{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/598466"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/598466","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Kasvatettujen myseelikalvojen pakkausteknologiset ominaisuudet","abstract":"Kiertotaloutta edistävien pakkauksien kehittäminen on oleellinen osa kestävämmän tuotannon saavuttamiseksi. Myseelikalvot ovat potentiaalinen pakkausmateriaali, joka voisi asettua muovin rinnalle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kasvattaa halkiheltan Schizophyllum commune ja rusorypykän Phlebia radiata sienilajeista myseelikalvoja sekä tutkia niiden pakkausteknologisia ominaisuuksia hyödyntäen vetolujuus- ja puhkaisulujuusmittauksia. Näytetyyppejä oli kolme: kaksi yksittäisen sienilajin rihmaston kasvatusta ja yksi hybridi, jossa kasvatettiin molempia sienilajeja yhdessä. Kasvatuksen aikana sienilajit saivat ravintonsa olutmäskistä, joka soveltui hyvin käyttötarkoitukseen. Näytetyypeistä tehtiin myseelien kasvatuksen jälkeen kaksi erää, joista toisessa glyserolilisäys oli 5 tippaa kalvon molemmille puolille ja toisessa 8 tippaa kalvon molemmille puolille. Tutkimuksessa ilmeni, että S. commune tuotti näissä olosuhteissa kestävämpiä, tasalaatuisempia ja helpommin käsiteltäviä myseelikalvoja kuin verrokkinsa. P. radiata tuotti halkeilevia myseelikalvoja, joiden analysointi ja mittaaminen oli aika-ajoin haastavaa. Hybridikasvatus ei puolestaan asettunut yhtenäiseksi kalvoksi, vaan muodosti kaksi selvästi erillistä vyöhykettä ja oli herkempi ja haastavampi käsitellä. Kaikista mitatuista näytteistä saadut rikkoutumiseen vaaditut voimat olivat matalia, vaikka materiaali itsessään oli suhteellisen paksua (0,100–0,400 mm). Toisin sanoen tutkimuksessa kasvatetut myseelikalvot olivat selvästi liian hauraita toimiakseen pakkausmateriaalina. Toisaalta tutkimusasetelmaa ei ollut optimoitu kummallekaan sienelle, jolloin ei voida varmuudella sanoa, sopisiko kumpikaan tutkituista sienilajeista myseelikalvojen raaka-aineeksi. Halkiheltta S. commune olisi tämän tutkimuksen perusteella lupaavampi sienilaji jatkotutkimuksiin, joissa voitaisiin optimoida kasvatusolosuhteita sekä myseelikalvon prosessointia, jotta saataisiin kalvoista tasalaatuisempia ja kestävämpiä. Mielenkiintoista olisi myös tutkia myseelikalvoa osana monikerrospakkausta.","abstract_html":"Kiertotaloutta edistävien pakkauksien kehittäminen on oleellinen osa kestävämmän tuotannon saavuttamiseksi. Myseelikalvot ovat potentiaalinen pakkausmateriaali, joka voisi asettua muovin rinnalle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kasvattaa halkiheltan Schizophyllum commune ja rusorypykän Phlebia radiata sienilajeista myseelikalvoja sekä tutkia niiden pakkausteknologisia ominaisuuksia hyödyntäen vetolujuus- ja puhkaisulujuusmittauksia. Näytetyyppejä oli kolme: kaksi yksittäisen sienilajin rihmaston kasvatusta ja yksi hybridi, jossa kasvatettiin molempia sienilajeja yhdessä. Kasvatuksen aikana sienilajit saivat ravintonsa olutmäskistä, joka soveltui hyvin käyttötarkoitukseen. Näytetyypeistä tehtiin myseelien kasvatuksen jälkeen kaksi erää, joista toisessa glyserolilisäys oli 5 tippaa kalvon molemmille puolille ja toisessa 8 tippaa kalvon molemmille puolille. Tutkimuksessa ilmeni, että S. commune tuotti näissä olosuhteissa kestävämpiä, tasalaatuisempia ja helpommin käsiteltäviä myseelikalvoja kuin verrokkinsa. P. radiata tuotti halkeilevia myseelikalvoja, joiden analysointi ja mittaaminen oli aika-ajoin haastavaa. Hybridikasvatus ei puolestaan asettunut yhtenäiseksi kalvoksi, vaan muodosti kaksi selvästi erillistä vyöhykettä ja oli herkempi ja haastavampi käsitellä. Kaikista mitatuista näytteistä saadut rikkoutumiseen vaaditut voimat olivat matalia, vaikka materiaali itsessään oli suhteellisen paksua (0,100–0,400 mm). Toisin sanoen tutkimuksessa kasvatetut myseelikalvot olivat selvästi liian hauraita toimiakseen pakkausmateriaalina. Toisaalta tutkimusasetelmaa ei ollut optimoitu kummallekaan sienelle, jolloin ei voida varmuudella sanoa, sopisiko kumpikaan tutkituista sienilajeista myseelikalvojen raaka-aineeksi. Halkiheltta S. commune olisi tämän tutkimuksen perusteella lupaavampi sienilaji jatkotutkimuksiin, joissa voitaisiin optimoida kasvatusolosuhteita sekä myseelikalvon prosessointia, jotta saataisiin kalvoista tasalaatuisempia ja kestävämpiä. Mielenkiintoista olisi myös tutkia myseelikalvoa osana monikerrospakkausta.","abstract_has_math":false,"creators":["Angerla, Adele"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":[],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2025,"date_issued":"2025-06-27","date_published":"2025-06-27","updated_at":"2026-07-27T19:56:27Z","subjects":["sienet","pakkausmateriaalit","sienirihmastot","kestävä kehitys","rusorypykkä","halkiheltta","myseelikalvot","myseelipakkaukset"],"languages":["fin"],"rights":["In Copyright 1.0"],"rights_urls":[],"identifier_entries":[]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/598466","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Angerla, Adele"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2025-06-27T09:25:13Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2025-06-27T09:25:13Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2025-06-27"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["sienet","pakkausmateriaalit","sienirihmastot","kestävä kehitys","rusorypykkä","halkiheltta","myseelikalvot","myseelipakkaukset"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]},{"key":"dc:rights","label":"Dc Rights","values":["In Copyright 1.0"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["http://hdl.handle.net/10138/598466"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Kiertotaloutta edistävien pakkauksien kehittäminen on oleellinen osa kestävämmän tuotannon saavuttamiseksi. Myseelikalvot ovat potentiaalinen pakkausmateriaali, joka voisi asettua muovin rinnalle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kasvattaa halkiheltan Schizophyllum commune ja rusorypykän Phlebia radiata sienilajeista myseelikalvoja sekä tutkia niiden pakkausteknologisia ominaisuuksia hyödyntäen vetolujuus- ja puhkaisulujuusmittauksia. Näytetyyppejä oli kolme: kaksi yksittäisen sienilajin rihmaston kasvatusta ja yksi hybridi, jossa kasvatettiin molempia sienilajeja yhdessä. Kasvatuksen aikana sienilajit saivat ravintonsa olutmäskistä, joka soveltui hyvin käyttötarkoitukseen. Näytetyypeistä tehtiin myseelien kasvatuksen jälkeen kaksi erää, joista toisessa glyserolilisäys oli 5 tippaa kalvon molemmille puolille ja toisessa 8 tippaa kalvon molemmille puolille. Tutkimuksessa ilmeni, että S. commune tuotti näissä olosuhteissa kestävämpiä, tasalaatuisempia ja helpommin käsiteltäviä myseelikalvoja kuin verrokkinsa. P. radiata tuotti halkeilevia myseelikalvoja, joiden analysointi ja mittaaminen oli aika-ajoin haastavaa. Hybridikasvatus ei puolestaan asettunut yhtenäiseksi kalvoksi, vaan muodosti kaksi selvästi erillistä vyöhykettä ja oli herkempi ja haastavampi käsitellä. Kaikista mitatuista näytteistä saadut rikkoutumiseen vaaditut voimat olivat matalia, vaikka materiaali itsessään oli suhteellisen paksua (0,100–0,400 mm). Toisin sanoen tutkimuksessa kasvatetut myseelikalvot olivat selvästi liian hauraita toimiakseen pakkausmateriaalina. Toisaalta tutkimusasetelmaa ei ollut optimoitu kummallekaan sienelle, jolloin ei voida varmuudella sanoa, sopisiko kumpikaan tutkituista sienilajeista myseelikalvojen raaka-aineeksi. Halkiheltta S. commune olisi tämän tutkimuksen perusteella lupaavampi sienilaji jatkotutkimuksiin, joissa voitaisiin optimoida kasvatusolosuhteita sekä myseelikalvon prosessointia, jotta saataisiin kalvoista tasalaatuisempia ja kestävämpiä. Mielenkiintoista olisi myös tutkia myseelikalvoa osana monikerrospakkausta.","Developing packages that can be a part of circular economy is crucial to achieve sustainability in packaging industry. Mycelium films are a potential solution that could replace traditional plastic films. The aim of this study was to grow mycelium films of the filamentous Basidiomycota species Schizophyllum commune and Phlebia radiata and study the characteristics of their mycelia using tensile strength and puncture resistance testing. There were three sample types: two one fungal species cultures and one hybrid cultivation that had both species growing on the same culture medium. Beer mash was successfully utilized as feed for the mycelia. There were two sample batches of each mycelium with different amounts of glycerol addition. First batch had 5 drops of glycerol and second 8 drops per side of the mycelial film. Out of the three cultivations S. commune produced the most durable and uniform mycelia that were easier to analyze and measure. P. radiata mycelia cracked and were thereby occasionally more difficult to measure. The hybrid cultivation formed a non-homogenous, difficult to handle and fragile mycelial film with two separate zones. Required forces to break the mycelial samples were low even though the samples were fairly thick (0,100-0,400 mm). In other words, the samples were too brittle for packaging purposes. On the other hand, the study was not optimized to either of the fungal species studied, so it is too early to say whether either could function as a producer for mycelium films. Based on this study, S. commune could be potential to produce fungal mycelium films for further studies. Cultivation and processing could be optimized in order to get uniform mycelium films. Another point of interest would be to study mycelium films as a part of multilayered packaging."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Kasvatettujen myseelikalvojen pakkausteknologiset ominaisuudet"]}]}],"canonical_facts":{"dc:creator":["Angerla, Adele"],"dc:date.accessioned":["2025-06-27T09:25:13Z"],"dc:date.available":["2025-06-27T09:25:13Z"],"dc:date.issued":["2025-06-27"],"dc:description.abstract":["Kiertotaloutta edistävien pakkauksien kehittäminen on oleellinen osa kestävämmän tuotannon saavuttamiseksi. Myseelikalvot ovat potentiaalinen pakkausmateriaali, joka voisi asettua muovin rinnalle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kasvattaa halkiheltan Schizophyllum commune ja rusorypykän Phlebia radiata sienilajeista myseelikalvoja sekä tutkia niiden pakkausteknologisia ominaisuuksia hyödyntäen vetolujuus- ja puhkaisulujuusmittauksia. Näytetyyppejä oli kolme: kaksi yksittäisen sienilajin rihmaston kasvatusta ja yksi hybridi, jossa kasvatettiin molempia sienilajeja yhdessä. Kasvatuksen aikana sienilajit saivat ravintonsa olutmäskistä, joka soveltui hyvin käyttötarkoitukseen. Näytetyypeistä tehtiin myseelien kasvatuksen jälkeen kaksi erää, joista toisessa glyserolilisäys oli 5 tippaa kalvon molemmille puolille ja toisessa 8 tippaa kalvon molemmille puolille. Tutkimuksessa ilmeni, että S. commune tuotti näissä olosuhteissa kestävämpiä, tasalaatuisempia ja helpommin käsiteltäviä myseelikalvoja kuin verrokkinsa. P. radiata tuotti halkeilevia myseelikalvoja, joiden analysointi ja mittaaminen oli aika-ajoin haastavaa. Hybridikasvatus ei puolestaan asettunut yhtenäiseksi kalvoksi, vaan muodosti kaksi selvästi erillistä vyöhykettä ja oli herkempi ja haastavampi käsitellä. Kaikista mitatuista näytteistä saadut rikkoutumiseen vaaditut voimat olivat matalia, vaikka materiaali itsessään oli suhteellisen paksua (0,100–0,400 mm). Toisin sanoen tutkimuksessa kasvatetut myseelikalvot olivat selvästi liian hauraita toimiakseen pakkausmateriaalina. Toisaalta tutkimusasetelmaa ei ollut optimoitu kummallekaan sienelle, jolloin ei voida varmuudella sanoa, sopisiko kumpikaan tutkituista sienilajeista myseelikalvojen raaka-aineeksi. Halkiheltta S. commune olisi tämän tutkimuksen perusteella lupaavampi sienilaji jatkotutkimuksiin, joissa voitaisiin optimoida kasvatusolosuhteita sekä myseelikalvon prosessointia, jotta saataisiin kalvoista tasalaatuisempia ja kestävämpiä. Mielenkiintoista olisi myös tutkia myseelikalvoa osana monikerrospakkausta.","Developing packages that can be a part of circular economy is crucial to achieve sustainability in packaging industry. Mycelium films are a potential solution that could replace traditional plastic films. The aim of this study was to grow mycelium films of the filamentous Basidiomycota species Schizophyllum commune and Phlebia radiata and study the characteristics of their mycelia using tensile strength and puncture resistance testing. There were three sample types: two one fungal species cultures and one hybrid cultivation that had both species growing on the same culture medium. Beer mash was successfully utilized as feed for the mycelia. There were two sample batches of each mycelium with different amounts of glycerol addition. First batch had 5 drops of glycerol and second 8 drops per side of the mycelial film. Out of the three cultivations S. commune produced the most durable and uniform mycelia that were easier to analyze and measure. P. radiata mycelia cracked and were thereby occasionally more difficult to measure. The hybrid cultivation formed a non-homogenous, difficult to handle and fragile mycelial film with two separate zones. Required forces to break the mycelial samples were low even though the samples were fairly thick (0,100-0,400 mm). In other words, the samples were too brittle for packaging purposes. On the other hand, the study was not optimized to either of the fungal species studied, so it is too early to say whether either could function as a producer for mycelium films. Based on this study, S. commune could be potential to produce fungal mycelium films for further studies. Cultivation and processing could be optimized in order to get uniform mycelium films. Another point of interest would be to study mycelium films as a part of multilayered packaging."],"dc:identifier.uri":["http://hdl.handle.net/10138/598466"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:rights":["In Copyright 1.0"],"dc:subject":["sienet","pakkausmateriaalit","sienirihmastot","kestävä kehitys","rusorypykkä","halkiheltta","myseelikalvot","myseelipakkaukset"],"dc:title":["Kasvatettujen myseelikalvojen pakkausteknologiset ominaisuudet"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:27Z"}