Representations of the Catholic Church in horror cinema: Demonology and exorcism in The Conjuring films

Tutkielmassa tarkastellaan katolisen kirkon representaatiota osana Kirottu-elokuvia, etenkin demonologian ja eksorsismin kautta. Tutkimuskysymys onkin: Miten katolista kirkkoa representoidaan osana Kirottu-elokuvia? Katolisen kirkon representaatiota populaarikulttuurissa, etenkin kauhuelokuvissa, on tutkittu kattavasti. Esittelen tutkielmassa kolme aikaisempaa tutkimusta, joiden havainnot ovat hyvin samanlaisia: kirkkoa esitetään virallisena ja perinteisenä uskonnollisena auktoriteettina, jolla on hallussaan valtava määrä osaamista, tietämystä ja rituaalisia välineitä demonologiaan ja eksorsismiin liittyen. Manaaja-elokuvan esittely on myös olennainen osa tutkimusta, sillä se sisältää kattavaa katolisen kirkon representaatiota, ja se on inspiroinut nykypäivän kauhuelokuvien tarinankerrontaa huomattavasti. Tutkielmassani haen vastauksia kysymykseen sisällönanalyysin, juonenanalyysin sekä laadullisen tutkimuksen kautta. Koen juonen analysoinnin tärkeänä osana tutkielmaa, sillä se avaa uskonnollisen symbolismin ja kirkon representaation olennaisia kohtia keskellä elokuvia. Koska Kirottu-elokuvat perustuvat Ed ja Lorraine Warrenin elämäntyöhön ja tapauksiin, esittelen Warrenit tutkimuksen alkupuolella. Tutkielman analyysin perusteella Kirottu-elokuvissa representoidaan katolista kirkkoa edelleen tärkeänä uskonnollisena auktoriteettina. Kirottu-elokuvat perustuvat katolisten oppien kuten demonologian tulkintojen nojaan, ja ne hyödyntävät aktiivisesti katolista symbolismia ja rituaaleja osana tarinankerrontaa. Suurin huomio on ehdottomasti se, kuinka näissä elokuvissa henkilökohtainen usko menee institutionaalisen uskonnollisuuden edelle, joka reflektoi sekularistista, modernia yhteiskuntaa ja eletyn uskonnon piirteitä. Warrenit toimivat elokuvissa henkilökohtaisen uskon ja institutionaalisen uskonnollisuuden välitasona - he tekevät kirkon kanssa tiivistä yhteistyötä, mutta lopulta henkilökohtaisen uskon voima menee institutionaalisen uskonnollisuuden ohi, kun kyse on esimerkiksi eksorsismin suorittamisesta. Tällaisissa tilanteissa kirkko kuvataan hitaana, byrokraattisena ja legitimiteettiin tarttuvana instituutiona. Tutkielman varrella tehdyt löydökset antavat tilaa myös tulevaisuuden tutkimuskysymyksille – koska kauhuelokuvien kerronta ja niiden muodostama katolisen kirkon representaatio on muutoksen keskellä, löytyy alalta tarvetta uudelle tutkimukselle. Tuleeko katolisen kirkon representaatio supistumaan esimerkiksi symbolien ja rituaalien representaation tasolle, vai näyttäytyykö kirkko jatkossakin vielä virallisena auktoriteettina, joka määrää suunnan? Tullaanko kauhuelokuvissa näkemään yhä vahvemmin henkilökohtaista uskoa ja sen vahvuutta institutionaalisen uskonnollisuuden sijaan? On kuitenkin havaittavissa, kuinka kauhuelokuvien tarinankerronta perustuu vahvasti katolisen kirkon oppeihin ja tulkintoihin, sekä Raamatusta otettuihin vaikutteisiin.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2026

Author dc:creator

• Varis, Camilla Bella Adele

• kirkko (instituutio)
• elokuva
• kauhuelokuva
• demonologia
• eksorsismi
• katolilaisuus
• elokuva-analyysi
• juonen analyysi

Statement dc:rights

• In Copyright 1.0

Language dc:language.iso

eng

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/633833

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/633833