{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/634453"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/634453","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutus tyypin 1 diabetekseen","abstract":"Tutkielman tavoitteena on selvittää ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutusta tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden hoitotasapainoon. Syventävä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka lähteinä on käytetty artikkelihakua tietokanta PubMedistä. Aineiston kerääminen on tehty 14.11.2024, uusien tutkimuksien varalta haku on uusittu 17.3.2026, jolloin uusia artikkeleita ei haulla löytynyt. Kirjallisuuskatsauksessa analysoidaan kuutta satunnaistutkimusta, jotka on tehty tyypin 1 diabeetikoilla, jotka sairastavat hampaan kiinnityskudossairautta alkavasta parodontiitista pitkälle edenneeseen parodontiittiin. Tutkimuksissa potilaiden alkutilanteen parodontologiset ja systeemiset tekijät on raportoitu, jonka jälkeen potilaille on annettu kiinnityskudossairauteen ei-kirurgista parodontologista hoitoa, joko mikrobilääkehoidon tukemana tai ilman. Tutkimusten seurantaväli vaihteli 1,5 kuukauden ja 6 kuukauden välillä, jonka jälkeen parodontologiset ja systeemiset parametrit mitattiin uudelleen. Kirjallisuuskatsauksen sisältämät tutkimukset osoittavat tyypin 1 diabeetikoiden paikallisten parodontologisten mittareiden paranevan merkittävästi ei-kirurgisen parodontologisen hoidon tuloksena. Tutkimustuloksissa on kuitenkin vaihtelua ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutuksesta tyypin 1 diabeetikon glykeemiseen kontrolliin, kun sitä mitattiin systeemisillä tekijöillä B-HbA1c, fruktosamiini ja hs-CRP. Parodontologinen hoito on tärkeä osa tyypin 1 diabetes -potilaiden suun terveyttä. Tutkimuksilla ei ole voitu todistaa johdonmukaisesti ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikuttavan tyypin 1 diabeetikoiden pitkäaikaisverensokeriin. Kuitenkin parodontiitin riskiluokan arvioinnissa Käypä hoito -suosituksen ja Lang et al. (2003) mukaan yhtenä riskitekijänä on potilaan diabetes. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia mm. suuremmilla potilasryhmillä, laajemmilla systeemisten parametrien mittauksella ja pidemmillä potilaiden seurantaväleillä.","abstract_html":"Tutkielman tavoitteena on selvittää ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutusta tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden hoitotasapainoon. Syventävä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka lähteinä on käytetty artikkelihakua tietokanta PubMedistä. Aineiston kerääminen on tehty 14.11.2024, uusien tutkimuksien varalta haku on uusittu 17.3.2026, jolloin uusia artikkeleita ei haulla löytynyt. Kirjallisuuskatsauksessa analysoidaan kuutta satunnaistutkimusta, jotka on tehty tyypin 1 diabeetikoilla, jotka sairastavat hampaan kiinnityskudossairautta alkavasta parodontiitista pitkälle edenneeseen parodontiittiin. Tutkimuksissa potilaiden alkutilanteen parodontologiset ja systeemiset tekijät on raportoitu, jonka jälkeen potilaille on annettu kiinnityskudossairauteen ei-kirurgista parodontologista hoitoa, joko mikrobilääkehoidon tukemana tai ilman. Tutkimusten seurantaväli vaihteli 1,5 kuukauden ja 6 kuukauden välillä, jonka jälkeen parodontologiset ja systeemiset parametrit mitattiin uudelleen. Kirjallisuuskatsauksen sisältämät tutkimukset osoittavat tyypin 1 diabeetikoiden paikallisten parodontologisten mittareiden paranevan merkittävästi ei-kirurgisen parodontologisen hoidon tuloksena. Tutkimustuloksissa on kuitenkin vaihtelua ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutuksesta tyypin 1 diabeetikon glykeemiseen kontrolliin, kun sitä mitattiin systeemisillä tekijöillä B-HbA1c, fruktosamiini ja hs-CRP. Parodontologinen hoito on tärkeä osa tyypin 1 diabetes -potilaiden suun terveyttä. Tutkimuksilla ei ole voitu todistaa johdonmukaisesti ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikuttavan tyypin 1 diabeetikoiden pitkäaikaisverensokeriin. Kuitenkin parodontiitin riskiluokan arvioinnissa Käypä hoito -suosituksen ja Lang et al. (2003) mukaan yhtenä riskitekijänä on potilaan diabetes. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia mm. suuremmilla potilasryhmillä, laajemmilla systeemisten parametrien mittauksella ja pidemmillä potilaiden seurantaväleillä.","abstract_has_math":false,"creators":["Kotala, Paris"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":[],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2026,"date_issued":"2026-06-25","date_published":"2026-06-25","updated_at":"2026-07-27T19:55:58Z","subjects":["diabetes","parodontiitti"],"languages":["fin"],"rights":["In Copyright 1.0"],"rights_urls":[],"identifier_entries":[]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/634453","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Kotala, Paris"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2026-06-25T13:08:43Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2026-06-25T13:08:25Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2026-06-25"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["diabetes","parodontiitti"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]},{"key":"dc:rights","label":"Dc Rights","values":["In Copyright 1.0"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["http://hdl.handle.net/10138/634453"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tutkielman tavoitteena on selvittää ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutusta tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden hoitotasapainoon. Syventävä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka lähteinä on käytetty artikkelihakua tietokanta PubMedistä. Aineiston kerääminen on tehty 14.11.2024, uusien tutkimuksien varalta haku on uusittu 17.3.2026, jolloin uusia artikkeleita ei haulla löytynyt. Kirjallisuuskatsauksessa analysoidaan kuutta satunnaistutkimusta, jotka on tehty tyypin 1 diabeetikoilla, jotka sairastavat hampaan kiinnityskudossairautta alkavasta parodontiitista pitkälle edenneeseen parodontiittiin. Tutkimuksissa potilaiden alkutilanteen parodontologiset ja systeemiset tekijät on raportoitu, jonka jälkeen potilaille on annettu kiinnityskudossairauteen ei-kirurgista parodontologista hoitoa, joko mikrobilääkehoidon tukemana tai ilman. Tutkimusten seurantaväli vaihteli 1,5 kuukauden ja 6 kuukauden välillä, jonka jälkeen parodontologiset ja systeemiset parametrit mitattiin uudelleen. Kirjallisuuskatsauksen sisältämät tutkimukset osoittavat tyypin 1 diabeetikoiden paikallisten parodontologisten mittareiden paranevan merkittävästi ei-kirurgisen parodontologisen hoidon tuloksena. Tutkimustuloksissa on kuitenkin vaihtelua ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutuksesta tyypin 1 diabeetikon glykeemiseen kontrolliin, kun sitä mitattiin systeemisillä tekijöillä B-HbA1c, fruktosamiini ja hs-CRP. Parodontologinen hoito on tärkeä osa tyypin 1 diabetes -potilaiden suun terveyttä. Tutkimuksilla ei ole voitu todistaa johdonmukaisesti ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikuttavan tyypin 1 diabeetikoiden pitkäaikaisverensokeriin. Kuitenkin parodontiitin riskiluokan arvioinnissa Käypä hoito -suosituksen ja Lang et al. (2003) mukaan yhtenä riskitekijänä on potilaan diabetes. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia mm. suuremmilla potilasryhmillä, laajemmilla systeemisten parametrien mittauksella ja pidemmillä potilaiden seurantaväleillä."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutus tyypin 1 diabetekseen"]}]}],"canonical_facts":{"dc:creator":["Kotala, Paris"],"dc:date.accessioned":["2026-06-25T13:08:43Z"],"dc:date.available":["2026-06-25T13:08:25Z"],"dc:date.issued":["2026-06-25"],"dc:description.abstract":["Tutkielman tavoitteena on selvittää ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutusta tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden hoitotasapainoon. Syventävä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka lähteinä on käytetty artikkelihakua tietokanta PubMedistä. Aineiston kerääminen on tehty 14.11.2024, uusien tutkimuksien varalta haku on uusittu 17.3.2026, jolloin uusia artikkeleita ei haulla löytynyt. Kirjallisuuskatsauksessa analysoidaan kuutta satunnaistutkimusta, jotka on tehty tyypin 1 diabeetikoilla, jotka sairastavat hampaan kiinnityskudossairautta alkavasta parodontiitista pitkälle edenneeseen parodontiittiin. Tutkimuksissa potilaiden alkutilanteen parodontologiset ja systeemiset tekijät on raportoitu, jonka jälkeen potilaille on annettu kiinnityskudossairauteen ei-kirurgista parodontologista hoitoa, joko mikrobilääkehoidon tukemana tai ilman. Tutkimusten seurantaväli vaihteli 1,5 kuukauden ja 6 kuukauden välillä, jonka jälkeen parodontologiset ja systeemiset parametrit mitattiin uudelleen. Kirjallisuuskatsauksen sisältämät tutkimukset osoittavat tyypin 1 diabeetikoiden paikallisten parodontologisten mittareiden paranevan merkittävästi ei-kirurgisen parodontologisen hoidon tuloksena. Tutkimustuloksissa on kuitenkin vaihtelua ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutuksesta tyypin 1 diabeetikon glykeemiseen kontrolliin, kun sitä mitattiin systeemisillä tekijöillä B-HbA1c, fruktosamiini ja hs-CRP. Parodontologinen hoito on tärkeä osa tyypin 1 diabetes -potilaiden suun terveyttä. Tutkimuksilla ei ole voitu todistaa johdonmukaisesti ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikuttavan tyypin 1 diabeetikoiden pitkäaikaisverensokeriin. Kuitenkin parodontiitin riskiluokan arvioinnissa Käypä hoito -suosituksen ja Lang et al. (2003) mukaan yhtenä riskitekijänä on potilaan diabetes. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia mm. suuremmilla potilasryhmillä, laajemmilla systeemisten parametrien mittauksella ja pidemmillä potilaiden seurantaväleillä."],"dc:identifier.uri":["http://hdl.handle.net/10138/634453"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:rights":["In Copyright 1.0"],"dc:subject":["diabetes","parodontiitti"],"dc:title":["Ei-kirurgisen parodontologisen hoidon vaikutus tyypin 1 diabetekseen"]},"updated_at":"2026-07-27T19:55:58Z"}