{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/620494"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/620494","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"”Se ei oo mikään rangaistuskaan, että menee sinne.” : 6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia erityisopettajan luona käymisestä","abstract":"Osa-aikainen erityisopetus on jo vuosikymmenten ajan ollut keskeinen osa Suomen koulujärjestelmää, ja sen yleisin toteutusmuoto on alusta lähtien ollut pienryhmäopetus. Varsinkin viime vuosina samanaikaisopetuksen määrää on kuitenkin pyritty lisäämään, minkä lisäksi erityisopettajan työnkuvan on arveltu muuttuvan konsultatiivisempaan suuntaan. Toteutuessaan nämä muutokset tarkoittavat sitä, että pienryhmäopetuksen määrä vähenee, mikä ei välttämättä ole hyvä asia tukea tarvitsevien oppilaiden kannalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää 6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia pienryhmäopetuksena toteutettavasta osa-aikaisesta erityisopetuksesta, sillä myös oppilaiden näkökulma on tärkeää ottaa huomioon, kun tehdään erityisopetusta koskevia päätöksiä. Oppilaiden näkökulmaa on aikaisemmin tarkasteltu melko vähän, mutta tehtyjen tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että monet oppilaat pitävät pienryhmäopetusta oppimisen kannalta hyvänä vaihtoehtona, kun taas samanaikaisopetukseen liitetään usein enemmän sosiaalisia etuja. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla neljää 6.-luokkalaista oppilasta, jotka kävivät erityisopettajan luona kerran viikossa varsinaisen kouluajan ulkopuolella. Aineiston analysoinnissa käytettiin fenomenologis-hermeneuttista sisällönanalyysia, ja koko tutkimusta ohjasi lapsinäkökulmaisuus. Tutkielmassa tuodaan esiin, miten oppilaat suhtautuivat erityisopettajan luona käymiseen sekä minkälaisia hyötyjä ja haittoja he kokivat siitä olleen itselleen. Tutkimuksessa selvisi, että oppilaat suhtautuivat erityisopettajan luona käymiseen pääasiassa hyvin myönteisesti ja kokivat hyötyneensä siitä monin eri tavoin. Keskeisimmät hyödyt liittyivät rauhalliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön, erityisopettajan antamaan yksilölliseen apuun sekä ylimääräisen oppitunnin tarjoamaan mahdollisuuteen harjoitella itselle vaikeita asioita. Kaikki oppilaat olivat sitä mieltä, että osa-aikainen erityisopetus oli vaikuttanut myönteisesti heidän koulumenestykseensä ja erityisopettajan luona oli yleensä ”kivaa”. Välillä erityisopettajan luona opiskelu oli kuitenkin myös raskasta tai ärsyttävää, minkä lisäksi siihen saattoi liittyä kiusaamista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ainakin osa tukea tarvitsevista oppilaista pitää ja hyötyy pienryhmäopetuksesta, joten sen määrän vähentämistä on syytä harkita huolellisesti. Lisäksi tutkimus antaa vahvistusta sille, että oppilaiden näkemyksiä on syytä kuunnella, sillä he osaavat sanallistaa kokemuksiaan ja perustella mielipiteitään varsin taitavasti ja monipuolisesti.","abstract_html":"Osa-aikainen erityisopetus on jo vuosikymmenten ajan ollut keskeinen osa Suomen koulujärjestelmää, ja sen yleisin toteutusmuoto on alusta lähtien ollut pienryhmäopetus. Varsinkin viime vuosina samanaikaisopetuksen määrää on kuitenkin pyritty lisäämään, minkä lisäksi erityisopettajan työnkuvan on arveltu muuttuvan konsultatiivisempaan suuntaan. Toteutuessaan nämä muutokset tarkoittavat sitä, että pienryhmäopetuksen määrä vähenee, mikä ei välttämättä ole hyvä asia tukea tarvitsevien oppilaiden kannalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää 6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia pienryhmäopetuksena toteutettavasta osa-aikaisesta erityisopetuksesta, sillä myös oppilaiden näkökulma on tärkeää ottaa huomioon, kun tehdään erityisopetusta koskevia päätöksiä. Oppilaiden näkökulmaa on aikaisemmin tarkasteltu melko vähän, mutta tehtyjen tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että monet oppilaat pitävät pienryhmäopetusta oppimisen kannalta hyvänä vaihtoehtona, kun taas samanaikaisopetukseen liitetään usein enemmän sosiaalisia etuja. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla neljää 6.-luokkalaista oppilasta, jotka kävivät erityisopettajan luona kerran viikossa varsinaisen kouluajan ulkopuolella. Aineiston analysoinnissa käytettiin fenomenologis-hermeneuttista sisällönanalyysia, ja koko tutkimusta ohjasi lapsinäkökulmaisuus. Tutkielmassa tuodaan esiin, miten oppilaat suhtautuivat erityisopettajan luona käymiseen sekä minkälaisia hyötyjä ja haittoja he kokivat siitä olleen itselleen. Tutkimuksessa selvisi, että oppilaat suhtautuivat erityisopettajan luona käymiseen pääasiassa hyvin myönteisesti ja kokivat hyötyneensä siitä monin eri tavoin. Keskeisimmät hyödyt liittyivät rauhalliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön, erityisopettajan antamaan yksilölliseen apuun sekä ylimääräisen oppitunnin tarjoamaan mahdollisuuteen harjoitella itselle vaikeita asioita. Kaikki oppilaat olivat sitä mieltä, että osa-aikainen erityisopetus oli vaikuttanut myönteisesti heidän koulumenestykseensä ja erityisopettajan luona oli yleensä ”kivaa”. Välillä erityisopettajan luona opiskelu oli kuitenkin myös raskasta tai ärsyttävää, minkä lisäksi siihen saattoi liittyä kiusaamista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ainakin osa tukea tarvitsevista oppilaista pitää ja hyötyy pienryhmäopetuksesta, joten sen määrän vähentämistä on syytä harkita huolellisesti. Lisäksi tutkimus antaa vahvistusta sille, että oppilaiden näkemyksiä on syytä kuunnella, sillä he osaavat sanallistaa kokemuksiaan ja perustella mielipiteitään varsin taitavasti ja monipuolisesti.","abstract_has_math":false,"creators":["Heinonen, Sanni"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos","University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education","Helsingfors universitet, Beteendevetenskapliga fakulteten, Institutionen för lärarutbildning"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2016,"date_issued":"2016","date_published":"2016","updated_at":"2026-07-27T19:55:53Z","subjects":["osa-aikainen erityisopetus","pienryhmäopetus","oppilaiden kokemukset"],"languages":["fin"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-201610242927"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-201610242927","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/620494","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos","University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education","Helsingfors universitet, Beteendevetenskapliga fakulteten, Institutionen för lärarutbildning"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Heinonen, Sanni"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2025-12-08T18:24:46Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2025-12-08T18:24:46Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2016"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["osa-aikainen erityisopetus","pienryhmäopetus","oppilaiden kokemukset"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-201610242927","http://hdl.handle.net/10138/620494"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Osa-aikainen erityisopetus on jo vuosikymmenten ajan ollut keskeinen osa Suomen koulujärjestelmää, ja sen yleisin toteutusmuoto on alusta lähtien ollut pienryhmäopetus. Varsinkin viime vuosina samanaikaisopetuksen määrää on kuitenkin pyritty lisäämään, minkä lisäksi erityisopettajan työnkuvan on arveltu muuttuvan konsultatiivisempaan suuntaan. Toteutuessaan nämä muutokset tarkoittavat sitä, että pienryhmäopetuksen määrä vähenee, mikä ei välttämättä ole hyvä asia tukea tarvitsevien oppilaiden kannalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää 6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia pienryhmäopetuksena toteutettavasta osa-aikaisesta erityisopetuksesta, sillä myös oppilaiden näkökulma on tärkeää ottaa huomioon, kun tehdään erityisopetusta koskevia päätöksiä. Oppilaiden näkökulmaa on aikaisemmin tarkasteltu melko vähän, mutta tehtyjen tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että monet oppilaat pitävät pienryhmäopetusta oppimisen kannalta hyvänä vaihtoehtona, kun taas samanaikaisopetukseen liitetään usein enemmän sosiaalisia etuja. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla neljää 6.-luokkalaista oppilasta, jotka kävivät erityisopettajan luona kerran viikossa varsinaisen kouluajan ulkopuolella. Aineiston analysoinnissa käytettiin fenomenologis-hermeneuttista sisällönanalyysia, ja koko tutkimusta ohjasi lapsinäkökulmaisuus. Tutkielmassa tuodaan esiin, miten oppilaat suhtautuivat erityisopettajan luona käymiseen sekä minkälaisia hyötyjä ja haittoja he kokivat siitä olleen itselleen. Tutkimuksessa selvisi, että oppilaat suhtautuivat erityisopettajan luona käymiseen pääasiassa hyvin myönteisesti ja kokivat hyötyneensä siitä monin eri tavoin. Keskeisimmät hyödyt liittyivät rauhalliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön, erityisopettajan antamaan yksilölliseen apuun sekä ylimääräisen oppitunnin tarjoamaan mahdollisuuteen harjoitella itselle vaikeita asioita. Kaikki oppilaat olivat sitä mieltä, että osa-aikainen erityisopetus oli vaikuttanut myönteisesti heidän koulumenestykseensä ja erityisopettajan luona oli yleensä ”kivaa”. Välillä erityisopettajan luona opiskelu oli kuitenkin myös raskasta tai ärsyttävää, minkä lisäksi siihen saattoi liittyä kiusaamista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ainakin osa tukea tarvitsevista oppilaista pitää ja hyötyy pienryhmäopetuksesta, joten sen määrän vähentämistä on syytä harkita huolellisesti. Lisäksi tutkimus antaa vahvistusta sille, että oppilaiden näkemyksiä on syytä kuunnella, sillä he osaavat sanallistaa kokemuksiaan ja perustella mielipiteitään varsin taitavasti ja monipuolisesti.","Part-time special education has been an important part of the Finnish school system for decades, and most of it has traditionally been carried out as small group instruction. Recently, however, there have been attempts to increase the amount of co-teaching, and it has also been assumed that the role of special education teachers will become more consultative in the future. These changes would mean that the amount of small group instruction would decrease, which isn’t necessarily a good thing for students who need extra support. When decisions about special education are made, it’s important to take students’ viewpoint into account as well. Therefore, the purpose of this study was to investigate sixth-grade students’ experiences about small group instruction in a resource room. Not that many studies about this topic have been made from students’ point of view, but based on the earlier research it seems that many students think that small group instruction enhances learning, whereas co-teaching has more social benefits. The data for this qualitative case study was collected by interviewing four sixth-grade students, who received small group instruction once a week outside their actual school day. The data was analysed by using phenomenological-hermeneutic content analysis, and the whole study was guided by a child perspective approach. In this thesis I will discuss how the students felt about visiting the special education teacher and what kind of benefits and disadvantages they thought it had given them. The results of the study showed that the students felt mainly positively about visiting the special education teacher and thought they had benefited from it in many ways. The most important benefits were related to peaceful and safe learning environment, individual help from the special education teacher and an extra opportunity to practise things that were difficult for them. All of the students thought the part-time special education had affected positively their success at school and it was usually nice to visit the special education teacher. Sometimes studying in the resource room was, however, hard or annoying, and other students might tease them because of it. The results of this study indicate that at least part of the students, who need support, like and benefit from small group instruction and therefore reducing the amount of it should be carefully considered. This study also backs up the idea that students’ views should be listened to since they can verbalize their experiences and give reasons for their opinions quite well and from various aspects."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["”Se ei oo mikään rangaistuskaan, että menee sinne.” : 6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia erityisopettajan luona käymisestä"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos","University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education","Helsingfors universitet, Beteendevetenskapliga fakulteten, Institutionen för lärarutbildning"],"dc:creator":["Heinonen, Sanni"],"dc:date.accessioned":["2025-12-08T18:24:46Z"],"dc:date.available":["2025-12-08T18:24:46Z"],"dc:date.issued":["2016"],"dc:description.abstract":["Osa-aikainen erityisopetus on jo vuosikymmenten ajan ollut keskeinen osa Suomen koulujärjestelmää, ja sen yleisin toteutusmuoto on alusta lähtien ollut pienryhmäopetus. Varsinkin viime vuosina samanaikaisopetuksen määrää on kuitenkin pyritty lisäämään, minkä lisäksi erityisopettajan työnkuvan on arveltu muuttuvan konsultatiivisempaan suuntaan. Toteutuessaan nämä muutokset tarkoittavat sitä, että pienryhmäopetuksen määrä vähenee, mikä ei välttämättä ole hyvä asia tukea tarvitsevien oppilaiden kannalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää 6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia pienryhmäopetuksena toteutettavasta osa-aikaisesta erityisopetuksesta, sillä myös oppilaiden näkökulma on tärkeää ottaa huomioon, kun tehdään erityisopetusta koskevia päätöksiä. Oppilaiden näkökulmaa on aikaisemmin tarkasteltu melko vähän, mutta tehtyjen tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että monet oppilaat pitävät pienryhmäopetusta oppimisen kannalta hyvänä vaihtoehtona, kun taas samanaikaisopetukseen liitetään usein enemmän sosiaalisia etuja. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla neljää 6.-luokkalaista oppilasta, jotka kävivät erityisopettajan luona kerran viikossa varsinaisen kouluajan ulkopuolella. Aineiston analysoinnissa käytettiin fenomenologis-hermeneuttista sisällönanalyysia, ja koko tutkimusta ohjasi lapsinäkökulmaisuus. Tutkielmassa tuodaan esiin, miten oppilaat suhtautuivat erityisopettajan luona käymiseen sekä minkälaisia hyötyjä ja haittoja he kokivat siitä olleen itselleen. Tutkimuksessa selvisi, että oppilaat suhtautuivat erityisopettajan luona käymiseen pääasiassa hyvin myönteisesti ja kokivat hyötyneensä siitä monin eri tavoin. Keskeisimmät hyödyt liittyivät rauhalliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön, erityisopettajan antamaan yksilölliseen apuun sekä ylimääräisen oppitunnin tarjoamaan mahdollisuuteen harjoitella itselle vaikeita asioita. Kaikki oppilaat olivat sitä mieltä, että osa-aikainen erityisopetus oli vaikuttanut myönteisesti heidän koulumenestykseensä ja erityisopettajan luona oli yleensä ”kivaa”. Välillä erityisopettajan luona opiskelu oli kuitenkin myös raskasta tai ärsyttävää, minkä lisäksi siihen saattoi liittyä kiusaamista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ainakin osa tukea tarvitsevista oppilaista pitää ja hyötyy pienryhmäopetuksesta, joten sen määrän vähentämistä on syytä harkita huolellisesti. Lisäksi tutkimus antaa vahvistusta sille, että oppilaiden näkemyksiä on syytä kuunnella, sillä he osaavat sanallistaa kokemuksiaan ja perustella mielipiteitään varsin taitavasti ja monipuolisesti.","Part-time special education has been an important part of the Finnish school system for decades, and most of it has traditionally been carried out as small group instruction. Recently, however, there have been attempts to increase the amount of co-teaching, and it has also been assumed that the role of special education teachers will become more consultative in the future. These changes would mean that the amount of small group instruction would decrease, which isn’t necessarily a good thing for students who need extra support. When decisions about special education are made, it’s important to take students’ viewpoint into account as well. Therefore, the purpose of this study was to investigate sixth-grade students’ experiences about small group instruction in a resource room. Not that many studies about this topic have been made from students’ point of view, but based on the earlier research it seems that many students think that small group instruction enhances learning, whereas co-teaching has more social benefits. The data for this qualitative case study was collected by interviewing four sixth-grade students, who received small group instruction once a week outside their actual school day. The data was analysed by using phenomenological-hermeneutic content analysis, and the whole study was guided by a child perspective approach. In this thesis I will discuss how the students felt about visiting the special education teacher and what kind of benefits and disadvantages they thought it had given them. The results of the study showed that the students felt mainly positively about visiting the special education teacher and thought they had benefited from it in many ways. The most important benefits were related to peaceful and safe learning environment, individual help from the special education teacher and an extra opportunity to practise things that were difficult for them. All of the students thought the part-time special education had affected positively their success at school and it was usually nice to visit the special education teacher. Sometimes studying in the resource room was, however, hard or annoying, and other students might tease them because of it. The results of this study indicate that at least part of the students, who need support, like and benefit from small group instruction and therefore reducing the amount of it should be carefully considered. This study also backs up the idea that students’ views should be listened to since they can verbalize their experiences and give reasons for their opinions quite well and from various aspects."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-201610242927","http://hdl.handle.net/10138/620494"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:subject":["osa-aikainen erityisopetus","pienryhmäopetus","oppilaiden kokemukset"],"dc:title":["”Se ei oo mikään rangaistuskaan, että menee sinne.” : 6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia erityisopettajan luona käymisestä"]},"updated_at":"2026-07-27T19:55:53Z"}