{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/595509"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/595509","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Pako Kannakselta 1944 : Rintamakarkuruus ilmiönä ja henkilökohtaisena sotakokemuksena","abstract":"Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yksittäisen Jatkosodan rintamakarkurin tarinaa mik-rohistoriallisena tapaustutkimuksena. Mikrohistoriallinen historiantutkimus on yleistynyt viime vuosina haastamaan nationalistisessa hengessä kirjoitettua historiaa. Nationalistinen historiankirjoitus on perinteisesti edistänyt Benedict Anderssonin kuvaamaa ilmiötä ”kuvitelluista yhteisöistä”, minkä kautta on vahvistettu kansallista identiteettiä. Suomen sotien nationalistinen historiankirjoitus voi kuitenkin jättää tiettyjä ihmisryhmiä historiankirjoituksen marginaaliin, kuten rintamakarkurit ja mieleltään järkkyneet sotilaat. Viime vuosien historiankirjoitus on pyrkinyt huomioimaan marginaaliin jääneet, kuten Ville Kivimäen Murtuneet Mielet -tutkimus. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella yksittäisen reserviläisen Hugo Arvid Hämäläi-sen matkaa maalarista rintamakarkuriksi ja mitkä tekijät johtivat hänen päätöksensä toteuttaa noin 650 kilometrin pakomatka Kannakselta Kankaanpäähän vuonna 1944. Tutkimuksen aineisto perustui muistitietotutkimuksiin, arkistolähteisiin, aikaisempiin historian-kirjoituksiin ja tiettyihin historiallisiin tutkimuksiin. Aineiston muistitiedollinen osuus kerättiin keväällä 2022 haastattelemalla Anneli Renkoa. Anneli on Hugon viimeinen elävä lapsi. Arkistolähteet, kuten sotapäiväkirjat ja kuulustelupöytäkirjat muodostivat tutkimuksen varsinaisen selkärangan. Näiden pohjalta oli mahdollista sijoittaa Hugo Talvi- ja Jatkosodan tapahtumiin sekä selvittää hänen matkansa Kannakselta Kankaanpäähän. Aikaisempi historiankirjoitus mahdollistaa arkistolähteiden ja muistitiedollisen aineiston analyysin sekä johtopäätöksien luomisen. Tutkimuksen johtopäätös oli, että Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana 1941 Hugo koki traumaattisen tapahtuman johtaen mielenterveysongelmiin, jotka nykypäivänä tunnistettaisiin post-traumaattisena stressihäiriönä. Hugo jäi miehistön edustajana divisioonan esikunnan tehtäviin vuosiksi rintaman taakse, jossa oireiden lievittämiseksi Hugo turvautui alkoholiin. Piinaavat näyt ja ahdistus johti lopulta Hugon hetkessä tehtyyn päätökseen karata rintamalta. Hugo taustaltaan sopi monilta osin muiden karkureiden sosiologiseen profiiliin. Oikeudellisesti katsottuna Hugon rangaistus oli kohtuullinen ja yhtenevä muihin oikeustapauksiin. Hugon sotien aiheuttamat mielenterveysongelmat vertautuivat samankaltaisina muihinkin vastaavanlaisiin tapauksiin.","abstract_html":"Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yksittäisen Jatkosodan rintamakarkurin tarinaa mik-rohistoriallisena tapaustutkimuksena. Mikrohistoriallinen historiantutkimus on yleistynyt viime vuosina haastamaan nationalistisessa hengessä kirjoitettua historiaa. Nationalistinen historiankirjoitus on perinteisesti edistänyt Benedict Anderssonin kuvaamaa ilmiötä ”kuvitelluista yhteisöistä”, minkä kautta on vahvistettu kansallista identiteettiä. Suomen sotien nationalistinen historiankirjoitus voi kuitenkin jättää tiettyjä ihmisryhmiä historiankirjoituksen marginaaliin, kuten rintamakarkurit ja mieleltään järkkyneet sotilaat. Viime vuosien historiankirjoitus on pyrkinyt huomioimaan marginaaliin jääneet, kuten Ville Kivimäen Murtuneet Mielet -tutkimus. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella yksittäisen reserviläisen Hugo Arvid Hämäläi-sen matkaa maalarista rintamakarkuriksi ja mitkä tekijät johtivat hänen päätöksensä toteuttaa noin 650 kilometrin pakomatka Kannakselta Kankaanpäähän vuonna 1944. Tutkimuksen aineisto perustui muistitietotutkimuksiin, arkistolähteisiin, aikaisempiin historian-kirjoituksiin ja tiettyihin historiallisiin tutkimuksiin. Aineiston muistitiedollinen osuus kerättiin keväällä 2022 haastattelemalla Anneli Renkoa. Anneli on Hugon viimeinen elävä lapsi. Arkistolähteet, kuten sotapäiväkirjat ja kuulustelupöytäkirjat muodostivat tutkimuksen varsinaisen selkärangan. Näiden pohjalta oli mahdollista sijoittaa Hugo Talvi- ja Jatkosodan tapahtumiin sekä selvittää hänen matkansa Kannakselta Kankaanpäähän. Aikaisempi historiankirjoitus mahdollistaa arkistolähteiden ja muistitiedollisen aineiston analyysin sekä johtopäätöksien luomisen. Tutkimuksen johtopäätös oli, että Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana 1941 Hugo koki traumaattisen tapahtuman johtaen mielenterveysongelmiin, jotka nykypäivänä tunnistettaisiin post-traumaattisena stressihäiriönä. Hugo jäi miehistön edustajana divisioonan esikunnan tehtäviin vuosiksi rintaman taakse, jossa oireiden lievittämiseksi Hugo turvautui alkoholiin. Piinaavat näyt ja ahdistus johti lopulta Hugon hetkessä tehtyyn päätökseen karata rintamalta. Hugo taustaltaan sopi monilta osin muiden karkureiden sosiologiseen profiiliin. Oikeudellisesti katsottuna Hugon rangaistus oli kohtuullinen ja yhtenevä muihin oikeustapauksiin. Hugon sotien aiheuttamat mielenterveysongelmat vertautuivat samankaltaisina muihinkin vastaavanlaisiin tapauksiin.","abstract_has_math":false,"creators":["Nuckols, Wilson"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":[],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2025,"date_issued":"2025-05-02","date_published":"2025-05-02","updated_at":"2026-07-27T19:56:09Z","subjects":["jatkosota","talvisota","muistitieto","karkuruus","nationalismi","sosiologia","mielenterveys"],"languages":["fin"],"rights":["In Copyright 1.0"],"rights_urls":[],"identifier_entries":[]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/595509","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Nuckols, Wilson"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2025-05-02T06:41:22Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2025-05-02T06:41:22Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2025-05-02"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["jatkosota","talvisota","muistitieto","karkuruus","nationalismi","sosiologia","mielenterveys"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]},{"key":"dc:rights","label":"Dc Rights","values":["In Copyright 1.0"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["http://hdl.handle.net/10138/595509"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yksittäisen Jatkosodan rintamakarkurin tarinaa mik-rohistoriallisena tapaustutkimuksena. Mikrohistoriallinen historiantutkimus on yleistynyt viime vuosina haastamaan nationalistisessa hengessä kirjoitettua historiaa. Nationalistinen historiankirjoitus on perinteisesti edistänyt Benedict Anderssonin kuvaamaa ilmiötä ”kuvitelluista yhteisöistä”, minkä kautta on vahvistettu kansallista identiteettiä. Suomen sotien nationalistinen historiankirjoitus voi kuitenkin jättää tiettyjä ihmisryhmiä historiankirjoituksen marginaaliin, kuten rintamakarkurit ja mieleltään järkkyneet sotilaat. Viime vuosien historiankirjoitus on pyrkinyt huomioimaan marginaaliin jääneet, kuten Ville Kivimäen Murtuneet Mielet -tutkimus. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella yksittäisen reserviläisen Hugo Arvid Hämäläi-sen matkaa maalarista rintamakarkuriksi ja mitkä tekijät johtivat hänen päätöksensä toteuttaa noin 650 kilometrin pakomatka Kannakselta Kankaanpäähän vuonna 1944. Tutkimuksen aineisto perustui muistitietotutkimuksiin, arkistolähteisiin, aikaisempiin historian-kirjoituksiin ja tiettyihin historiallisiin tutkimuksiin. Aineiston muistitiedollinen osuus kerättiin keväällä 2022 haastattelemalla Anneli Renkoa. Anneli on Hugon viimeinen elävä lapsi. Arkistolähteet, kuten sotapäiväkirjat ja kuulustelupöytäkirjat muodostivat tutkimuksen varsinaisen selkärangan. Näiden pohjalta oli mahdollista sijoittaa Hugo Talvi- ja Jatkosodan tapahtumiin sekä selvittää hänen matkansa Kannakselta Kankaanpäähän. Aikaisempi historiankirjoitus mahdollistaa arkistolähteiden ja muistitiedollisen aineiston analyysin sekä johtopäätöksien luomisen. Tutkimuksen johtopäätös oli, että Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana 1941 Hugo koki traumaattisen tapahtuman johtaen mielenterveysongelmiin, jotka nykypäivänä tunnistettaisiin post-traumaattisena stressihäiriönä. Hugo jäi miehistön edustajana divisioonan esikunnan tehtäviin vuosiksi rintaman taakse, jossa oireiden lievittämiseksi Hugo turvautui alkoholiin. Piinaavat näyt ja ahdistus johti lopulta Hugon hetkessä tehtyyn päätökseen karata rintamalta. Hugo taustaltaan sopi monilta osin muiden karkureiden sosiologiseen profiiliin. Oikeudellisesti katsottuna Hugon rangaistus oli kohtuullinen ja yhtenevä muihin oikeustapauksiin. Hugon sotien aiheuttamat mielenterveysongelmat vertautuivat samankaltaisina muihinkin vastaavanlaisiin tapauksiin.","This thesis examines a single deserter of the Continuation War as a micro historical case study. Micro historical studies have become more commonplace in the past years to challenge traditionally nationalistic historical writing. Traditionally nationalistic historical writing has perpetuated the phenomena of ”imagined communities” described by Benedict Anderson, through which national identities have been reinforced. Nationalistic historiography of Finland’s participation in World War II can be liable to leave certain groups of people outside of history, such as deserters and the mentally scarred. In the past years historiography has attempted to bring to light those who have been forgotten, such as Ville Kivimäki’s Murtuneet Mielet (eng. Broken minds) study of the mentally scarred. The goal of this thesis is to examine the case of a single reservist, Hugo Arvid Hämäläinen, from a painter to a deserter and to determine what factors may have contributed to his decision to make a roughly 650 kilometer journey to escape from Karelian Isthmus to Kankaanpää in 1944. The source material for the thesis is based on oral history, historical archives, previous historical texts and prior historical studies. Of the mentioned sources, the oral history is based off an interview of Anneli Renko conducted in the spring of 2022. Anneli is the only living daughter of Hugo. The backbone of the thesis rests on archived sources such as war diaries and interrogation documents, through which it is possible to track Hugo’s journey through the Winter -and Continuation War and determine his chosen route from the Karelian Isthmus to Kankaanpää. Previous historical texts and research enable the interpretation and analysis of archival sources and oral history. The main conclusion of the thesis is that Hugo suffered a traumatic event during the Finnish offensive of the Continuation War in 1941, leading to mental symptoms, which would today be likely recognized as post-traumatic stress disorder. Hugo was pulled off the line to rear -echelon duties as an enlisted soldier at divisional headquarters for the following years, where to alleviate his symptoms, he resorted to alcohol. Tormented by anxiety inducing visions, Hugo made a split-second decision to flee the front. From a sociological perspective Hugo’s pro-file fits with other similar cases of desertion. Hugo’s trial and punishment was fair and was comparable with similar cases of desertion. Hugo’s case shares marked similarities with other cases of mental disorders among Finnish soldiers."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Pako Kannakselta 1944 : Rintamakarkuruus ilmiönä ja henkilökohtaisena sotakokemuksena"]}]}],"canonical_facts":{"dc:creator":["Nuckols, Wilson"],"dc:date.accessioned":["2025-05-02T06:41:22Z"],"dc:date.available":["2025-05-02T06:41:22Z"],"dc:date.issued":["2025-05-02"],"dc:description.abstract":["Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yksittäisen Jatkosodan rintamakarkurin tarinaa mik-rohistoriallisena tapaustutkimuksena. Mikrohistoriallinen historiantutkimus on yleistynyt viime vuosina haastamaan nationalistisessa hengessä kirjoitettua historiaa. Nationalistinen historiankirjoitus on perinteisesti edistänyt Benedict Anderssonin kuvaamaa ilmiötä ”kuvitelluista yhteisöistä”, minkä kautta on vahvistettu kansallista identiteettiä. Suomen sotien nationalistinen historiankirjoitus voi kuitenkin jättää tiettyjä ihmisryhmiä historiankirjoituksen marginaaliin, kuten rintamakarkurit ja mieleltään järkkyneet sotilaat. Viime vuosien historiankirjoitus on pyrkinyt huomioimaan marginaaliin jääneet, kuten Ville Kivimäen Murtuneet Mielet -tutkimus. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella yksittäisen reserviläisen Hugo Arvid Hämäläi-sen matkaa maalarista rintamakarkuriksi ja mitkä tekijät johtivat hänen päätöksensä toteuttaa noin 650 kilometrin pakomatka Kannakselta Kankaanpäähän vuonna 1944. Tutkimuksen aineisto perustui muistitietotutkimuksiin, arkistolähteisiin, aikaisempiin historian-kirjoituksiin ja tiettyihin historiallisiin tutkimuksiin. Aineiston muistitiedollinen osuus kerättiin keväällä 2022 haastattelemalla Anneli Renkoa. Anneli on Hugon viimeinen elävä lapsi. Arkistolähteet, kuten sotapäiväkirjat ja kuulustelupöytäkirjat muodostivat tutkimuksen varsinaisen selkärangan. Näiden pohjalta oli mahdollista sijoittaa Hugo Talvi- ja Jatkosodan tapahtumiin sekä selvittää hänen matkansa Kannakselta Kankaanpäähän. Aikaisempi historiankirjoitus mahdollistaa arkistolähteiden ja muistitiedollisen aineiston analyysin sekä johtopäätöksien luomisen. Tutkimuksen johtopäätös oli, että Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana 1941 Hugo koki traumaattisen tapahtuman johtaen mielenterveysongelmiin, jotka nykypäivänä tunnistettaisiin post-traumaattisena stressihäiriönä. Hugo jäi miehistön edustajana divisioonan esikunnan tehtäviin vuosiksi rintaman taakse, jossa oireiden lievittämiseksi Hugo turvautui alkoholiin. Piinaavat näyt ja ahdistus johti lopulta Hugon hetkessä tehtyyn päätökseen karata rintamalta. Hugo taustaltaan sopi monilta osin muiden karkureiden sosiologiseen profiiliin. Oikeudellisesti katsottuna Hugon rangaistus oli kohtuullinen ja yhtenevä muihin oikeustapauksiin. Hugon sotien aiheuttamat mielenterveysongelmat vertautuivat samankaltaisina muihinkin vastaavanlaisiin tapauksiin.","This thesis examines a single deserter of the Continuation War as a micro historical case study. Micro historical studies have become more commonplace in the past years to challenge traditionally nationalistic historical writing. Traditionally nationalistic historical writing has perpetuated the phenomena of ”imagined communities” described by Benedict Anderson, through which national identities have been reinforced. Nationalistic historiography of Finland’s participation in World War II can be liable to leave certain groups of people outside of history, such as deserters and the mentally scarred. In the past years historiography has attempted to bring to light those who have been forgotten, such as Ville Kivimäki’s Murtuneet Mielet (eng. Broken minds) study of the mentally scarred. The goal of this thesis is to examine the case of a single reservist, Hugo Arvid Hämäläinen, from a painter to a deserter and to determine what factors may have contributed to his decision to make a roughly 650 kilometer journey to escape from Karelian Isthmus to Kankaanpää in 1944. The source material for the thesis is based on oral history, historical archives, previous historical texts and prior historical studies. Of the mentioned sources, the oral history is based off an interview of Anneli Renko conducted in the spring of 2022. Anneli is the only living daughter of Hugo. The backbone of the thesis rests on archived sources such as war diaries and interrogation documents, through which it is possible to track Hugo’s journey through the Winter -and Continuation War and determine his chosen route from the Karelian Isthmus to Kankaanpää. Previous historical texts and research enable the interpretation and analysis of archival sources and oral history. The main conclusion of the thesis is that Hugo suffered a traumatic event during the Finnish offensive of the Continuation War in 1941, leading to mental symptoms, which would today be likely recognized as post-traumatic stress disorder. Hugo was pulled off the line to rear -echelon duties as an enlisted soldier at divisional headquarters for the following years, where to alleviate his symptoms, he resorted to alcohol. Tormented by anxiety inducing visions, Hugo made a split-second decision to flee the front. From a sociological perspective Hugo’s pro-file fits with other similar cases of desertion. Hugo’s trial and punishment was fair and was comparable with similar cases of desertion. Hugo’s case shares marked similarities with other cases of mental disorders among Finnish soldiers."],"dc:identifier.uri":["http://hdl.handle.net/10138/595509"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:rights":["In Copyright 1.0"],"dc:subject":["jatkosota","talvisota","muistitieto","karkuruus","nationalismi","sosiologia","mielenterveys"],"dc:title":["Pako Kannakselta 1944 : Rintamakarkuruus ilmiönä ja henkilökohtaisena sotakokemuksena"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:09Z"}