{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/598205"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/598205","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Väinö Kannisto : elämä ja valokuvat sotasairaaloista","abstract":"Maisterintutkielma käsittelee Väinö Kanniston (1897–1971) henkilöhistoriaa; käsityöläisen, antimilitaristin, idealistin ja motoristin tietä valokuvaajaksi. Kanniston Helsingissä perustama ja pyörittämä yleiskuvaamo Itseni oli aktiivinen 1940- ja 1950-luvuilla. Sota-aika loi valokuville kovan kysynnän, pula, säännöstely ja kuvaamisen sääntely puolestaan hankaloittivat kuvaajien työtä. Tutkielma kokoaa Kanniston elämäkertaa ja kuvaustoimintaa sekä käsittelee sotasairaaloissa otettuja valokuvia, joita tarkastellaan Roland Barthesin käsitepari, studium ja punctum, kannustimena. Kuvia on otettu sekä yksityistä että julkista käyttöä varten. Kannisto on kuvannut potilaita ajalle ominaisella myötätunnolla sekä dokumentaarisella otteella. Yksittäisiin muotokuviin on tislaantunut sotasensuurista huolimatta atmosfääriä myös kielletyistä kuva-aiheista kuten tappiosta. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostaa Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluva digitoitu Väinö Kanniston 5383 kuvan arkisto sekä museon hallussa oleva valokuvaajan luetteloimaton arkisto. Kanniston elämäkerran osalta tärkeimmät lähteet ovat arkistomateriaalia, jota on kerätty Helsingin kaupunginarkiston, Kansallisarkiston, Kansalliskirjaston, Kansan Arkiston, Siirtolaisuusinstituutin, Suomen valokuvataiteen museon ja Turun yliopiston yleisen historian siirtolaishistorian tutkimusarkistoista. Tutkimuksen tuloksena Väinö Kanniston elämästä on saatavilla aiemmin kokoamatonta tietoa; biografia ja käsitys valokuvaustoiminnasta. Kanniston valokuvat 1940- ja 1950-lukujen helsinkiläiselämästä muodostavat kulttuurihistoriallisesti merkittävän kokoelman.","abstract_html":"Maisterintutkielma käsittelee Väinö Kanniston (1897–1971) henkilöhistoriaa; käsityöläisen, antimilitaristin, idealistin ja motoristin tietä valokuvaajaksi. Kanniston Helsingissä perustama ja pyörittämä yleiskuvaamo Itseni oli aktiivinen 1940- ja 1950-luvuilla. Sota-aika loi valokuville kovan kysynnän, pula, säännöstely ja kuvaamisen sääntely puolestaan hankaloittivat kuvaajien työtä. Tutkielma kokoaa Kanniston elämäkertaa ja kuvaustoimintaa sekä käsittelee sotasairaaloissa otettuja valokuvia, joita tarkastellaan Roland Barthesin käsitepari, studium ja punctum, kannustimena. Kuvia on otettu sekä yksityistä että julkista käyttöä varten. Kannisto on kuvannut potilaita ajalle ominaisella myötätunnolla sekä dokumentaarisella otteella. Yksittäisiin muotokuviin on tislaantunut sotasensuurista huolimatta atmosfääriä myös kielletyistä kuva-aiheista kuten tappiosta. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostaa Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluva digitoitu Väinö Kanniston 5383 kuvan arkisto sekä museon hallussa oleva valokuvaajan luetteloimaton arkisto. Kanniston elämäkerran osalta tärkeimmät lähteet ovat arkistomateriaalia, jota on kerätty Helsingin kaupunginarkiston, Kansallisarkiston, Kansalliskirjaston, Kansan Arkiston, Siirtolaisuusinstituutin, Suomen valokuvataiteen museon ja Turun yliopiston yleisen historian siirtolaishistorian tutkimusarkistoista. Tutkimuksen tuloksena Väinö Kanniston elämästä on saatavilla aiemmin kokoamatonta tietoa; biografia ja käsitys valokuvaustoiminnasta. Kanniston valokuvat 1940- ja 1950-lukujen helsinkiläiselämästä muodostavat kulttuurihistoriallisesti merkittävän kokoelman.","abstract_has_math":false,"creators":["Rosenberg, Pinja"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":[],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2025,"date_issued":"2025-06-26","date_published":"2025-06-26","updated_at":"2026-07-27T19:55:56Z","subjects":["valokuvaajat","Helsinki","henkilöhistoria","dokumenttivalokuvaus","kulttuurihistoria","pasifismi","siirtolaisuus","sotainvalidit","työväen urheilu","valokuvaamot"],"languages":["fin"],"rights":["In Copyright 1.0"],"rights_urls":[],"identifier_entries":[]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/598205","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Rosenberg, Pinja"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2025-06-26T07:23:01Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2025-06-26T07:23:01Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2025-06-26"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["valokuvaajat","Helsinki","henkilöhistoria","dokumenttivalokuvaus","kulttuurihistoria","pasifismi","siirtolaisuus","sotainvalidit","työväen urheilu","valokuvaamot"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]},{"key":"dc:rights","label":"Dc Rights","values":["In Copyright 1.0"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["http://hdl.handle.net/10138/598205"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Maisterintutkielma käsittelee Väinö Kanniston (1897–1971) henkilöhistoriaa; käsityöläisen, antimilitaristin, idealistin ja motoristin tietä valokuvaajaksi. Kanniston Helsingissä perustama ja pyörittämä yleiskuvaamo Itseni oli aktiivinen 1940- ja 1950-luvuilla. Sota-aika loi valokuville kovan kysynnän, pula, säännöstely ja kuvaamisen sääntely puolestaan hankaloittivat kuvaajien työtä. Tutkielma kokoaa Kanniston elämäkertaa ja kuvaustoimintaa sekä käsittelee sotasairaaloissa otettuja valokuvia, joita tarkastellaan Roland Barthesin käsitepari, studium ja punctum, kannustimena. Kuvia on otettu sekä yksityistä että julkista käyttöä varten. Kannisto on kuvannut potilaita ajalle ominaisella myötätunnolla sekä dokumentaarisella otteella. Yksittäisiin muotokuviin on tislaantunut sotasensuurista huolimatta atmosfääriä myös kielletyistä kuva-aiheista kuten tappiosta. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostaa Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluva digitoitu Väinö Kanniston 5383 kuvan arkisto sekä museon hallussa oleva valokuvaajan luetteloimaton arkisto. Kanniston elämäkerran osalta tärkeimmät lähteet ovat arkistomateriaalia, jota on kerätty Helsingin kaupunginarkiston, Kansallisarkiston, Kansalliskirjaston, Kansan Arkiston, Siirtolaisuusinstituutin, Suomen valokuvataiteen museon ja Turun yliopiston yleisen historian siirtolaishistorian tutkimusarkistoista. Tutkimuksen tuloksena Väinö Kanniston elämästä on saatavilla aiemmin kokoamatonta tietoa; biografia ja käsitys valokuvaustoiminnasta. Kanniston valokuvat 1940- ja 1950-lukujen helsinkiläiselämästä muodostavat kulttuurihistoriallisesti merkittävän kokoelman."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Väinö Kannisto : elämä ja valokuvat sotasairaaloista"]}]}],"canonical_facts":{"dc:creator":["Rosenberg, Pinja"],"dc:date.accessioned":["2025-06-26T07:23:01Z"],"dc:date.available":["2025-06-26T07:23:01Z"],"dc:date.issued":["2025-06-26"],"dc:description.abstract":["Maisterintutkielma käsittelee Väinö Kanniston (1897–1971) henkilöhistoriaa; käsityöläisen, antimilitaristin, idealistin ja motoristin tietä valokuvaajaksi. Kanniston Helsingissä perustama ja pyörittämä yleiskuvaamo Itseni oli aktiivinen 1940- ja 1950-luvuilla. Sota-aika loi valokuville kovan kysynnän, pula, säännöstely ja kuvaamisen sääntely puolestaan hankaloittivat kuvaajien työtä. Tutkielma kokoaa Kanniston elämäkertaa ja kuvaustoimintaa sekä käsittelee sotasairaaloissa otettuja valokuvia, joita tarkastellaan Roland Barthesin käsitepari, studium ja punctum, kannustimena. Kuvia on otettu sekä yksityistä että julkista käyttöä varten. Kannisto on kuvannut potilaita ajalle ominaisella myötätunnolla sekä dokumentaarisella otteella. Yksittäisiin muotokuviin on tislaantunut sotasensuurista huolimatta atmosfääriä myös kielletyistä kuva-aiheista kuten tappiosta. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostaa Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluva digitoitu Väinö Kanniston 5383 kuvan arkisto sekä museon hallussa oleva valokuvaajan luetteloimaton arkisto. Kanniston elämäkerran osalta tärkeimmät lähteet ovat arkistomateriaalia, jota on kerätty Helsingin kaupunginarkiston, Kansallisarkiston, Kansalliskirjaston, Kansan Arkiston, Siirtolaisuusinstituutin, Suomen valokuvataiteen museon ja Turun yliopiston yleisen historian siirtolaishistorian tutkimusarkistoista. Tutkimuksen tuloksena Väinö Kanniston elämästä on saatavilla aiemmin kokoamatonta tietoa; biografia ja käsitys valokuvaustoiminnasta. Kanniston valokuvat 1940- ja 1950-lukujen helsinkiläiselämästä muodostavat kulttuurihistoriallisesti merkittävän kokoelman."],"dc:identifier.uri":["http://hdl.handle.net/10138/598205"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:rights":["In Copyright 1.0"],"dc:subject":["valokuvaajat","Helsinki","henkilöhistoria","dokumenttivalokuvaus","kulttuurihistoria","pasifismi","siirtolaisuus","sotainvalidit","työväen urheilu","valokuvaamot"],"dc:title":["Väinö Kannisto : elämä ja valokuvat sotasairaaloista"]},"updated_at":"2026-07-27T19:55:56Z"}