Ennakkoperinnön arvon määrittäminen

Perintökaaren 6 luvun 5 §:ssä säännellään ennakkoperinnön arvostamisesta. Nykyinen lainkohta on epätarkkuudellaan aiheuttanut epäselvyyttä ja soveltamisongelmia, joten oikeustilan selkeyttämiselle on perustellusti tarve. Tutkielma on lainopillinen ja sen tarkastelun ulkopuolelle on rajattu avioliittolakiin, lakiosajärjestelmään sekä muuhun perilliseen liittyvä arvostamissääntely eli tutkielma keskittyy rintaperillisen näkökulmaan. Arvostamista koskevan pääsäännön mukaan arvostaminen tapahtuu vastaanottohetken mukaan. Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin mihin pääsääntö perustuu ja miten siihen on päädytty. Tämän lisäksi tutkitaan, millä perusteella ja millaisissa tilanteissa arvostaminen voidaan tehdä muun kuin pääsäännön mukaan ja mitä arvoa silloin käytetään. Poikkeamisperusteita tai niiden soveltamisen johdosta vaihtuvaa arvostamishetkeä ei ole määritelty tarkemmin laissa. Näiden lisäksi tarkastellaan, miten perinnönjättäjän määräämisvapaus ja perillisten yhdenvertaisuusperiaate vaikuttavat arvostukseen sekä sitä, onko nykyinen lainsäädäntö riittävä tavoiteltujen päämäärien saavuttamisen kannalta vai vaatiiko se muutoksia. Tutkielmassa päädytään siihen, että Suomen ennakkoperintösääntelyn perustuessa pitkälti Ruotsin vastaavaan, ei pääsääntöä tai sen valintaa ole lainsäätäjän toimesta perusteltu muutoin kuin sillä, että kun ennakkoperinnössä on kyse ennakkoon suoritetusta perinnöstä, on luovutushetken arvo luontevin valinta. Sen on myös oikeuskirjallisuudessa katsottu toteuttavan parhaiten tasapuolisen jaon. Poikkeamisperusteita pääsäännöstä voidaan tunnistaa kolme: perinnönjättäjän määräys, hänen olosuhteista ilmenevä tahtonsa sekä perillisten yhdenvertaisuus. Oikeuskirjallisuuden ja -käytännön perusteella poikkeamisperusteiden soveltaminen voi olla mahdollista, kun perinnönjättäjä on antanut ennakkoperintöä useammalle perilliselle tai saadussa omaisuudessa on tapahtunut arvonmuutoksia. Näistä ensin mainitussa tilanteessa on yleensä kyse siitä, että perilliset ovat saaneet eri tai samaan aikaan keskenään erilaista tai samanlaista omaisuutta. Poikkeamisperuste, jonka perusteella poikkeaminen näissä tilanteissa realisoituu, riippuu tapauksen yksityiskohdista. Pääsäännöstä poiketessa ei ole vakiintunutta ajankohtaa arvostamiselle, vaan ajankohta voi olla esimerkiksi jako- tai kuolinhetki taikka perinnönjättäjän määräämä hetki ja näistä päädytään yleensä siihen, joka toteuttaa parhaiten tavoitellun lopputuloksen. Useimmiten sen on katsottu olevan jakohetki. Perinnönjättäjän määräämisvapaus ja yhdenvertaisuuden periaate näkyvät ennen kaikkea sisäänrakennettuna osana sääntelyä ja sen tavoitteita, mutta tämän lisäksi ne saavat merkitystä poikkeamisperusteiden ja jakohetken valinnassa sekä ratkaisuja koskevassa oikeudellisessa punninnassa. Kaikkinensa voidaan todeta, ettei arvostamista koskeva sääntely ole selkeää eikä sen myöskään voida nykyisessä muodossa katsoa takaavan oikeusvarmuutta. Se toteuttaa suurimmissa määrin sääntelylle asetetut tavoitteet, mutta ei varmista riittävällä tavalla ratkaisujen yhdenmukaisuutta. Näin ollen on havaittavissa tarve arvostamista koskevan sääntelyn uudelleen tarkastelulle.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2026

Author dc:creator

• Suokko, Noora

• perintöoikeus
• arvostaminen
• ennakkoperintö
• jäämistöoikeus

Statement dc:rights

• In Copyright 1.0

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/635130

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/635130