{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/9923"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/9923","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Nicaraguan vallankumous ja sandinistien liittolaispolitiikka","abstract":"Nicaraguassa tehtiin vuonna 1979 vasemmistolaisten sandinistisissien (FSLN) johdolla vallankumous, jossa syrjäytettiin Yhdysvaltojen tuella maata hallinnut diktaattori Anastasio Somoza. Somozan sukudynastia oli pysynyt vallassa mm. Yhdysvaltain kouluttaman kansalliskaartin avulla lähes keskeytyksettä aina v. 1934 lähtien. Sandinistit taas hallitsivat Nicaraguaa aina vuoteen 1990, jolloin he joutuivat luopumaan vallasta hävittyään vaaleissa yhdistyneelle porvarilliselle oppositiolle. Vallanvaihtoa edelsi kuitenkin lähes koko 1980-luvun kestänyt contra-sodaksi kutsuttu verinen sisällissota. Contra-sissit olivat entisiä kansalliskaartilaisia ja sandinistien politiikkaan tyytymättömiä entisiä sandinisteja. Yhdysvallat rahoitti avoimesti contrien toimintaa. Sandinistihallitus sai vastaavana aikana taloudellista tukea lähinnä Länsi-Euroopan hallituksilta, Kuubalta ja Neuvostoliitolta. Sandinistien ideologia oli kansallismielistä, mutta myös marxilaista. Rintamassa vaikutti kolme pääsuuntausta, jotka yhdistivät voimansa juuri ennen vallankumouksen lopullista toteuttamista. Tutkielmassa kuvataan myös näiden suuntausten keskinäisiä suhteita. Tutkielmassa esitetään Nicaraguan sandinistisen vallankumouksen vaiheet ja esitellään sandinistien esikuva Augusto Caesár Sandino (1895-1934). Sandinistien vallankumouksen (1961-1979) liittolaispolitiikkaa verrataan aikaisempiin sosialismiin tähdänneisiin vallankumouksiin. Sandinistien tilanteen määrittelylle, liittolaispolitiikalle ja viholliskuvien rakentamiselle pyritään osoittamaan yhdeksi selkeäksi esikuvaksi fasismin vastainen kansanrintama 1930-luvulta, joka taas oli lainannut liittolaispolitiikkaansa aineksia sandinistien esikuvalta Sandinolta. Sandinistien ideologia osoitetaan läheiseksi marxismi-leninismille. Marxismi-leninismi ymmärretään tässä työssä kulloisenkin tarpeen mukaan kehittyväksi ja muuttuvaksi traditioksi, jonka jotkut muodot ovat lähellä sandinismia. Lopuksi tutkielmassa palataan syihin, miksi kehitys Nicaraguassa ei edennyt samaan suuntaan kuin esimerkiksi kansanrintamien kautta kansandemokratioihin siirtyneissä Itä-Euroopan maissa. Tutkielmassa haetaan syitä myös siihen, miksi sandinistien tiukimman osan alkuperäiset marxilais-leniniläiset tavoitteet loivenivat 1990-luvun lopulle tultaessa lähinnä sosialidemokraattisiksi. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty sandinistien omia julkilausumia, haastatteluja sekä niitä vallankumouksen klassikoiden alkuperäislähteitä, jotka liittyvät kansanrintamastrategiaan. Lähteinä on käytetty myös sandinisteista 1980- ja 1990-luvulla tehtyjä tutkimuksia sekä joitain sandinistien omia muistelmia. Lisäksi tutkimuksessa on seurattu nicaragualaisia sanoma- ja aikakauslehtiä.","abstract_html":"Nicaraguassa tehtiin vuonna 1979 vasemmistolaisten sandinistisissien (FSLN) johdolla vallankumous, jossa syrjäytettiin Yhdysvaltojen tuella maata hallinnut diktaattori Anastasio Somoza. Somozan sukudynastia oli pysynyt vallassa mm. Yhdysvaltain kouluttaman kansalliskaartin avulla lähes keskeytyksettä aina v. 1934 lähtien. Sandinistit taas hallitsivat Nicaraguaa aina vuoteen 1990, jolloin he joutuivat luopumaan vallasta hävittyään vaaleissa yhdistyneelle porvarilliselle oppositiolle. Vallanvaihtoa edelsi kuitenkin lähes koko 1980-luvun kestänyt contra-sodaksi kutsuttu verinen sisällissota. Contra-sissit olivat entisiä kansalliskaartilaisia ja sandinistien politiikkaan tyytymättömiä entisiä sandinisteja. Yhdysvallat rahoitti avoimesti contrien toimintaa. Sandinistihallitus sai vastaavana aikana taloudellista tukea lähinnä Länsi-Euroopan hallituksilta, Kuubalta ja Neuvostoliitolta. Sandinistien ideologia oli kansallismielistä, mutta myös marxilaista. Rintamassa vaikutti kolme pääsuuntausta, jotka yhdistivät voimansa juuri ennen vallankumouksen lopullista toteuttamista. Tutkielmassa kuvataan myös näiden suuntausten keskinäisiä suhteita. Tutkielmassa esitetään Nicaraguan sandinistisen vallankumouksen vaiheet ja esitellään sandinistien esikuva Augusto Caesár Sandino (1895-1934). Sandinistien vallankumouksen (1961-1979) liittolaispolitiikkaa verrataan aikaisempiin sosialismiin tähdänneisiin vallankumouksiin. Sandinistien tilanteen määrittelylle, liittolaispolitiikalle ja viholliskuvien rakentamiselle pyritään osoittamaan yhdeksi selkeäksi esikuvaksi fasismin vastainen kansanrintama 1930-luvulta, joka taas oli lainannut liittolaispolitiikkaansa aineksia sandinistien esikuvalta Sandinolta. Sandinistien ideologia osoitetaan läheiseksi marxismi-leninismille. Marxismi-leninismi ymmärretään tässä työssä kulloisenkin tarpeen mukaan kehittyväksi ja muuttuvaksi traditioksi, jonka jotkut muodot ovat lähellä sandinismia. Lopuksi tutkielmassa palataan syihin, miksi kehitys Nicaraguassa ei edennyt samaan suuntaan kuin esimerkiksi kansanrintamien kautta kansandemokratioihin siirtyneissä Itä-Euroopan maissa. Tutkielmassa haetaan syitä myös siihen, miksi sandinistien tiukimman osan alkuperäiset marxilais-leniniläiset tavoitteet loivenivat 1990-luvun lopulle tultaessa lähinnä sosialidemokraattisiksi. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty sandinistien omia julkilausumia, haastatteluja sekä niitä vallankumouksen klassikoiden alkuperäislähteitä, jotka liittyvät kansanrintamastrategiaan. Lähteinä on käytetty myös sandinisteista 1980- ja 1990-luvulla tehtyjä tutkimuksia sekä joitain sandinistien omia muistelmia. Lisäksi tutkimuksessa on seurattu nicaragualaisia sanoma- ja aikakauslehtiä.","abstract_has_math":false,"creators":["Peltovuori, Timo"],"institution":null,"degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":[],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2001,"date_issued":"2001-09-05","date_published":"2001-09-05","updated_at":"2026-07-27T19:55:56Z","subjects":["strategia - sandinistit - Nicaragua"],"languages":["fin"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/9923","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Peltovuori, Timo"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2009-09-08T09:21:49Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2009-09-08T09:21:49Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2001-09-05"]},{"key":"dc:type.dcmitype","label":"Dc Type Dcmitype","values":["Text"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["strategia - sandinistit - Nicaragua"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["http://hdl.handle.net/10138/9923"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description","label":"Description","values":["Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.","Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.","Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler."]},{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Nicaraguassa tehtiin vuonna 1979 vasemmistolaisten sandinistisissien (FSLN) johdolla vallankumous, jossa syrjäytettiin Yhdysvaltojen tuella maata hallinnut diktaattori Anastasio Somoza. Somozan sukudynastia oli pysynyt vallassa mm. Yhdysvaltain kouluttaman kansalliskaartin avulla lähes keskeytyksettä aina v. 1934 lähtien. Sandinistit taas hallitsivat Nicaraguaa aina vuoteen 1990, jolloin he joutuivat luopumaan vallasta hävittyään vaaleissa yhdistyneelle porvarilliselle oppositiolle. Vallanvaihtoa edelsi kuitenkin lähes koko 1980-luvun kestänyt contra-sodaksi kutsuttu verinen sisällissota. Contra-sissit olivat entisiä kansalliskaartilaisia ja sandinistien politiikkaan tyytymättömiä entisiä sandinisteja. Yhdysvallat rahoitti avoimesti contrien toimintaa. Sandinistihallitus sai vastaavana aikana taloudellista tukea lähinnä Länsi-Euroopan hallituksilta, Kuubalta ja Neuvostoliitolta. Sandinistien ideologia oli kansallismielistä, mutta myös marxilaista. Rintamassa vaikutti kolme pääsuuntausta, jotka yhdistivät voimansa juuri ennen vallankumouksen lopullista toteuttamista. Tutkielmassa kuvataan myös näiden suuntausten keskinäisiä suhteita. Tutkielmassa esitetään Nicaraguan sandinistisen vallankumouksen vaiheet ja esitellään sandinistien esikuva Augusto Caesár Sandino (1895-1934). Sandinistien vallankumouksen (1961-1979) liittolaispolitiikkaa verrataan aikaisempiin sosialismiin tähdänneisiin vallankumouksiin. Sandinistien tilanteen määrittelylle, liittolaispolitiikalle ja viholliskuvien rakentamiselle pyritään osoittamaan yhdeksi selkeäksi esikuvaksi fasismin vastainen kansanrintama 1930-luvulta, joka taas oli lainannut liittolaispolitiikkaansa aineksia sandinistien esikuvalta Sandinolta. Sandinistien ideologia osoitetaan läheiseksi marxismi-leninismille. Marxismi-leninismi ymmärretään tässä työssä kulloisenkin tarpeen mukaan kehittyväksi ja muuttuvaksi traditioksi, jonka jotkut muodot ovat lähellä sandinismia. Lopuksi tutkielmassa palataan syihin, miksi kehitys Nicaraguassa ei edennyt samaan suuntaan kuin esimerkiksi kansanrintamien kautta kansandemokratioihin siirtyneissä Itä-Euroopan maissa. Tutkielmassa haetaan syitä myös siihen, miksi sandinistien tiukimman osan alkuperäiset marxilais-leniniläiset tavoitteet loivenivat 1990-luvun lopulle tultaessa lähinnä sosialidemokraattisiksi. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty sandinistien omia julkilausumia, haastatteluja sekä niitä vallankumouksen klassikoiden alkuperäislähteitä, jotka liittyvät kansanrintamastrategiaan. Lähteinä on käytetty myös sandinisteista 1980- ja 1990-luvulla tehtyjä tutkimuksia sekä joitain sandinistien omia muistelmia. Lisäksi tutkimuksessa on seurattu nicaragualaisia sanoma- ja aikakauslehtiä."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Nicaraguan vallankumous ja sandinistien liittolaispolitiikka"]}]}],"canonical_facts":{"dc:creator":["Peltovuori, Timo"],"dc:date.accessioned":["2009-09-08T09:21:49Z"],"dc:date.available":["2009-09-08T09:21:49Z"],"dc:date.issued":["2001-09-05"],"dc:description":["Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.","Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.","Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler."],"dc:description.abstract":["Nicaraguassa tehtiin vuonna 1979 vasemmistolaisten sandinistisissien (FSLN) johdolla vallankumous, jossa syrjäytettiin Yhdysvaltojen tuella maata hallinnut diktaattori Anastasio Somoza. Somozan sukudynastia oli pysynyt vallassa mm. Yhdysvaltain kouluttaman kansalliskaartin avulla lähes keskeytyksettä aina v. 1934 lähtien. Sandinistit taas hallitsivat Nicaraguaa aina vuoteen 1990, jolloin he joutuivat luopumaan vallasta hävittyään vaaleissa yhdistyneelle porvarilliselle oppositiolle. Vallanvaihtoa edelsi kuitenkin lähes koko 1980-luvun kestänyt contra-sodaksi kutsuttu verinen sisällissota. Contra-sissit olivat entisiä kansalliskaartilaisia ja sandinistien politiikkaan tyytymättömiä entisiä sandinisteja. Yhdysvallat rahoitti avoimesti contrien toimintaa. Sandinistihallitus sai vastaavana aikana taloudellista tukea lähinnä Länsi-Euroopan hallituksilta, Kuubalta ja Neuvostoliitolta. Sandinistien ideologia oli kansallismielistä, mutta myös marxilaista. Rintamassa vaikutti kolme pääsuuntausta, jotka yhdistivät voimansa juuri ennen vallankumouksen lopullista toteuttamista. Tutkielmassa kuvataan myös näiden suuntausten keskinäisiä suhteita. Tutkielmassa esitetään Nicaraguan sandinistisen vallankumouksen vaiheet ja esitellään sandinistien esikuva Augusto Caesár Sandino (1895-1934). Sandinistien vallankumouksen (1961-1979) liittolaispolitiikkaa verrataan aikaisempiin sosialismiin tähdänneisiin vallankumouksiin. Sandinistien tilanteen määrittelylle, liittolaispolitiikalle ja viholliskuvien rakentamiselle pyritään osoittamaan yhdeksi selkeäksi esikuvaksi fasismin vastainen kansanrintama 1930-luvulta, joka taas oli lainannut liittolaispolitiikkaansa aineksia sandinistien esikuvalta Sandinolta. Sandinistien ideologia osoitetaan läheiseksi marxismi-leninismille. Marxismi-leninismi ymmärretään tässä työssä kulloisenkin tarpeen mukaan kehittyväksi ja muuttuvaksi traditioksi, jonka jotkut muodot ovat lähellä sandinismia. Lopuksi tutkielmassa palataan syihin, miksi kehitys Nicaraguassa ei edennyt samaan suuntaan kuin esimerkiksi kansanrintamien kautta kansandemokratioihin siirtyneissä Itä-Euroopan maissa. Tutkielmassa haetaan syitä myös siihen, miksi sandinistien tiukimman osan alkuperäiset marxilais-leniniläiset tavoitteet loivenivat 1990-luvun lopulle tultaessa lähinnä sosialidemokraattisiksi. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty sandinistien omia julkilausumia, haastatteluja sekä niitä vallankumouksen klassikoiden alkuperäislähteitä, jotka liittyvät kansanrintamastrategiaan. Lähteinä on käytetty myös sandinisteista 1980- ja 1990-luvulla tehtyjä tutkimuksia sekä joitain sandinistien omia muistelmia. Lisäksi tutkimuksessa on seurattu nicaragualaisia sanoma- ja aikakauslehtiä."],"dc:identifier.uri":["http://hdl.handle.net/10138/9923"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:subject":["strategia - sandinistit - Nicaragua"],"dc:title":["Nicaraguan vallankumous ja sandinistien liittolaispolitiikka"],"dc:type.dcmitype":["Text"]},"updated_at":"2026-07-27T19:55:56Z"}