{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/633015"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/633015","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Sotilasviranomaisen puolustustilalain hallintopäätökset ja perusoikeusriskit","abstract":"Tutkielmassa arvioidaan, ovatko puolustustilalain perusteella tehdyt sotilasviranomaisen hallintopäätökset yhteensopivia nykyisen perusoikeusjärjestelmän kanssa. Tutkielmassa kysytään, milloin tällainen päätös voi olla ristiriidassa perustuslain kanssa ja milloin ristiriita on sovittamaton. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, voidaanko perusoikeuspoikkeuksia sisältävä poikkeuslaki asettaa perustuslain 106 ja 107 §:n normikontrollin piiriin. Tutkimus on oikeusdogmaattinen. Aineistona ovat puolustustilalain säännökset, perustuslaki, perusoikeusoppi, EIT:n ratkaisut ja normikontrollia koskeva kotimainen ja kansainvälinen oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa rakennetaan myös rajattu hypoteettinen tapaus, jossa erotellaan hallintopäätöksen sisällöllisiä edellytyksiä ja analysoidaan, kuinka välttämättömyys tulisi ymmärtää. Tulosten mukaan osa jännitteistä voidaan ratkaista perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla. Tutkielma tunnistaa kuitenkin myös useita tilanteita, joissa ilmeisen ristiriidan riski kasvaa. Riski liittyy korvausten kohtuullistamiseen, joka voi johtaa tosiasialliseen korvauksettomuuteen. Riski liittyy myös siihen, että vihollisvaltion kansalaiselta kielletään korvausoikeus nimenomaisesti. Lisäksi riskiä lisää se, että yksittäisille toimenpiteille ei säädetä ehdotonta ajallista ylärajaa ja että muutoksenhaku rajoittuu. Tutkielmassa esitetään myös, että puolustustilan käyttöönottoasetuksen soveltaminen voi olla ristiriidassa perustuslain 107 §:n kanssa, koska asetusta arvioidaan ilman ilmeisyyskynnystä ja koska normikontrolli ulottuu myös sotilasviranomaisiin. Tutkielma päätyy siihen, että perusoikeuspoikkeuksia sisältävät poikkeuslait voidaan asettaa perustuslain 106 ja 107 §:n mukaisen normikontrollin piiriin erityisesti, jos ne ovat saatettu voimaan ennen nykyistä perustuslakia. Johtopäätösten perusteella tutkielma suosittaa, että lainsäätäjä uudistaa puolustustilalain niin, että se täyttää nykyiset perusoikeusstandardit ja että se selkeyttää sotilasviranomaisen toimivaltuuksien rajat.","abstract_html":"Tutkielmassa arvioidaan, ovatko puolustustilalain perusteella tehdyt sotilasviranomaisen hallintopäätökset yhteensopivia nykyisen perusoikeusjärjestelmän kanssa. Tutkielmassa kysytään, milloin tällainen päätös voi olla ristiriidassa perustuslain kanssa ja milloin ristiriita on sovittamaton. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, voidaanko perusoikeuspoikkeuksia sisältävä poikkeuslaki asettaa perustuslain 106 ja 107 §:n normikontrollin piiriin. Tutkimus on oikeusdogmaattinen. Aineistona ovat puolustustilalain säännökset, perustuslaki, perusoikeusoppi, EIT:n ratkaisut ja normikontrollia koskeva kotimainen ja kansainvälinen oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa rakennetaan myös rajattu hypoteettinen tapaus, jossa erotellaan hallintopäätöksen sisällöllisiä edellytyksiä ja analysoidaan, kuinka välttämättömyys tulisi ymmärtää. Tulosten mukaan osa jännitteistä voidaan ratkaista perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla. Tutkielma tunnistaa kuitenkin myös useita tilanteita, joissa ilmeisen ristiriidan riski kasvaa. Riski liittyy korvausten kohtuullistamiseen, joka voi johtaa tosiasialliseen korvauksettomuuteen. Riski liittyy myös siihen, että vihollisvaltion kansalaiselta kielletään korvausoikeus nimenomaisesti. Lisäksi riskiä lisää se, että yksittäisille toimenpiteille ei säädetä ehdotonta ajallista ylärajaa ja että muutoksenhaku rajoittuu. Tutkielmassa esitetään myös, että puolustustilan käyttöönottoasetuksen soveltaminen voi olla ristiriidassa perustuslain 107 §:n kanssa, koska asetusta arvioidaan ilman ilmeisyyskynnystä ja koska normikontrolli ulottuu myös sotilasviranomaisiin. Tutkielma päätyy siihen, että perusoikeuspoikkeuksia sisältävät poikkeuslait voidaan asettaa perustuslain 106 ja 107 §:n mukaisen normikontrollin piiriin erityisesti, jos ne ovat saatettu voimaan ennen nykyistä perustuslakia. Johtopäätösten perusteella tutkielma suosittaa, että lainsäätäjä uudistaa puolustustilalain niin, että se täyttää nykyiset perusoikeusstandardit ja että se selkeyttää sotilasviranomaisen toimivaltuuksien rajat.","abstract_has_math":false,"creators":["Kupiainen, Santeri"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":[],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2026,"date_issued":"2026-06-08","date_published":"2026-06-08","updated_at":"2026-07-27T19:56:11Z","subjects":["lainsäädäntö","perustuslait","perusoikeudet","poikkeuslait","Suomi","valtiosääntöoikeus","toimivalta","perustuslainmukaisuus"],"languages":["fin"],"rights":["CC BY-NC-ND 4.0"],"rights_urls":[],"identifier_entries":[]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/633015","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Kupiainen, Santeri"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2026-06-08T10:58:57Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2026-06-08T10:58:41Z","2026-06-08T10:58:57Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2026-06-08"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["lainsäädäntö","perustuslait","perusoikeudet","poikkeuslait","Suomi","valtiosääntöoikeus","toimivalta","perustuslainmukaisuus"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]},{"key":"dc:rights","label":"Dc Rights","values":["CC BY-NC-ND 4.0"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["http://hdl.handle.net/10138/633015"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tutkielmassa arvioidaan, ovatko puolustustilalain perusteella tehdyt sotilasviranomaisen hallintopäätökset yhteensopivia nykyisen perusoikeusjärjestelmän kanssa. Tutkielmassa kysytään, milloin tällainen päätös voi olla ristiriidassa perustuslain kanssa ja milloin ristiriita on sovittamaton. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, voidaanko perusoikeuspoikkeuksia sisältävä poikkeuslaki asettaa perustuslain 106 ja 107 §:n normikontrollin piiriin. Tutkimus on oikeusdogmaattinen. Aineistona ovat puolustustilalain säännökset, perustuslaki, perusoikeusoppi, EIT:n ratkaisut ja normikontrollia koskeva kotimainen ja kansainvälinen oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa rakennetaan myös rajattu hypoteettinen tapaus, jossa erotellaan hallintopäätöksen sisällöllisiä edellytyksiä ja analysoidaan, kuinka välttämättömyys tulisi ymmärtää. Tulosten mukaan osa jännitteistä voidaan ratkaista perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla. Tutkielma tunnistaa kuitenkin myös useita tilanteita, joissa ilmeisen ristiriidan riski kasvaa. Riski liittyy korvausten kohtuullistamiseen, joka voi johtaa tosiasialliseen korvauksettomuuteen. Riski liittyy myös siihen, että vihollisvaltion kansalaiselta kielletään korvausoikeus nimenomaisesti. Lisäksi riskiä lisää se, että yksittäisille toimenpiteille ei säädetä ehdotonta ajallista ylärajaa ja että muutoksenhaku rajoittuu. Tutkielmassa esitetään myös, että puolustustilan käyttöönottoasetuksen soveltaminen voi olla ristiriidassa perustuslain 107 §:n kanssa, koska asetusta arvioidaan ilman ilmeisyyskynnystä ja koska normikontrolli ulottuu myös sotilasviranomaisiin. Tutkielma päätyy siihen, että perusoikeuspoikkeuksia sisältävät poikkeuslait voidaan asettaa perustuslain 106 ja 107 §:n mukaisen normikontrollin piiriin erityisesti, jos ne ovat saatettu voimaan ennen nykyistä perustuslakia. Johtopäätösten perusteella tutkielma suosittaa, että lainsäätäjä uudistaa puolustustilalain niin, että se täyttää nykyiset perusoikeusstandardit ja että se selkeyttää sotilasviranomaisen toimivaltuuksien rajat."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Sotilasviranomaisen puolustustilalain hallintopäätökset ja perusoikeusriskit"]}]}],"canonical_facts":{"dc:creator":["Kupiainen, Santeri"],"dc:date.accessioned":["2026-06-08T10:58:57Z"],"dc:date.available":["2026-06-08T10:58:41Z","2026-06-08T10:58:57Z"],"dc:date.issued":["2026-06-08"],"dc:description.abstract":["Tutkielmassa arvioidaan, ovatko puolustustilalain perusteella tehdyt sotilasviranomaisen hallintopäätökset yhteensopivia nykyisen perusoikeusjärjestelmän kanssa. Tutkielmassa kysytään, milloin tällainen päätös voi olla ristiriidassa perustuslain kanssa ja milloin ristiriita on sovittamaton. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, voidaanko perusoikeuspoikkeuksia sisältävä poikkeuslaki asettaa perustuslain 106 ja 107 §:n normikontrollin piiriin. Tutkimus on oikeusdogmaattinen. Aineistona ovat puolustustilalain säännökset, perustuslaki, perusoikeusoppi, EIT:n ratkaisut ja normikontrollia koskeva kotimainen ja kansainvälinen oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa rakennetaan myös rajattu hypoteettinen tapaus, jossa erotellaan hallintopäätöksen sisällöllisiä edellytyksiä ja analysoidaan, kuinka välttämättömyys tulisi ymmärtää. Tulosten mukaan osa jännitteistä voidaan ratkaista perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla. Tutkielma tunnistaa kuitenkin myös useita tilanteita, joissa ilmeisen ristiriidan riski kasvaa. Riski liittyy korvausten kohtuullistamiseen, joka voi johtaa tosiasialliseen korvauksettomuuteen. Riski liittyy myös siihen, että vihollisvaltion kansalaiselta kielletään korvausoikeus nimenomaisesti. Lisäksi riskiä lisää se, että yksittäisille toimenpiteille ei säädetä ehdotonta ajallista ylärajaa ja että muutoksenhaku rajoittuu. Tutkielmassa esitetään myös, että puolustustilan käyttöönottoasetuksen soveltaminen voi olla ristiriidassa perustuslain 107 §:n kanssa, koska asetusta arvioidaan ilman ilmeisyyskynnystä ja koska normikontrolli ulottuu myös sotilasviranomaisiin. Tutkielma päätyy siihen, että perusoikeuspoikkeuksia sisältävät poikkeuslait voidaan asettaa perustuslain 106 ja 107 §:n mukaisen normikontrollin piiriin erityisesti, jos ne ovat saatettu voimaan ennen nykyistä perustuslakia. Johtopäätösten perusteella tutkielma suosittaa, että lainsäätäjä uudistaa puolustustilalain niin, että se täyttää nykyiset perusoikeusstandardit ja että se selkeyttää sotilasviranomaisen toimivaltuuksien rajat."],"dc:identifier.uri":["http://hdl.handle.net/10138/633015"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:rights":["CC BY-NC-ND 4.0"],"dc:subject":["lainsäädäntö","perustuslait","perusoikeudet","poikkeuslait","Suomi","valtiosääntöoikeus","toimivalta","perustuslainmukaisuus"],"dc:title":["Sotilasviranomaisen puolustustilalain hallintopäätökset ja perusoikeusriskit"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:11Z"}