Häpeän ja sovituksen ristiriita - Eleanor Stumpin käsitys häpeästä ja sovituksesta

Kandidaatintutkielmani keskittyy tarkastelemaan Eleanor Stumpin käsityksiä häpeästä ja sovituksesta hänen teoksessaan The Atonement (2018). Tutkimuksen tavoite on selvittää, kuinka Eleanor Stumpin näkemys häpeästä vaikuttaa perinteiseen soteriologiseen käsitykseen. Erityisesti vertaan Stumpin näkemyksiä Anselm Cantenburylaisen näkemyksiin. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Aloitan referointi ja analyysiosion esittelemällä Stumpin esittelemän ongelman siitä, miten sovituksen tarkoituksena on ratkaista ihmisten ja Jumalan välisen etäisyyden ongelman. Vääriin tekoihin liittyy kuitenkin kysymyksiä häpeästä ja syyllisyydestä, jotka sovituksen tulisi myös ratkaista. Stump käyttää teoriansa pohjana Tuomas Akvinolaisen käsityksiä moraalisesta toimijuudesta. Stumpin mukaan väärintekijän toimintaan vaikuttavat useat eri seikat ja seuraukset voivat johtaa häpeään ja huonoon omaantuntoon. Häpeä voi johtaa siihen, miten ihminen näkee itsensä muiden silmissä, jolloin vaikutukset eivät enää suoranaisesti johdu moraalisesti väärästä teosta. Seuraavaksi siirryn erottelemaan Stumpin kritiikkiä Anselm Cantenburylaisen sovituskäsityksistä. Stump kritisoi Anselmin käsityksiä siitä, että se ei oikeastaan tarjoa ratkaisua Stumpin esittämiin sovituksen ongelmiin. Erityisesti Stump kritisoi sitä, miten hänen mukaan sovitus muuttaa ihmistä, eikä niin, että Kristuksen sovitustyö olisi ymmärrettävissä niin, että se olisi hyvittelyä tai velan maksua Jumalalle. Tämä jälkeen käsittelen häpeän ja syyllisyyden suhdetta sovituksessa erityisesti väärinteon uhrin näkökulmasta ja mitä puuteita Stumpin mukaan sovituksessa on. Lopuksi käsittelen häpeää ja sen hyvitystä taivaassa vetäen Stumpin ajatuksista sen johtopäätöksen, että Stumpin mukaan on häpeää, jota edes taivaaseen pääseminen ei pyyhi pois, vaan häpeän tuntemukset jatkuvat. Esimerkiksi Stumpin mukaan vaikka ihmisen paha teko olisi hyvitetty Kristuksen ristikuolemalla, ei se poista sitä häpeää, jota väärintekijä kokee teostaan. Johtopäätöksissä esittelen, miten tutkimuskysymykseen siitä kuinka Eleanor Stumpin näkemys häpeästä vaikuttaa perinteiseen soteriologiseen käsitykseen ja esittelen, miksi Stumpin teoria on erinomainen kun pohditaan, miten aikaisempi sovitusoppi on monelta osin riittämätön, sillä se keskittyy syntiinlankeemuksen aiheuttamaan epätäydellisyyteen ja pelastustarpeeseen eikä siihen, miten väärät teot eivät pyyhkiydy pois vaikka synnit saataisiinkin anteeksi. Lopuksi käsittelen viekä sovituskäsitystä ja 2000-luvun ihmiskäsitystä, sekä väärintekijän sovitusta.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2020

Author dc:creator

• Laakkonen, Saara

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta
• University of Helsinki, Faculty of Theology
• Helsingfors universitet, Teologiska fakulteten

• Dogmatiikka
• sovitus
• häpeä
• Eleanor Stump
• systemaattinen analyysi

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-202012145001

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/610793