Yhdysvallat maailmanhuipulla : miksi muut suurvallat eivät tasapainota

Tutkielmassa on tarkasteltu Yhdysvaltojen asemaa kansainvälisessä järjestelmässä kylmän sodan jälkeen ja erityisesti sitä, miksi järjestelmän muut suurvallat eivät ole nousseet tasapainottamaan Yhdysvaltain hegemonistista asemaa järjestelmän huipulla. Monet tutkijat ennustivat kylmän sodan päättymisen jälkeen, että maailma muuttuu suhteellisen nopeasti multipolaariseksi, monenkeskiseksi järjestelmäksi, mutta näin ei ole käynyt. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii kansainvälisen politiikan realismiteorioiden luoma perinne. Tutkimus on luonteeltaan hermeneuttinen. Yhdysvaltojen kilpailijoiksi on valittu suurvaltoja, joilla voisi olla mahdollisuudet haastaa johtajavaltion hegemonistinen asema. Tutkimuksessa selvitetään valittujen maiden (EU, Kiina, Japani ja Venäjä) ja johtajavaltion (Yhdysvallat) valtaresurssit ja pyritään näiden resurssien valossa löytämään tutkimuskysymykseen vastaus, peilaamalla näitä resursseja toisiinsa ja teoriapohjan oletuksiin. Valtaresurssien painopiste on valitun teoreettisen viitekehyksen vuoksi sotilaallisissa ja taloudellisissa resursseissa, mutta myös ns. pehmeän vallan ulottuvuus on huomioitu ja sen merkitystä on arvioitu. Yhdysvaltain asemaa kansainvälisessä järjestelmässä tarkasteltaessa havaitaan, että sen valtaresurssit ovat ylivoimaiset muihin järjestelmän toimijoihin nähden. Niin sotilaallisesti, taloudellisesti kuin kulttuurillistieteellisesti sen voimavarat ovat paljon suuremmat kuin yhdelläkään toisella valtiolla. Perinteisesti sotilaallinen ja taloudellinen valta ovat tekijöitä, jotka selittävä valtion aseman kansainvälisessä järjestelmässä. Näillä valtaresursseilla valtio voi viime kädessä pakottaa muut hyväksymään omat intressinsä. Toisaalta pehmeä valta mahdollistaa helpomman tien asioiden hoitamiseen. Pehmeä valta tarkoittaa valtion kykyä innoittaa kilpailijat jäljittelemään omia ideoitaan, saada muut ihailemaan saavutuksiaan, sekä saada muut toimijat käyttämään omaa kieltään ja toimimaan oman halunsa mukaan. Yhdysvaltain johtava asema kaikilla vallan pilareilla selittää sen tämänhetkistä asemaa kansainvälisessä järjestelmässä. Sotilaallisten ja taloudellisten valtaresurssien määrä kilpailijoihin verrattuna mahdollistaa hegemonistisen aseman jatkumisen ja toisaalta maailmanlaajuisesti hyväksytty liberalistisdemokraattinen yhteiskunta- ja talousmalli jatkavat leviämistään ja vahvistavat edelleen Yhdysvaltain asemaa järjestelmässä. Tutkielman lähdeaineisto on laaja. Teoreettisesti tutkimus lähtee liikkeelle Hans J. Mongenthaun Politics Among Nations -teoksen poliittisesta realismista sekä Kenneth N. Waltzin Theory of International Politics -teoksen kansainvälisen politiikan uusrealismiteoriasta. Lähdemateriaali pohjautuu kansainvälisten tutkijoiden kirjoihin, julkaisuihin, artikkeleihin ja lehtikirjoituksiin sekä muuhun aiheesta saatavissa olevaan materiaaliin, kuten Internetistä löytyvään materiaaliin.

Author dc:creator

• Roini, Mika Eero

• Yhdysvallat
• kansainvälinen järjestelmä
• suurvallat
• johtajuus
• valta

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/10180

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/10180