{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/630554"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/630554","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Biologiset lääkkeet nivel- ja selkärankareuman hoidossa","abstract":"Nivel- ja selkärankareuma luokitellaan tulehduksellisiin reumasairauksiin, jotka vaikuttavat laajasti potilaiden toimintakykyyn sekä elämänlaatuun. Ne ovat autoimmuunisairauksia, joissa elimistön immuunipuolustus tunnistaa omat solut vieraiksi soluiksi, minkä seurauksena muodostuu tulehdusreaktio. Nivelten tulehdus aiheuttaa nivelien kipua, turvotusta ja jäykkyyttä. SI-nivelen tulehdus aiheuttaa vastaavasti selkärangan jäykkyyttä ja kipua. Sekä nivel- että selkärankareuman lääkehoito perustuu ensisijaisesti synteettisiin lääkkeisiin, nivelreumassa pääasiallisesti metotreksaattiin ja selkärankareumassa sulfasalatsiiniin. Näiden teho on kuitenkin osalle potilaista riittämätön. Biologisista lääkkeistä nivelreuman hoitoon voidaan käyttää TNF-⍺:n estäjiä (adalimumabi), B-solujen estäjää (rituksimabi), T-solujen estäjää (abatasepti), interleukiini-6:n estäjää (tosilitsumabi) tai interleukiini-1:n estäjää (anakinra). Selkärankareuman hoidossa voidaan puolestaan käyttää TNF-⍺:n estäjiä, interleukiini-17:n estäjiä (bimekitsumabi) tai JAK-estäjiä (upadasitinibi). Biologisten lääkkeiden ryhmät kohdistuvat eri osiin ja vaiheisiin immuunipuolustuksessa. Vaikutuskohteita ovat tuumorinekroositekijä ⍺ (TNF⍺), antigeenit B- ja T-solujen pinnalla, osteoklastit sekä tulehdusta välittävät sytokiinit ja kasvutekijät. Biologisten lääkkeiden havaittiin tehokkaasti vähentävän tulehdusta ja turvotusta nivelissä vähentäen kipua ja näin ollen parantavan potilaiden elämänlaatua ja toimintakykyä. Remissio eli oireiden lievittyminen tai poistuminen saavutettiin aikaisimmillaan jo kahden viikon kuluttua biologisen lääkkeen aloittamisen jälkeen. Biologisten lääkkeiden havaittiin olevan varsin turvallisia ja tehokkaita sekä nivel- että selkärankareuman hoidossa. Ainoana poikkeuksena on anakinra, jonka tehosta nivelreuman hoidossa on ristiriitaisia tuloksia. Eri biologisten lääkkeiden haittavaikutukset ja niiden esiintyvyys olivat samankaltaisia eri lääkkeiden välillä. Biologisilla lääkkeillä esiintyi harvoin vakavia tai merkittäviä haittavaikutuksia. Johtuen immuunipuolustuksen vaimentamisesta, biologiset lääkkeet lisäävät kuitenkin alttiutta erilaisille infektioille. Tämän vuoksi infektioiden sulkeminen pois ennen biologisen lääkkeen aloittamista sekä huolellinen seuranta hoidon aikana on erittäin tärkeää. Biologisista lääkkeistä on saatu merkittävää apua nivel- ja selkärankareumapotilaiden oireisiin, mutta pitkäaikaisia seurantatutkimuksia hoitojen vaikutuksista, turvallisuudesta ja tehosta kuitenkin tarvitaan vielä.","abstract_html":"Nivel- ja selkärankareuma luokitellaan tulehduksellisiin reumasairauksiin, jotka vaikuttavat laajasti potilaiden toimintakykyyn sekä elämänlaatuun. Ne ovat autoimmuunisairauksia, joissa elimistön immuunipuolustus tunnistaa omat solut vieraiksi soluiksi, minkä seurauksena muodostuu tulehdusreaktio. Nivelten tulehdus aiheuttaa nivelien kipua, turvotusta ja jäykkyyttä. SI-nivelen tulehdus aiheuttaa vastaavasti selkärangan jäykkyyttä ja kipua. Sekä nivel- että selkärankareuman lääkehoito perustuu ensisijaisesti synteettisiin lääkkeisiin, nivelreumassa pääasiallisesti metotreksaattiin ja selkärankareumassa sulfasalatsiiniin. Näiden teho on kuitenkin osalle potilaista riittämätön. Biologisista lääkkeistä nivelreuman hoitoon voidaan käyttää TNF-⍺:n estäjiä (adalimumabi), B-solujen estäjää (rituksimabi), T-solujen estäjää (abatasepti), interleukiini-6:n estäjää (tosilitsumabi) tai interleukiini-1:n estäjää (anakinra). Selkärankareuman hoidossa voidaan puolestaan käyttää TNF-⍺:n estäjiä, interleukiini-17:n estäjiä (bimekitsumabi) tai JAK-estäjiä (upadasitinibi). Biologisten lääkkeiden ryhmät kohdistuvat eri osiin ja vaiheisiin immuunipuolustuksessa. Vaikutuskohteita ovat tuumorinekroositekijä ⍺ (TNF⍺), antigeenit B- ja T-solujen pinnalla, osteoklastit sekä tulehdusta välittävät sytokiinit ja kasvutekijät. Biologisten lääkkeiden havaittiin tehokkaasti vähentävän tulehdusta ja turvotusta nivelissä vähentäen kipua ja näin ollen parantavan potilaiden elämänlaatua ja toimintakykyä. Remissio eli oireiden lievittyminen tai poistuminen saavutettiin aikaisimmillaan jo kahden viikon kuluttua biologisen lääkkeen aloittamisen jälkeen. Biologisten lääkkeiden havaittiin olevan varsin turvallisia ja tehokkaita sekä nivel- että selkärankareuman hoidossa. Ainoana poikkeuksena on anakinra, jonka tehosta nivelreuman hoidossa on ristiriitaisia tuloksia. Eri biologisten lääkkeiden haittavaikutukset ja niiden esiintyvyys olivat samankaltaisia eri lääkkeiden välillä. Biologisilla lääkkeillä esiintyi harvoin vakavia tai merkittäviä haittavaikutuksia. Johtuen immuunipuolustuksen vaimentamisesta, biologiset lääkkeet lisäävät kuitenkin alttiutta erilaisille infektioille. Tämän vuoksi infektioiden sulkeminen pois ennen biologisen lääkkeen aloittamista sekä huolellinen seuranta hoidon aikana on erittäin tärkeää. Biologisista lääkkeistä on saatu merkittävää apua nivel- ja selkärankareumapotilaiden oireisiin, mutta pitkäaikaisia seurantatutkimuksia hoitojen vaikutuksista, turvallisuudesta ja tehosta kuitenkin tarvitaan vielä.","abstract_has_math":false,"creators":["Elo, Veera"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":[],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2026,"date_issued":"2026-04-24","date_published":"2026-04-24","updated_at":"2026-07-27T19:56:09Z","subjects":["reumataudit","nivelreuma","selkärankareuma","biologiset lääkkeet","elämänlaatu","toimintakyky","haittavaikutus"],"languages":["fin"],"rights":["In Copyright 1.0"],"rights_urls":[],"identifier_entries":[]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/630554","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Elo, Veera"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2026-04-24T06:44:00Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2026-04-24T06:43:43Z","2026-04-24T06:44:00Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2026-04-24"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["reumataudit","nivelreuma","selkärankareuma","biologiset lääkkeet","elämänlaatu","toimintakyky","haittavaikutus"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]},{"key":"dc:rights","label":"Dc Rights","values":["In Copyright 1.0"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["http://hdl.handle.net/10138/630554"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Nivel- ja selkärankareuma luokitellaan tulehduksellisiin reumasairauksiin, jotka vaikuttavat laajasti potilaiden toimintakykyyn sekä elämänlaatuun. Ne ovat autoimmuunisairauksia, joissa elimistön immuunipuolustus tunnistaa omat solut vieraiksi soluiksi, minkä seurauksena muodostuu tulehdusreaktio. Nivelten tulehdus aiheuttaa nivelien kipua, turvotusta ja jäykkyyttä. SI-nivelen tulehdus aiheuttaa vastaavasti selkärangan jäykkyyttä ja kipua. Sekä nivel- että selkärankareuman lääkehoito perustuu ensisijaisesti synteettisiin lääkkeisiin, nivelreumassa pääasiallisesti metotreksaattiin ja selkärankareumassa sulfasalatsiiniin. Näiden teho on kuitenkin osalle potilaista riittämätön. Biologisista lääkkeistä nivelreuman hoitoon voidaan käyttää TNF-⍺:n estäjiä (adalimumabi), B-solujen estäjää (rituksimabi), T-solujen estäjää (abatasepti), interleukiini-6:n estäjää (tosilitsumabi) tai interleukiini-1:n estäjää (anakinra). Selkärankareuman hoidossa voidaan puolestaan käyttää TNF-⍺:n estäjiä, interleukiini-17:n estäjiä (bimekitsumabi) tai JAK-estäjiä (upadasitinibi). Biologisten lääkkeiden ryhmät kohdistuvat eri osiin ja vaiheisiin immuunipuolustuksessa. Vaikutuskohteita ovat tuumorinekroositekijä ⍺ (TNF⍺), antigeenit B- ja T-solujen pinnalla, osteoklastit sekä tulehdusta välittävät sytokiinit ja kasvutekijät. Biologisten lääkkeiden havaittiin tehokkaasti vähentävän tulehdusta ja turvotusta nivelissä vähentäen kipua ja näin ollen parantavan potilaiden elämänlaatua ja toimintakykyä. Remissio eli oireiden lievittyminen tai poistuminen saavutettiin aikaisimmillaan jo kahden viikon kuluttua biologisen lääkkeen aloittamisen jälkeen. Biologisten lääkkeiden havaittiin olevan varsin turvallisia ja tehokkaita sekä nivel- että selkärankareuman hoidossa. Ainoana poikkeuksena on anakinra, jonka tehosta nivelreuman hoidossa on ristiriitaisia tuloksia. Eri biologisten lääkkeiden haittavaikutukset ja niiden esiintyvyys olivat samankaltaisia eri lääkkeiden välillä. Biologisilla lääkkeillä esiintyi harvoin vakavia tai merkittäviä haittavaikutuksia. Johtuen immuunipuolustuksen vaimentamisesta, biologiset lääkkeet lisäävät kuitenkin alttiutta erilaisille infektioille. Tämän vuoksi infektioiden sulkeminen pois ennen biologisen lääkkeen aloittamista sekä huolellinen seuranta hoidon aikana on erittäin tärkeää. Biologisista lääkkeistä on saatu merkittävää apua nivel- ja selkärankareumapotilaiden oireisiin, mutta pitkäaikaisia seurantatutkimuksia hoitojen vaikutuksista, turvallisuudesta ja tehosta kuitenkin tarvitaan vielä."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Biologiset lääkkeet nivel- ja selkärankareuman hoidossa"]}]}],"canonical_facts":{"dc:creator":["Elo, Veera"],"dc:date.accessioned":["2026-04-24T06:44:00Z"],"dc:date.available":["2026-04-24T06:43:43Z","2026-04-24T06:44:00Z"],"dc:date.issued":["2026-04-24"],"dc:description.abstract":["Nivel- ja selkärankareuma luokitellaan tulehduksellisiin reumasairauksiin, jotka vaikuttavat laajasti potilaiden toimintakykyyn sekä elämänlaatuun. Ne ovat autoimmuunisairauksia, joissa elimistön immuunipuolustus tunnistaa omat solut vieraiksi soluiksi, minkä seurauksena muodostuu tulehdusreaktio. Nivelten tulehdus aiheuttaa nivelien kipua, turvotusta ja jäykkyyttä. SI-nivelen tulehdus aiheuttaa vastaavasti selkärangan jäykkyyttä ja kipua. Sekä nivel- että selkärankareuman lääkehoito perustuu ensisijaisesti synteettisiin lääkkeisiin, nivelreumassa pääasiallisesti metotreksaattiin ja selkärankareumassa sulfasalatsiiniin. Näiden teho on kuitenkin osalle potilaista riittämätön. Biologisista lääkkeistä nivelreuman hoitoon voidaan käyttää TNF-⍺:n estäjiä (adalimumabi), B-solujen estäjää (rituksimabi), T-solujen estäjää (abatasepti), interleukiini-6:n estäjää (tosilitsumabi) tai interleukiini-1:n estäjää (anakinra). Selkärankareuman hoidossa voidaan puolestaan käyttää TNF-⍺:n estäjiä, interleukiini-17:n estäjiä (bimekitsumabi) tai JAK-estäjiä (upadasitinibi). Biologisten lääkkeiden ryhmät kohdistuvat eri osiin ja vaiheisiin immuunipuolustuksessa. Vaikutuskohteita ovat tuumorinekroositekijä ⍺ (TNF⍺), antigeenit B- ja T-solujen pinnalla, osteoklastit sekä tulehdusta välittävät sytokiinit ja kasvutekijät. Biologisten lääkkeiden havaittiin tehokkaasti vähentävän tulehdusta ja turvotusta nivelissä vähentäen kipua ja näin ollen parantavan potilaiden elämänlaatua ja toimintakykyä. Remissio eli oireiden lievittyminen tai poistuminen saavutettiin aikaisimmillaan jo kahden viikon kuluttua biologisen lääkkeen aloittamisen jälkeen. Biologisten lääkkeiden havaittiin olevan varsin turvallisia ja tehokkaita sekä nivel- että selkärankareuman hoidossa. Ainoana poikkeuksena on anakinra, jonka tehosta nivelreuman hoidossa on ristiriitaisia tuloksia. Eri biologisten lääkkeiden haittavaikutukset ja niiden esiintyvyys olivat samankaltaisia eri lääkkeiden välillä. Biologisilla lääkkeillä esiintyi harvoin vakavia tai merkittäviä haittavaikutuksia. Johtuen immuunipuolustuksen vaimentamisesta, biologiset lääkkeet lisäävät kuitenkin alttiutta erilaisille infektioille. Tämän vuoksi infektioiden sulkeminen pois ennen biologisen lääkkeen aloittamista sekä huolellinen seuranta hoidon aikana on erittäin tärkeää. Biologisista lääkkeistä on saatu merkittävää apua nivel- ja selkärankareumapotilaiden oireisiin, mutta pitkäaikaisia seurantatutkimuksia hoitojen vaikutuksista, turvallisuudesta ja tehosta kuitenkin tarvitaan vielä."],"dc:identifier.uri":["http://hdl.handle.net/10138/630554"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:rights":["In Copyright 1.0"],"dc:subject":["reumataudit","nivelreuma","selkärankareuma","biologiset lääkkeet","elämänlaatu","toimintakyky","haittavaikutus"],"dc:title":["Biologiset lääkkeet nivel- ja selkärankareuman hoidossa"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:09Z"}