Syringomyelian perinnöllinen vaihtelu suomalaisilla cavalier kingcharlesinspanieleilla

Cavalier kingcharlesinspanieli on suosittu seurakoirarotu, jolla esiintyy useita perinnöllisiä sairauksia, kuten syringomyeliaa. Syringomyelia on neurologinen sairaus, jossa selkäydinkanavaan kehittyy nestetäytteisiä onteloita. Cavalier kingcharlesinspanielilla syringomyelian aiheuttaa yleensä chiari-tyyppinen epämuodostuma, joka on lähes kaikilla cavaliereilla. Syringomyelia aiheuttaa hermoperäistä kipua ja tyypilliset oireet ovat raapiminen ja kosketusyliherkkyys. Sairautta voidaan hoitaa lääke- ja leikkaushoidolla, mutta parantavaa hoitoa ei ole. Tutkielman tavoitteena on selvittää syringomyelian periytymisaste suomalaisessa cavalier kingcharlesinspanielipopulaatiossa. Lisäksi arvioidaan systemaattisen tekijöiden esimerkiksi sukupuolen ja syntymävuoden vaikutusta syringomyelian ilmenemiseen. Aineistot saatiin Suomen Kennelliitolta; tutkimusaineisto sisälsi 690 magneettikuvattua cavalier kingcharlesinspanielia ja sukupuuaineisto 28580 cavalier kingcharlesinspanielia. Koirat oli magneettikuvattu vuosina 2007–2016 ja ne olivat syntyneet vuosina 1998–2015. Varianssikomponenttien arvioimiseen käytetyn mallin kiinteät tekijät valittiin backward-menetelmällä. RelaX2-ohjelmalla karsittiin epäinformatiiviset esivanhemmat ja laskettiin sukusiitosasteet. Sukupuuaineistoon jäi kuvatut koirat ja niitä yhdistävät esivanhemmat (2972 koiraa, 4 sukupolvea). Varianssikomponentit estimoitiin eläinmallilla (REML-menetelmä). Ikä oli ainoa systemaattinen tekijä, joka vaikutti syringomyelian ilmenemiseen. Syringomyelian periytymisasteen arvioksi saatiin 0,21, joten syringomyelian yleisyyttä voidaan vähentää jalostusvalinnan avulla. Jalostusarvo-estimaattien vuosikeskiarvot ovat pysyneet lähes samalla tasolla vuosi toisensa jälkeen, joten perinnöllistä edistymistä ei ole tapahtunut. Terveys tulisi ottaa enemmän huomioon jalostusvalinnoissa. Jalostusta vaikeuttavat syringomyelian ja chiari-tyyppisen epämuodostuman yleisyys sekä rodun muut perinnölliset sairaudet ja perinnöllisen monimuotoisuuden vähäisyys. Myös roturisteytyksen käyttöä pitää harkita vakavasti.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2018

Author dc:creator

• Leiramo, Sara-Lotta

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Maataloustieteiden laitos
• University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Agricultural Sciences
• Helsingfors universitet, Agrikultur- och forstvetenskapliga fakulteten, Institutionen för lantsbruksvetenskaper

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-201805161902

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/235834