Kestävyyskasvatus ja kouluruokailu tieteidenvälisenä yhteistyönä

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kestävyyskasvatus peruskouluissa jättää tilaa tulkinnanvaraisuudelle. Ruoka on nähty hyväksi keinoiksi lisätä ymmärrystä kestävän kehityksen näkökulmista ja aiheena se kuuluu monen oppiaineen sisältöihin yhdistäen siten koko kouluyhteisöä. Myös kouluruokailu on nähty vielä useiden käyttämättömien mahdollisuuksien opetusresurssina. Tarkastelun kohteena tässä tutkimuksessa on kestävyyskasvatuksen ja kouluruokailun toteuttaminen tieteidenvälisessä yhteistyössä. Tutkimuksessa selvitetään, miten aineenopettajat ja ruokapalvelupäälliköt ymmärtävät kestävyyskasvatuksen, miten ruokaa ja kouluruokailua voitaisiin entistä monipuolisemmin hyödyntää osana kestävyyskasvatusta oppiainerajat ylittäen ja minkälaisia mahdollisuuksia ja haasteita tieteidenvälisessä yhteistyössä nähdään olevan. Aihetta on lähestytty laadullisella tutkimusstrategialla. Aineisto koostuu yhdeksän aineenopettajan ja viiden ruokapalvelupäällikön teemahaastatteluista. Aineiston jäsentelyssä hyödynnettiin teemoittelua. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla ja selonteon käsitettä hyödyntäen. Kestävyyskasvatusta tulkittiin haastatteluissa moniäänisesti laaja-alaisuuden, ilmiöoppimisen ja arvo- ja asennekasvatuksen näkökulmista. Ruoka nähtiin monipuolisena työkaluna ja aiheena, jolla lähestyä kestävän kehityksen teemoja. Kestävyyskasvatuksessa nähtiin myös erilaisia haasteita, joita selitettiin ajan ja opetusmateriaalien vähyydellä tai puutteella, oppilaiden ikävaiheella sekä kestävyyskasvatuksen tulkinnanvaraisuudella. Tieteidenvälisen yhteistyön anniksi koettiin ideoiden jakaminen ja hyvän ilmapiirin ylläpitäminen kouluyhteisössä. Siinä koettiin myös haasteita, joiden selitettiin johtuvan ajan puutteesta, erillisistä suunnitelmista ja henkilökemioiden kohtaamattomuudesta. Kouluruokailussa haastateltavat näkivät kasvatuksellisia mahdollisuuksia, joiden hyödyntämisen katsottiin vaativan yhteistyötä, toimivat puitteet ja riittävät resurssit kehittämiselle. Ruoan hyödyntäminen osana kestävyyskasvatusta ja tiiviimpi yhteistyö näyttäisivätkin vaativan onnistuakseen vielä kehittämistä, lisää aikaa ja materiaaleja työn tueksi sekä uudenlaisia järjestelyjä kouluissa. Ruokatajun kolmikehämallin tarkastelu kestävyyskasvatuksen tavoitteiden näkökulmasta osoitti sen, että sitä voi soveltaa myös pedagogiseksi malliksi, jonka toimiminen käytännössä vaatii kuitenkin vielä jatkotutkimuksia.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2020

Author dc:creator

• Hyvönen, Emilia

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutus
• University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Teacher Education
• Helsingfors universitet, Pedagogiska fakulteten, Lärarutbildning

• kestävyyskasvatus
• tieteidenvälinen yhteistyö
• ruokataju
• kouluruokailu

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-202003241616

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/313576