Välittynyt vuorovaikutus : Verkko-oppimisryhmän baleslainen tarkastelu

Tutkielmassa luodaan katsaus verkkovuorovaikutuksen sosiaalipsykologisiin näkökulmiin ja tarkastellaan vuorovaikutusta verkko-oppimisympäristössä. Tutkimuksen kohteena on myös vuorovaikutuksen ja oppimisen välinen yhteys. Sosiaalipsykologisen verkkovuorovaikutuksen tutkimuksen lähtökohtana ovat pitkälti toisilleen vastakkaiset näkemykset. Vihjeettömyysnäkökulmaan luetaan kuuluvaksi sosiaalisen vihjeettömyyden teoria, sosiaalisen läsnäolon teoria sekä median rikkauden teoria. Näille teorioille on yhteistä nähdä verkkoviestinnän keskeisenä ongelmana sosiaalisten vihjeiden siirron rajallisuus välittyneessä ympäristössä. Vihjeettömyys vähentää sosioemotionaalisen tiedon määrää ja tekee vuorovaikutuksesta kylmempää ja asiapitoisempaa. Sosiaalisen informaation käsittelyteoria esittää kriittisiä kannanottoja vihjeettömyysnäkökulmia vastaan. Sen mukaan verkkopohjainen vuorovaikutus voi sisältää yhtä paljon sosioemotionaalista viestintää kuin välittömässä vuorovaikutuksessa, mutta tason saavuttaminen verkko-oloissa on hitaampaa. Myös verkon anonyymiyttä ja sen seurauksia on tutkittu. Verkko-oppimisympäristöjen tutkimuksessa vuorovaikutuksen rooli nähdään tärkeänä sekä oppimisen edistäjänä että opiskelijoiden tyytyväisyyttä lisäävänä tekijänä. Verkkoon liitetään usein yhteistoiminnallisia ja konstruktionistisia oppimiskäsityksiä. Yhteistoiminnallisesta oppimisnäkökulmasta oppimista tapahtuu opiskelijoiden toimiessa vuorovaikutuksessa keskenään yhteisen päämäärän eteen. Konstruktionistinen oppimiskäsitys korostaa oppimista vuorovaikutuksessa opiskelijan itsenäisenä prosessina. Eriaikaisten verkkoympäristöjen on todettu edistävän oppimista monella tapaa. Koska tieto on säilyvää, on opiskelijoilla enemmän aikaa lukea toisten viestejä ja valmistella puheenvuorojaan. Viestien kirjoittaminen vaatii myös oman tiedon perusteellisempaa jäsentämistä. Tutkimuskohteena on sosiaalipsykologian sivuaineopiskelijoille syksyllä 2004 järjestetty johdantokurssi, jolle osallistui 87 opiskelijaa. Kurssi toteutettiin alkutapaamista lukuun ottamatta verkkopohjaisesti kurssia varten perustetulla WebCT–kurssialueella. Kurssi sisälsi luentonauhoitusten kuuntelua ja pakollisen osallistumisen keskusteluihin, jotka käsittelivät luentojen teemoja. Keskusteluja varten opiskelijat oli jaettu 11 pienryhmään. Pienryhmien keskusteluaineisto eriteltiin Balesin vuorovaikutusprosessin analyysin (IPA) avulla. Keskustelusta koodattiin yhteensä yli 5000 aktia, jotka jaettiin edelleen niiden sosioemotionaalisen tai tehtäväsuuntautuneen sisällön perusteella 16 ennalta määrättyyn luokkaan. Tuloksia vertailtiin sekä kasvokkaisolosuhteissa että verkko-olosuhteissa saatuihin arvoihin. Tulokset tukivat aikasempia tutkimuksia: verkkokeskustelut sisälsivät enemmän tehtäväsuuntautunutta viestintää. Vaikka ryhmien välillä ei ollut juurikaan eroja viestinnän laadussa, ryhmien vuorovaikutus koettiin kuitenkin erilaiseksi. Oppimistulokset arvioitiin pääosin myönteisiksi. Oppimistulosten ja ryhmäattraktion välillä löytyi selvä yhteys. Tutkimuksen perusteella oppimiskokemukset ovat kuitenkin monien tekijöiden summa, johon vaikuttavat vuorovaikutuksen lisäksi asenteelliset ja aikataululliset seikat.

Author dc:creator

• Ristolainen, Heidi

• vuorovaikutus
• verkko-oppiminen
• oppimisympäristöt
• verkko-opiskelu
• ryhmät
• tietokoneavusteinen oppiminen
• sähköinen viestintä
• opiskelu
• tietoliikenne
• sosiaalinen vuorovaikutus
• Balesin vuorovaikutusprosessi - analyysi

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/12000

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/12000