Vihreä ekstraktivismi osana uuskolonialismia: maailmanjärjestelmäteoreettinen katsaus vihreään siirtymään

Tutkielmassani tarkastelen, miten ekstraktivismi eli luonnonvarojen intensiivinen vieminen, erityisesti vihreän siirtymän tarpeisiin toimii keinona toteuttaa uuskolonialistista hallintaa globaalia etelää kohtaan. Tarkastelu etenee ekstraktivismista sen rinnalle kehittyneeseen vihreään ekstraktivismiin, jolle edeltävä toimii tarkastelun pohjustuksena. Uuskolonialismilla viitataan perinteisen kolonialismin modernimpaan muoto, jossa tiettyyn ihmisryhmään kohdistuva hyväksikäyttö tapahtuu epäsuorasti, ensisijaisesti taloudellisten riippuvuussuhteiden kautta, vailla suoraa poliittista läsnäoloa ja väkivaltaa. Uuskolonialistisiksi toimijoiksi kansallisvaltioiden rinnalle voidaan katsoa nousseen suuret yritykset, kuten työni kontekstissa monikansalliset kaivos- ja öljy-yhtiöt. Teoreettisena viitekehyksenä työlleni toimii Wallersteinin maailmanjärjestelmäteoria, joka tutkii ydinalueiden ja periferian välistä eriarvoisuutta muun muassa työnjaon ja epätasaisten resurssi- ja pääomavirtojen kautta globaalissa taloudessa. Teoria katsoo ytimen riistävän periferiaa halpojen luonnonvarojen ja työvoiman muodossa. Vihreä siirtymä ja vihreä teknologia esitetään keskeisinä ratkaisuina ilmastonmuutoksen torjumiselle, joille vihreä ekstraktivismi toimii materiaalisena perustana. Luonnonvarojen tuotanto ulkoistetaan kuitenkin periferiaan, johon muodostuu sosioekologista tuhoa kokevia ”vihreitä uhrausalueita”. Luonnonvarojen viemiseen liittyviä sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia tutkin hyödyntämällä tapausesimerkkejä Nigerian öljyteollisuudesta sekä vihreälle siirtymälle kriittisten mineraalien louhinnasta Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Vaikutuksiin lukeutuvat, esimerkiksi väestöjensiirrot, perinteisten elinkeinojen häviäminen terveysriskit, biodiversiteetin ehtyminen sekä maaperän ja vesistöjen saastuminen. Tarkastelu osoittaa, että ekstraktivismi toimii mekanismina, joka uusintaa globaalin pohjoisen ja etelän välisiä eriarvoisia taloudellisia ja poliittisia suhteita, joilla pohjoinen kykenee vaikuttamaan etelän paikalliseen politiikkaan ja paikallisyhteisöjen elämään. Vihreä ekstraktivismi laajentaa näitä prosesseja ilmastonmuutoksen torjumisen diskurssin turvin, vaikka sen sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset kohdistuvat edelleen pääosin globaaliin etelään. Tulokset viittaavat siihen, että vihreää siirtymää on tarkasteltava kriittisesti energiaoikeudenmukaisuuden näkökulmasta, jotta sen sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset voidaan huomioida tasapuolisemmin.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2026

Author dc:creator

• Säntti, Heikki Kristian

• natural resources
• green transition
• effects (results)
• economy
• developing countries
• environmental effects
• Extractivism
• Green extractivism
• World systems theory
• neocolonialism
• core and periphery

Statement dc:rights

• In Copyright 1.0

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/629437

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/629437