytyväisyyden tasoa. Hyvinvointimittareiden tulosten kehityksissä on kuitenkin havaittavissa joitakin yhteneväisyyksiä suomalaisten koetun hyvinvoinnin kehityksen kanssa. Gini-kerroin ja SSI pysyvät suomalaisten keskimääräisen elämäntyytyväisyyden sekä opiskelijoiden ja eläkeläisten elämäntyytyväisyyksien tavoin stabiileina tutkitulla aikavälillä. HDI:ssa ja työssäkäyvien elämäntyytyväisyydessä on havaittavissa loivaa, yhteneväistä kasvua. HPI ja GPI ovat keskimääräiseen elämäntyytyväisyyteen verrattuna laskusuuntaisempia, mutta etenkin GPI:ssa on havaittavissa työssäkäyvien elämäntyytyväisyyden kanssa yhteneviä vuosittaisia muutoksia. ISEW:n ja BKT:n kehitys on huomattavasti vaihtelevampaa ja kasvusuuntaisempaa kuin suomalaisten elämäntyytyväisyyden kehitys. Koetun- ja resurssipainotteisen hyvinvoinnin mittaamista pidetään usein kahtena keskenään kilpailevana näkökulmana, vaikka kokonaishyvinvointi muodostuu sekä subjektiivisista että objektiivisista tekijöistä. Nykyisten resurssipainotteisten hyvinvointimittareiden rinnalla tulisi mitata myös hyvinvoinnin subjektiivista puolta, sillä koettu hyvinvointi on oleellinen osa väestön kehitystä ja terveyttä.","abstract_html":"Useat Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset kuvaavat suomalaisten olevan yksi maailman onnellisimmista kansoista. Moni suomalainen ei kuitenkaan koe samaistuvansa näihin hyvinvointimittausten tuloksiin, eivätkä Suomen synkät mielenterveys- ja itsemurhatilastotkaan puolla suomalaisten koetun hyvinvoinnin puolesta. Hyvinvointimittarit eivät mittaa subjektiivista hyvinvointia. Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset ovat resurssipainotteisia ja keskittyvät koetun hyvinvoinnin sijasta mittaamaan hyvinvoinnin edellytyksiä, kuten taloudellisia tai yhteiskunnallisia tekijöitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten hyvinvointimittareiden tulokset vastaavat suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa ja kehitystä vuosien 2002–2016 välillä. Lisäksi tutkitaan miten hyvinvointimittarit onnistuvat kuvaamaan eri sosioekonomisten ryhmien koettua hyvinvointia. Tutkielma on kvantitatiivinen vertailu, jossa hyödynnetään kuvailevan tilastotieteen menetelmiä. Tarkastellut hyvinvointimittarit ovat HDI, HPI, SSI, Gini-kerroin, ISEW, GPI ja BKT. Koetun hyvinvoinnin aineistona käytetään Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen elämäntyytyväisyyden tilastomuuttujaa. Tutkielman tulokset osoittavat, ettei hyvinvointimittareiden antama kuva Suomen hyvinvoinnin tasosta vastaa suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa. HDI ja SSI kuvaavat hyvinvoinnin tason tarkasteltuja elämäntyytyväisyyksiä korkeampana, sekä HPI ja Gini-indeksi alhaisempana. Ainoastaan Gini-indeksin kuvaama hyvinvoinnin taso vastaa työttömien elämäntyytyväisyyden tasoa. Hyvinvointimittareiden tulosten kehityksissä on kuitenkin havaittavissa joitakin yhteneväisyyksiä suomalaisten koetun hyvinvoinnin kehityksen kanssa. Gini-kerroin ja SSI pysyvät suomalaisten keskimääräisen elämäntyytyväisyyden sekä opiskelijoiden ja eläkeläisten elämäntyytyväisyyksien tavoin stabiileina tutkitulla aikavälillä. HDI:ssa ja työssäkäyvien elämäntyytyväisyydessä on havaittavissa loivaa, yhteneväistä kasvua. HPI ja GPI ovat keskimääräiseen elämäntyytyväisyyteen verrattuna laskusuuntaisempia, mutta etenkin GPI:ssa on havaittavissa työssäkäyvien elämäntyytyväisyyden kanssa yhteneviä vuosittaisia muutoksia. ISEW:n ja BKT:n kehitys on huomattavasti vaihtelevampaa ja kasvusuuntaisempaa kuin suomalaisten elämäntyytyväisyyden kehitys. Koetun- ja resurssipainotteisen hyvinvoinnin mittaamista pidetään usein kahtena keskenään kilpailevana näkökulmana, vaikka kokonaishyvinvointi muodostuu sekä subjektiivisista että objektiivisista tekijöistä. Nykyisten resurssipainotteisten hyvinvointimittareiden rinnalla tulisi mitata myös hyvinvoinnin subjektiivista puolta, sillä koettu hyvinvointi on oleellinen osa väestön kehitystä ja terveyttä.","abstract_has_math":false,"creators":["Lintunen, Jenni"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Science","Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2020,"date_issued":"2020","date_published":"2020","updated_at":"2026-07-27T19:56:11Z","subjects":["Subjektiivinen hyvinvointi","koettu hyvinvointi","elämäntyytyväisyys","hyvinvointimittari","sosioekonomiset erot"],"languages":["fin"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202005202239"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-202005202239","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/315171","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Science","Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Lintunen, Jenni"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2020"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["Subjektiivinen hyvinvointi","koettu hyvinvointi","elämäntyytyväisyys","hyvinvointimittari","sosioekonomiset erot"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202005202239","http://hdl.handle.net/10138/315171"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Useat Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset kuvaavat suomalaisten olevan yksi maailman onnellisimmista kansoista. Moni suomalainen ei kuitenkaan koe samaistuvansa näihin hyvinvointimittausten tuloksiin, eivätkä Suomen synkät mielenterveys- ja itsemurhatilastotkaan puolla suomalaisten koetun hyvinvoinnin puolesta. Hyvinvointimittarit eivät mittaa subjektiivista hyvinvointia. Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset ovat resurssipainotteisia ja keskittyvät koetun hyvinvoinnin sijasta mittaamaan hyvinvoinnin edellytyksiä, kuten taloudellisia tai yhteiskunnallisia tekijöitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten hyvinvointimittareiden tulokset vastaavat suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa ja kehitystä vuosien 2002–2016 välillä. Lisäksi tutkitaan miten hyvinvointimittarit onnistuvat kuvaamaan eri sosioekonomisten ryhmien koettua hyvinvointia. Tutkielma on kvantitatiivinen vertailu, jossa hyödynnetään kuvailevan tilastotieteen menetelmiä. Tarkastellut hyvinvointimittarit ovat HDI, HPI, SSI, Gini-kerroin, ISEW, GPI ja BKT. Koetun hyvinvoinnin aineistona käytetään Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen elämäntyytyväisyyden tilastomuuttujaa. Tutkielman tulokset osoittavat, ettei hyvinvointimittareiden antama kuva Suomen hyvinvoinnin tasosta vastaa suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa. HDI ja SSI kuvaavat hyvinvoinnin tason tarkasteltuja elämäntyytyväisyyksiä korkeampana, sekä HPI ja Gini-indeksi alhaisempana. Ainoastaan Gini-indeksin kuvaama hyvinvoinnin taso vastaa työttömien elämäntyytyväisyyden tasoa. Hyvinvointimittareiden tulosten kehityksissä on kuitenkin havaittavissa joitakin yhteneväisyyksiä suomalaisten koetun hyvinvoinnin kehityksen kanssa. Gini-kerroin ja SSI pysyvät suomalaisten keskimääräisen elämäntyytyväisyyden sekä opiskelijoiden ja eläkeläisten elämäntyytyväisyyksien tavoin stabiileina tutkitulla aikavälillä. HDI:ssa ja työssäkäyvien elämäntyytyväisyydessä on havaittavissa loivaa, yhteneväistä kasvua. HPI ja GPI ovat keskimääräiseen elämäntyytyväisyyteen verrattuna laskusuuntaisempia, mutta etenkin GPI:ssa on havaittavissa työssäkäyvien elämäntyytyväisyyden kanssa yhteneviä vuosittaisia muutoksia. ISEW:n ja BKT:n kehitys on huomattavasti vaihtelevampaa ja kasvusuuntaisempaa kuin suomalaisten elämäntyytyväisyyden kehitys. Koetun- ja resurssipainotteisen hyvinvoinnin mittaamista pidetään usein kahtena keskenään kilpailevana näkökulmana, vaikka kokonaishyvinvointi muodostuu sekä subjektiivisista että objektiivisista tekijöistä. Nykyisten resurssipainotteisten hyvinvointimittareiden rinnalla tulisi mitata myös hyvinvoinnin subjektiivista puolta, sillä koettu hyvinvointi on oleellinen osa väestön kehitystä ja terveyttä.","Most of the happiness and well-being surveys are showing that Finland is one of the happiest countries in the world. Many of the Finnish people can’t relate to these results. Neither the mental health statistics nor suicide rates in Finland are speaking for the well-being of Finnish people. The reason is that the well-being is traditionally measured by objective indicators that include only economic and social factors. The measurements are not measuring subjective well-being despite that it’s essential part for the demographic development and population health. The study investigates how the well-being measures correspond with subjective well-being in Finland years 2002-2016. The research also examines how the well-being measurements are able to measure subjective well-being of different socio-economic groups. The study is a quantitative comparison between descriptive statistics of objective well-being measures and life satisfaction. The examined wellbeing measures are HDI, HPI, SSI, Gini co-efficient, ISEW, GPI and GDP. The life satisfaction attribute data is from European Social Survey. The results of the study show that the examined well-being measures don’t correspond with the level of subjective well-being in Finland. HDI and SSI are higher than life satisfaction. HPI and Gini co-efficient are lower than life satisfaction. Only Gini co-efficient corresponds with the level of life satisfaction experienced from unemployed. Nevertheless the results show that there is some corresponding with the fluctuation of some of the well-being measures and subjective well-being. Gini co-efficient and SSI are as stable as average life satisfaction in Finland and life satisfaction experienced from students and pensioners. HDI has similar slight growth with life satisfaction experienced from laborers. HPI and GPI are more declining compared to the life satisfactions. GPI has similar fluctuation with life satisfaction experienced from unemployed. ISEW and GDP are showing significantly more increase and fluctuation compared to life satisfaction. Subjective and objective well-being are often seen as two separate dimensions. The fact is that overall well-being is formed from both of the dimensions. That is why well-being should be measured with both, subjective and objective measurements."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Hyvinvointimittareiden ja koetun hyvinvoinnin välinen kvantitatiivinen vertailu Suomessa 2002–2016"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Science","Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten"],"dc:creator":["Lintunen, Jenni"],"dc:date.issued":["2020"],"dc:description.abstract":["Useat Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset kuvaavat suomalaisten olevan yksi maailman onnellisimmista kansoista. Moni suomalainen ei kuitenkaan koe samaistuvansa näihin hyvinvointimittausten tuloksiin, eivätkä Suomen synkät mielenterveys- ja itsemurhatilastotkaan puolla suomalaisten koetun hyvinvoinnin puolesta. Hyvinvointimittarit eivät mittaa subjektiivista hyvinvointia. Suomesta tehdyt hyvinvointimittaukset ovat resurssipainotteisia ja keskittyvät koetun hyvinvoinnin sijasta mittaamaan hyvinvoinnin edellytyksiä, kuten taloudellisia tai yhteiskunnallisia tekijöitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten hyvinvointimittareiden tulokset vastaavat suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa ja kehitystä vuosien 2002–2016 välillä. Lisäksi tutkitaan miten hyvinvointimittarit onnistuvat kuvaamaan eri sosioekonomisten ryhmien koettua hyvinvointia. Tutkielma on kvantitatiivinen vertailu, jossa hyödynnetään kuvailevan tilastotieteen menetelmiä. Tarkastellut hyvinvointimittarit ovat HDI, HPI, SSI, Gini-kerroin, ISEW, GPI ja BKT. Koetun hyvinvoinnin aineistona käytetään Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen elämäntyytyväisyyden tilastomuuttujaa. Tutkielman tulokset osoittavat, ettei hyvinvointimittareiden antama kuva Suomen hyvinvoinnin tasosta vastaa suomalaisten koetun hyvinvoinnin tasoa. HDI ja SSI kuvaavat hyvinvoinnin tason tarkasteltuja elämäntyytyväisyyksiä korkeampana, sekä HPI ja Gini-indeksi alhaisempana. Ainoastaan Gini-indeksin kuvaama hyvinvoinnin taso vastaa työttömien elämäntyytyväisyyden tasoa. Hyvinvointimittareiden tulosten kehityksissä on kuitenkin havaittavissa joitakin yhteneväisyyksiä suomalaisten koetun hyvinvoinnin kehityksen kanssa. Gini-kerroin ja SSI pysyvät suomalaisten keskimääräisen elämäntyytyväisyyden sekä opiskelijoiden ja eläkeläisten elämäntyytyväisyyksien tavoin stabiileina tutkitulla aikavälillä. HDI:ssa ja työssäkäyvien elämäntyytyväisyydessä on havaittavissa loivaa, yhteneväistä kasvua. HPI ja GPI ovat keskimääräiseen elämäntyytyväisyyteen verrattuna laskusuuntaisempia, mutta etenkin GPI:ssa on havaittavissa työssäkäyvien elämäntyytyväisyyden kanssa yhteneviä vuosittaisia muutoksia. ISEW:n ja BKT:n kehitys on huomattavasti vaihtelevampaa ja kasvusuuntaisempaa kuin suomalaisten elämäntyytyväisyyden kehitys. Koetun- ja resurssipainotteisen hyvinvoinnin mittaamista pidetään usein kahtena keskenään kilpailevana näkökulmana, vaikka kokonaishyvinvointi muodostuu sekä subjektiivisista että objektiivisista tekijöistä. Nykyisten resurssipainotteisten hyvinvointimittareiden rinnalla tulisi mitata myös hyvinvoinnin subjektiivista puolta, sillä koettu hyvinvointi on oleellinen osa väestön kehitystä ja terveyttä.","Most of the happiness and well-being surveys are showing that Finland is one of the happiest countries in the world. Many of the Finnish people can’t relate to these results. Neither the mental health statistics nor suicide rates in Finland are speaking for the well-being of Finnish people. The reason is that the well-being is traditionally measured by objective indicators that include only economic and social factors. The measurements are not measuring subjective well-being despite that it’s essential part for the demographic development and population health. The study investigates how the well-being measures correspond with subjective well-being in Finland years 2002-2016. The research also examines how the well-being measurements are able to measure subjective well-being of different socio-economic groups. The study is a quantitative comparison between descriptive statistics of objective well-being measures and life satisfaction. The examined wellbeing measures are HDI, HPI, SSI, Gini co-efficient, ISEW, GPI and GDP. The life satisfaction attribute data is from European Social Survey. The results of the study show that the examined well-being measures don’t correspond with the level of subjective well-being in Finland. HDI and SSI are higher than life satisfaction. HPI and Gini co-efficient are lower than life satisfaction. Only Gini co-efficient corresponds with the level of life satisfaction experienced from unemployed. Nevertheless the results show that there is some corresponding with the fluctuation of some of the well-being measures and subjective well-being. Gini co-efficient and SSI are as stable as average life satisfaction in Finland and life satisfaction experienced from students and pensioners. HDI has similar slight growth with life satisfaction experienced from laborers. HPI and GPI are more declining compared to the life satisfactions. GPI has similar fluctuation with life satisfaction experienced from unemployed. ISEW and GDP are showing significantly more increase and fluctuation compared to life satisfaction. Subjective and objective well-being are often seen as two separate dimensions. The fact is that overall well-being is formed from both of the dimensions. That is why well-being should be measured with both, subjective and objective measurements."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-202005202239","http://hdl.handle.net/10138/315171"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:subject":["Subjektiivinen hyvinvointi","koettu hyvinvointi","elämäntyytyväisyys","hyvinvointimittari","sosioekonomiset erot"],"dc:title":["Hyvinvointimittareiden ja koetun hyvinvoinnin välinen kvantitatiivinen vertailu Suomessa 2002–2016"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:11Z"}