{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/593123"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/593123","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Vääränlaisena isien uskossa? : Yhteisön normien vastainen seksuaali-identiteetti vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä","abstract":"Tässä maisterintutkielmassa tutkin seksuaalivähemmistöön kuuluvan mahdollisuutta kuulua myös vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Aineistona tutkielmassani on neljä puolistrukturoitua teemahaastattelua ihmisistä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja ovat eronneet vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä. Haastateltavia haettaessa pyyntö koski myös heitä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja ovat edelleen mukana liikkeen toiminnassa, mutta kukaan tähän ryhmään kuuluva ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi haastatteluun. Tutkimusaihe valikoitui siksi, että yhteiskunnallisella tasolla seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat parantuneet esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain ja adoptio-oikeuden myötä, mutta uskonnollisten yhteisöjen sisällä tasa-arvotyötä on vielä paljon. Yhteisössä vallitsevien normien vastaisen on vaikea saada ääntään kuuluville, eikä heillä ole samoja oikeuksia kuin normien ja oppien mukaisille. Aiheesta jo olemassa olevan tutkimuksen ollessa liki olematonta, on myös yhteiskunnallisesti tärkeää tuoda esille viitekehykseeni kuuluvien ääntä. Tutkimusmenetelmänäni on laadullinen sisällönanalyysi, jossa apuna käytän Henri Goorenin uskonvaihemallin ja uskonnollisen aktiivisuuden muutoksen teoriaa. Haastatteluilla kerätyn aineiston lisäksi hyödynnän kahden julkisuudessa olevan entisen ja nykyisen vanhoillislestadiolaisen kokemuksia uskonnollisen ja seksuaalisen identiteetin yhdistämisen mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Tutkimuksen tuloksena vanhoillislestadiolainen yhteisö voi olla seksuaalivähemmistöön kuuluvalle vaativa paikka elää ja olla, sillä yhteisön normikoodisto ei tunnusta heitä tai heidän oikeuttaan parisuhteeseen tai perheeseen. Heteroseksuaalisuudesta poikkeava seksuaalisuus nähdään uhkana Jumalan luomistyön jatkamiselle, eli lasten hankkimiselle. Normista poikkeavalle seksuaalivalistukselle tai vallitsevien normien kyseenalaistamiselle ei myöskään ole yhteisössä paikkaa tai mahdollisuutta. Haastateltavat ovat kaikki edenneet myötämielisyyden ja kuulumisen vaiheista irtautumiseen, johon suurimpana vaikuttajana olivat institutionaaliset tekijät, kuten tyytymättömyys normeihin ja sääntöihin.","abstract_html":"Tässä maisterintutkielmassa tutkin seksuaalivähemmistöön kuuluvan mahdollisuutta kuulua myös vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Aineistona tutkielmassani on neljä puolistrukturoitua teemahaastattelua ihmisistä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja ovat eronneet vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä. Haastateltavia haettaessa pyyntö koski myös heitä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja ovat edelleen mukana liikkeen toiminnassa, mutta kukaan tähän ryhmään kuuluva ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi haastatteluun. Tutkimusaihe valikoitui siksi, että yhteiskunnallisella tasolla seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat parantuneet esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain ja adoptio-oikeuden myötä, mutta uskonnollisten yhteisöjen sisällä tasa-arvotyötä on vielä paljon. Yhteisössä vallitsevien normien vastaisen on vaikea saada ääntään kuuluville, eikä heillä ole samoja oikeuksia kuin normien ja oppien mukaisille. Aiheesta jo olemassa olevan tutkimuksen ollessa liki olematonta, on myös yhteiskunnallisesti tärkeää tuoda esille viitekehykseeni kuuluvien ääntä. Tutkimusmenetelmänäni on laadullinen sisällönanalyysi, jossa apuna käytän Henri Goorenin uskonvaihemallin ja uskonnollisen aktiivisuuden muutoksen teoriaa. Haastatteluilla kerätyn aineiston lisäksi hyödynnän kahden julkisuudessa olevan entisen ja nykyisen vanhoillislestadiolaisen kokemuksia uskonnollisen ja seksuaalisen identiteetin yhdistämisen mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Tutkimuksen tuloksena vanhoillislestadiolainen yhteisö voi olla seksuaalivähemmistöön kuuluvalle vaativa paikka elää ja olla, sillä yhteisön normikoodisto ei tunnusta heitä tai heidän oikeuttaan parisuhteeseen tai perheeseen. Heteroseksuaalisuudesta poikkeava seksuaalisuus nähdään uhkana Jumalan luomistyön jatkamiselle, eli lasten hankkimiselle. Normista poikkeavalle seksuaalivalistukselle tai vallitsevien normien kyseenalaistamiselle ei myöskään ole yhteisössä paikkaa tai mahdollisuutta. Haastateltavat ovat kaikki edenneet myötämielisyyden ja kuulumisen vaiheista irtautumiseen, johon suurimpana vaikuttajana olivat institutionaaliset tekijät, kuten tyytymättömyys normeihin ja sääntöihin.","abstract_has_math":false,"creators":["Lahtinen, Laura Anni Elina"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":[],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2025,"date_issued":"2025-02-27","date_published":"2025-02-27","updated_at":"2026-07-27T19:56:01Z","subjects":["seksuaalivähemmistöt","normit","asenteet","seksuaalisuus","uskonnolliset yhteisöt","kokemukset","vanhoillislestadiolaisuus"],"languages":["fin"],"rights":["In Copyright 1.0"],"rights_urls":[],"identifier_entries":[]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/593123","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Lahtinen, Laura Anni Elina"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2025-02-27T08:52:42Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2025-02-27T08:52:42Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2025-02-27"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["seksuaalivähemmistöt","normit","asenteet","seksuaalisuus","uskonnolliset yhteisöt","kokemukset","vanhoillislestadiolaisuus"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]},{"key":"dc:rights","label":"Dc Rights","values":["In Copyright 1.0"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["http://hdl.handle.net/10138/593123"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tässä maisterintutkielmassa tutkin seksuaalivähemmistöön kuuluvan mahdollisuutta kuulua myös vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Aineistona tutkielmassani on neljä puolistrukturoitua teemahaastattelua ihmisistä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja ovat eronneet vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä. Haastateltavia haettaessa pyyntö koski myös heitä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja ovat edelleen mukana liikkeen toiminnassa, mutta kukaan tähän ryhmään kuuluva ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi haastatteluun. Tutkimusaihe valikoitui siksi, että yhteiskunnallisella tasolla seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat parantuneet esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain ja adoptio-oikeuden myötä, mutta uskonnollisten yhteisöjen sisällä tasa-arvotyötä on vielä paljon. Yhteisössä vallitsevien normien vastaisen on vaikea saada ääntään kuuluville, eikä heillä ole samoja oikeuksia kuin normien ja oppien mukaisille. Aiheesta jo olemassa olevan tutkimuksen ollessa liki olematonta, on myös yhteiskunnallisesti tärkeää tuoda esille viitekehykseeni kuuluvien ääntä. Tutkimusmenetelmänäni on laadullinen sisällönanalyysi, jossa apuna käytän Henri Goorenin uskonvaihemallin ja uskonnollisen aktiivisuuden muutoksen teoriaa. Haastatteluilla kerätyn aineiston lisäksi hyödynnän kahden julkisuudessa olevan entisen ja nykyisen vanhoillislestadiolaisen kokemuksia uskonnollisen ja seksuaalisen identiteetin yhdistämisen mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Tutkimuksen tuloksena vanhoillislestadiolainen yhteisö voi olla seksuaalivähemmistöön kuuluvalle vaativa paikka elää ja olla, sillä yhteisön normikoodisto ei tunnusta heitä tai heidän oikeuttaan parisuhteeseen tai perheeseen. Heteroseksuaalisuudesta poikkeava seksuaalisuus nähdään uhkana Jumalan luomistyön jatkamiselle, eli lasten hankkimiselle. Normista poikkeavalle seksuaalivalistukselle tai vallitsevien normien kyseenalaistamiselle ei myöskään ole yhteisössä paikkaa tai mahdollisuutta. Haastateltavat ovat kaikki edenneet myötämielisyyden ja kuulumisen vaiheista irtautumiseen, johon suurimpana vaikuttajana olivat institutionaaliset tekijät, kuten tyytymättömyys normeihin ja sääntöihin."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Vääränlaisena isien uskossa? : Yhteisön normien vastainen seksuaali-identiteetti vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä"]}]}],"canonical_facts":{"dc:creator":["Lahtinen, Laura Anni Elina"],"dc:date.accessioned":["2025-02-27T08:52:42Z"],"dc:date.available":["2025-02-27T08:52:42Z"],"dc:date.issued":["2025-02-27"],"dc:description.abstract":["Tässä maisterintutkielmassa tutkin seksuaalivähemmistöön kuuluvan mahdollisuutta kuulua myös vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Aineistona tutkielmassani on neljä puolistrukturoitua teemahaastattelua ihmisistä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja ovat eronneet vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä. Haastateltavia haettaessa pyyntö koski myös heitä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja ovat edelleen mukana liikkeen toiminnassa, mutta kukaan tähän ryhmään kuuluva ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi haastatteluun. Tutkimusaihe valikoitui siksi, että yhteiskunnallisella tasolla seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat parantuneet esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain ja adoptio-oikeuden myötä, mutta uskonnollisten yhteisöjen sisällä tasa-arvotyötä on vielä paljon. Yhteisössä vallitsevien normien vastaisen on vaikea saada ääntään kuuluville, eikä heillä ole samoja oikeuksia kuin normien ja oppien mukaisille. Aiheesta jo olemassa olevan tutkimuksen ollessa liki olematonta, on myös yhteiskunnallisesti tärkeää tuoda esille viitekehykseeni kuuluvien ääntä. Tutkimusmenetelmänäni on laadullinen sisällönanalyysi, jossa apuna käytän Henri Goorenin uskonvaihemallin ja uskonnollisen aktiivisuuden muutoksen teoriaa. Haastatteluilla kerätyn aineiston lisäksi hyödynnän kahden julkisuudessa olevan entisen ja nykyisen vanhoillislestadiolaisen kokemuksia uskonnollisen ja seksuaalisen identiteetin yhdistämisen mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Tutkimuksen tuloksena vanhoillislestadiolainen yhteisö voi olla seksuaalivähemmistöön kuuluvalle vaativa paikka elää ja olla, sillä yhteisön normikoodisto ei tunnusta heitä tai heidän oikeuttaan parisuhteeseen tai perheeseen. Heteroseksuaalisuudesta poikkeava seksuaalisuus nähdään uhkana Jumalan luomistyön jatkamiselle, eli lasten hankkimiselle. Normista poikkeavalle seksuaalivalistukselle tai vallitsevien normien kyseenalaistamiselle ei myöskään ole yhteisössä paikkaa tai mahdollisuutta. Haastateltavat ovat kaikki edenneet myötämielisyyden ja kuulumisen vaiheista irtautumiseen, johon suurimpana vaikuttajana olivat institutionaaliset tekijät, kuten tyytymättömyys normeihin ja sääntöihin."],"dc:identifier.uri":["http://hdl.handle.net/10138/593123"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:rights":["In Copyright 1.0"],"dc:subject":["seksuaalivähemmistöt","normit","asenteet","seksuaalisuus","uskonnolliset yhteisöt","kokemukset","vanhoillislestadiolaisuus"],"dc:title":["Vääränlaisena isien uskossa? : Yhteisön normien vastainen seksuaali-identiteetti vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:01Z"}