{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/623365"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/623365","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä temperamentista ja lasten yksilöllisestä kohtaamisesta","abstract":"Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on temperamentista, ja millaisia näkemyksiä heillä on lasten yksilöllisestä kohtaamisesta ja erilaisten temperamenttien huomioimisesta varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on myös tutkia millaisia pedagogisia keinoja opettajat käyttävät päiväkodin arjessa huomioidakseen lasten yksilölliset tarpeet. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen temperamenttia ja ihmisen yksilöllisyyttä, ja esittelen Alexander Thomasin ja Stella Chessin (1977) temperamenttiteorian. Myös pedagoginen sensitiivisyys ja kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus on oleellista tutkimuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen laadullisin menetelmin. Aineiston tuotin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, ja ne toteutettiin etänä zoomissa. Analysoin aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voin todeta, että temperamenttia tulisi käsitellä enemmän opettajankoulutuksessa. Kolme haastateltavista oli sitä mieltä, että temperamentti ja sen vaikutus ihmisen käyttäytymiseen ei tullut riittävästi esille heidän opintojensa aikana. Tuloksista nousi keskeiseksi myös se, että varhaiskasvatuksessa suositaan helpon temperamenttityypin omaavia lapsia. Vaikeat temperamentit koetaan haastavana, sillä ne vievät enemmän kasvattajien aikaa ja vaativat enemmän huomiota päiväkodin kiireissä arjessa. Haastateltavat olivat kuitenkin sitä mieltä, että erilaisuuden hyväksymisessä on tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan viimeisten vuosien aikana. Haastateltavat jakoivat paljon pedagogisia keinoja, joita he hyödyntävät lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi varhaiskasvatuksessa. Keskeisimmiksi keinoiksi mainittiin pedagoginen sensitiivisyys, erityisesti oman vuorovaikutuksen muokkaaminen vastaamaan lasten yksilöllisiä tarpeita sekä pienryhmätoiminta.","abstract_html":"Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on temperamentista, ja millaisia näkemyksiä heillä on lasten yksilöllisestä kohtaamisesta ja erilaisten temperamenttien huomioimisesta varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on myös tutkia millaisia pedagogisia keinoja opettajat käyttävät päiväkodin arjessa huomioidakseen lasten yksilölliset tarpeet. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen temperamenttia ja ihmisen yksilöllisyyttä, ja esittelen Alexander Thomasin ja Stella Chessin (1977) temperamenttiteorian. Myös pedagoginen sensitiivisyys ja kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus on oleellista tutkimuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen laadullisin menetelmin. Aineiston tuotin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, ja ne toteutettiin etänä zoomissa. Analysoin aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voin todeta, että temperamenttia tulisi käsitellä enemmän opettajankoulutuksessa. Kolme haastateltavista oli sitä mieltä, että temperamentti ja sen vaikutus ihmisen käyttäytymiseen ei tullut riittävästi esille heidän opintojensa aikana. Tuloksista nousi keskeiseksi myös se, että varhaiskasvatuksessa suositaan helpon temperamenttityypin omaavia lapsia. Vaikeat temperamentit koetaan haastavana, sillä ne vievät enemmän kasvattajien aikaa ja vaativat enemmän huomiota päiväkodin kiireissä arjessa. Haastateltavat olivat kuitenkin sitä mieltä, että erilaisuuden hyväksymisessä on tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan viimeisten vuosien aikana. Haastateltavat jakoivat paljon pedagogisia keinoja, joita he hyödyntävät lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi varhaiskasvatuksessa. Keskeisimmiksi keinoiksi mainittiin pedagoginen sensitiivisyys, erityisesti oman vuorovaikutuksen muokkaaminen vastaamaan lasten yksilöllisiä tarpeita sekä pienryhmätoiminta.","abstract_has_math":false,"creators":["Vuokila, Annika"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences","Helsingfors universitet, Pedagogiska fakulteten"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2023,"date_issued":"2023","date_published":"2023","updated_at":"2026-07-27T19:56:19Z","subjects":["temperamentti","yksilöllisyys","pedagoginen sensitiivisyys","vuorovaikutus"],"languages":["fin"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202306012356"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-202306012356","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/623365","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences","Helsingfors universitet, Pedagogiska fakulteten"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Vuokila, Annika"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2025-12-08T18:48:16Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2025-12-08T18:48:16Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2023"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["temperamentti","yksilöllisyys","pedagoginen sensitiivisyys","vuorovaikutus"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202306012356","http://hdl.handle.net/10138/623365"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on temperamentista, ja millaisia näkemyksiä heillä on lasten yksilöllisestä kohtaamisesta ja erilaisten temperamenttien huomioimisesta varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on myös tutkia millaisia pedagogisia keinoja opettajat käyttävät päiväkodin arjessa huomioidakseen lasten yksilölliset tarpeet. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen temperamenttia ja ihmisen yksilöllisyyttä, ja esittelen Alexander Thomasin ja Stella Chessin (1977) temperamenttiteorian. Myös pedagoginen sensitiivisyys ja kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus on oleellista tutkimuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen laadullisin menetelmin. Aineiston tuotin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, ja ne toteutettiin etänä zoomissa. Analysoin aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voin todeta, että temperamenttia tulisi käsitellä enemmän opettajankoulutuksessa. Kolme haastateltavista oli sitä mieltä, että temperamentti ja sen vaikutus ihmisen käyttäytymiseen ei tullut riittävästi esille heidän opintojensa aikana. Tuloksista nousi keskeiseksi myös se, että varhaiskasvatuksessa suositaan helpon temperamenttityypin omaavia lapsia. Vaikeat temperamentit koetaan haastavana, sillä ne vievät enemmän kasvattajien aikaa ja vaativat enemmän huomiota päiväkodin kiireissä arjessa. Haastateltavat olivat kuitenkin sitä mieltä, että erilaisuuden hyväksymisessä on tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan viimeisten vuosien aikana. Haastateltavat jakoivat paljon pedagogisia keinoja, joita he hyödyntävät lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi varhaiskasvatuksessa. Keskeisimmiksi keinoiksi mainittiin pedagoginen sensitiivisyys, erityisesti oman vuorovaikutuksen muokkaaminen vastaamaan lasten yksilöllisiä tarpeita sekä pienryhmätoiminta."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä temperamentista ja lasten yksilöllisestä kohtaamisesta"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences","Helsingfors universitet, Pedagogiska fakulteten"],"dc:creator":["Vuokila, Annika"],"dc:date.accessioned":["2025-12-08T18:48:16Z"],"dc:date.available":["2025-12-08T18:48:16Z"],"dc:date.issued":["2023"],"dc:description.abstract":["Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on temperamentista, ja millaisia näkemyksiä heillä on lasten yksilöllisestä kohtaamisesta ja erilaisten temperamenttien huomioimisesta varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on myös tutkia millaisia pedagogisia keinoja opettajat käyttävät päiväkodin arjessa huomioidakseen lasten yksilölliset tarpeet. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen temperamenttia ja ihmisen yksilöllisyyttä, ja esittelen Alexander Thomasin ja Stella Chessin (1977) temperamenttiteorian. Myös pedagoginen sensitiivisyys ja kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus on oleellista tutkimuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen laadullisin menetelmin. Aineiston tuotin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, ja ne toteutettiin etänä zoomissa. Analysoin aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voin todeta, että temperamenttia tulisi käsitellä enemmän opettajankoulutuksessa. Kolme haastateltavista oli sitä mieltä, että temperamentti ja sen vaikutus ihmisen käyttäytymiseen ei tullut riittävästi esille heidän opintojensa aikana. Tuloksista nousi keskeiseksi myös se, että varhaiskasvatuksessa suositaan helpon temperamenttityypin omaavia lapsia. Vaikeat temperamentit koetaan haastavana, sillä ne vievät enemmän kasvattajien aikaa ja vaativat enemmän huomiota päiväkodin kiireissä arjessa. Haastateltavat olivat kuitenkin sitä mieltä, että erilaisuuden hyväksymisessä on tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan viimeisten vuosien aikana. Haastateltavat jakoivat paljon pedagogisia keinoja, joita he hyödyntävät lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi varhaiskasvatuksessa. Keskeisimmiksi keinoiksi mainittiin pedagoginen sensitiivisyys, erityisesti oman vuorovaikutuksen muokkaaminen vastaamaan lasten yksilöllisiä tarpeita sekä pienryhmätoiminta."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-202306012356","http://hdl.handle.net/10138/623365"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:subject":["temperamentti","yksilöllisyys","pedagoginen sensitiivisyys","vuorovaikutus"],"dc:title":["Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä temperamentista ja lasten yksilöllisestä kohtaamisesta"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:19Z"}