{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/577129"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/577129","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"”Tyttö oli kaunis kuin enkeli” – Tapaus Enkeli-Elisa ja kerronnan retoriset keinot","abstract":"Tämä maisterintutkielma käsittelee Enkeli-Elisan tapausta, joka sai runsaasti mediahuomiota Suomessa vuonna 2012. Enkeli-Elisa oli kirjailija Minttu Vettenterän kehittämä hahmo, 15-vuotias tyttö, joka oli tehnyt itsemurhan koulukiusaamisen takia. Elisan tarina esitettiin ja sitä käsiteltiin mediassa totena, kunnes Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittajat Anu Silfverberg ja Hanna Nikkanen paljastivat sen sepitteeksi tutkivassa artikkelissaan ”Uskomaton murhenäytelmä” (2012). Tutkielman pohjana toimii retorinen kertomustutkimus. Tavoitteena on eritellä, millaisia retorisia keinoja Enkeli-Elisan tarinassa käytetään, ja miten ne pyrkivät vaikuttamaan ja vetoamaan lukijaan ja lukijan tunteisiin. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään tekijän intentiota sekä Elisan henkilöhahmon ominaisuuksia retoriikan tarkastelun avulla. Ensisijaisena aineistona on Enkeli-Elisa-blogi (vuodatus.net), joka sisältää Elisan vanhempien nimissä kirjoitettuja, Elisan kuolemaa ja koulukiusaamista käsitteleviä tekstejä. Tutkielmassa tarkastellaan myös muita Elisa-tarinaa rakentaneita tekstejä, kuten Vettenterän blogikirjoituksia ja Elisasta kertovaa Jonakin päivänä kaduttaa -kirjaa (2012). Tutkielmassa hyödynnetään muun muassa James Phelanin ja Peter Rabinowitzin retorisen kertomustutkimuksen teorioita, kokemuskertomuksen käsitettä sekä Suzanne Keenin näkemyksiä empatian vaikutuksesta kirjallisuudessa. Elisaa tarkastellaan myös naisen kuoleman taiteellisen esityksen kontekstissa Elisabeth Bronfenin teorian pohjalta. Tutkielma osoittaa, että Enkeli-Elisa-blogin retoriikka pyrkii vetoamaan lukijan tunteisiin ja herättämään tässä myötätuntoa ja empatiaa. Enkeli-Elisan hahmo esitetään lapsenomaisena ja viattomana ja hänen itsemurhansa romanttisena tekona. Lukijaa puhutellaan suoraan ja hänet liitetään me-retoriikan avulla koulukiusaamisenvastaiseen ”yhteisöön”, josta luodaan toimelias ja vaikutusvaltainen mielikuva. Myös tekijän alkuperäinen intentio eli pyrkimys lisätä keskustelua koulukiusaamisesta välittyy tekstien retoriikasta selkeästi. Tutkielmassa todetaan, että tapauksen eri vaiheiden (tositarina-epäily-huijaus) eri yleisöt lukivat Elisan tarinaa eri lähtökohdista käsin. Tutkielma osoittaa myös, että Enkeli-Elisan tarinaa on haastavaa lukea huijauskontekstista irrallisena, sillä blogitekstien sisältö itsessään viittaa tapauksesta käytyyn julkiseen keskusteluun ja tekstien kirjoittajaan Vettenterään. Yhteenvetona esitetään, että retorisen kertomustutkimuksen kontekstissa Enkeli-Elisan tapausta voidaan tarkastella kirjallisuutena: tarinana, jossa on tehty narratologisia valintoja.","abstract_html":"Tämä maisterintutkielma käsittelee Enkeli-Elisan tapausta, joka sai runsaasti mediahuomiota Suomessa vuonna 2012. Enkeli-Elisa oli kirjailija Minttu Vettenterän kehittämä hahmo, 15-vuotias tyttö, joka oli tehnyt itsemurhan koulukiusaamisen takia. Elisan tarina esitettiin ja sitä käsiteltiin mediassa totena, kunnes Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittajat Anu Silfverberg ja Hanna Nikkanen paljastivat sen sepitteeksi tutkivassa artikkelissaan ”Uskomaton murhenäytelmä” (2012). Tutkielman pohjana toimii retorinen kertomustutkimus. Tavoitteena on eritellä, millaisia retorisia keinoja Enkeli-Elisan tarinassa käytetään, ja miten ne pyrkivät vaikuttamaan ja vetoamaan lukijaan ja lukijan tunteisiin. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään tekijän intentiota sekä Elisan henkilöhahmon ominaisuuksia retoriikan tarkastelun avulla. Ensisijaisena aineistona on Enkeli-Elisa-blogi (vuodatus.net), joka sisältää Elisan vanhempien nimissä kirjoitettuja, Elisan kuolemaa ja koulukiusaamista käsitteleviä tekstejä. Tutkielmassa tarkastellaan myös muita Elisa-tarinaa rakentaneita tekstejä, kuten Vettenterän blogikirjoituksia ja Elisasta kertovaa Jonakin päivänä kaduttaa -kirjaa (2012). Tutkielmassa hyödynnetään muun muassa James Phelanin ja Peter Rabinowitzin retorisen kertomustutkimuksen teorioita, kokemuskertomuksen käsitettä sekä Suzanne Keenin näkemyksiä empatian vaikutuksesta kirjallisuudessa. Elisaa tarkastellaan myös naisen kuoleman taiteellisen esityksen kontekstissa Elisabeth Bronfenin teorian pohjalta. Tutkielma osoittaa, että Enkeli-Elisa-blogin retoriikka pyrkii vetoamaan lukijan tunteisiin ja herättämään tässä myötätuntoa ja empatiaa. Enkeli-Elisan hahmo esitetään lapsenomaisena ja viattomana ja hänen itsemurhansa romanttisena tekona. Lukijaa puhutellaan suoraan ja hänet liitetään me-retoriikan avulla koulukiusaamisenvastaiseen ”yhteisöön”, josta luodaan toimelias ja vaikutusvaltainen mielikuva. Myös tekijän alkuperäinen intentio eli pyrkimys lisätä keskustelua koulukiusaamisesta välittyy tekstien retoriikasta selkeästi. Tutkielmassa todetaan, että tapauksen eri vaiheiden (tositarina-epäily-huijaus) eri yleisöt lukivat Elisan tarinaa eri lähtökohdista käsin. Tutkielma osoittaa myös, että Enkeli-Elisan tarinaa on haastavaa lukea huijauskontekstista irrallisena, sillä blogitekstien sisältö itsessään viittaa tapauksesta käytyyn julkiseen keskusteluun ja tekstien kirjoittajaan Vettenterään. Yhteenvetona esitetään, että retorisen kertomustutkimuksen kontekstissa Enkeli-Elisan tapausta voidaan tarkastella kirjallisuutena: tarinana, jossa on tehty narratologisia valintoja.","abstract_has_math":false,"creators":["Siltala, Sylvikki"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Arts","Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2024,"date_issued":"2024","date_published":"2024","updated_at":"2026-07-27T19:56:04Z","subjects":["Enkeli-Elisa","Minttu Vettenterä","kirjallinen huijaus","retorinen kertomustutkimus","retoriikka","retoriset keinot","empatia","kokemuskertomus"],"languages":["fin"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202406122952"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-202406122952","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/577129","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Arts","Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Siltala, Sylvikki"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2024"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["Enkeli-Elisa","Minttu Vettenterä","kirjallinen huijaus","retorinen kertomustutkimus","retoriikka","retoriset keinot","empatia","kokemuskertomus"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202406122952","http://hdl.handle.net/10138/577129"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tämä maisterintutkielma käsittelee Enkeli-Elisan tapausta, joka sai runsaasti mediahuomiota Suomessa vuonna 2012. Enkeli-Elisa oli kirjailija Minttu Vettenterän kehittämä hahmo, 15-vuotias tyttö, joka oli tehnyt itsemurhan koulukiusaamisen takia. Elisan tarina esitettiin ja sitä käsiteltiin mediassa totena, kunnes Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittajat Anu Silfverberg ja Hanna Nikkanen paljastivat sen sepitteeksi tutkivassa artikkelissaan ”Uskomaton murhenäytelmä” (2012). Tutkielman pohjana toimii retorinen kertomustutkimus. Tavoitteena on eritellä, millaisia retorisia keinoja Enkeli-Elisan tarinassa käytetään, ja miten ne pyrkivät vaikuttamaan ja vetoamaan lukijaan ja lukijan tunteisiin. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään tekijän intentiota sekä Elisan henkilöhahmon ominaisuuksia retoriikan tarkastelun avulla. Ensisijaisena aineistona on Enkeli-Elisa-blogi (vuodatus.net), joka sisältää Elisan vanhempien nimissä kirjoitettuja, Elisan kuolemaa ja koulukiusaamista käsitteleviä tekstejä. Tutkielmassa tarkastellaan myös muita Elisa-tarinaa rakentaneita tekstejä, kuten Vettenterän blogikirjoituksia ja Elisasta kertovaa Jonakin päivänä kaduttaa -kirjaa (2012). Tutkielmassa hyödynnetään muun muassa James Phelanin ja Peter Rabinowitzin retorisen kertomustutkimuksen teorioita, kokemuskertomuksen käsitettä sekä Suzanne Keenin näkemyksiä empatian vaikutuksesta kirjallisuudessa. Elisaa tarkastellaan myös naisen kuoleman taiteellisen esityksen kontekstissa Elisabeth Bronfenin teorian pohjalta. Tutkielma osoittaa, että Enkeli-Elisa-blogin retoriikka pyrkii vetoamaan lukijan tunteisiin ja herättämään tässä myötätuntoa ja empatiaa. Enkeli-Elisan hahmo esitetään lapsenomaisena ja viattomana ja hänen itsemurhansa romanttisena tekona. Lukijaa puhutellaan suoraan ja hänet liitetään me-retoriikan avulla koulukiusaamisenvastaiseen ”yhteisöön”, josta luodaan toimelias ja vaikutusvaltainen mielikuva. Myös tekijän alkuperäinen intentio eli pyrkimys lisätä keskustelua koulukiusaamisesta välittyy tekstien retoriikasta selkeästi. Tutkielmassa todetaan, että tapauksen eri vaiheiden (tositarina-epäily-huijaus) eri yleisöt lukivat Elisan tarinaa eri lähtökohdista käsin. Tutkielma osoittaa myös, että Enkeli-Elisan tarinaa on haastavaa lukea huijauskontekstista irrallisena, sillä blogitekstien sisältö itsessään viittaa tapauksesta käytyyn julkiseen keskusteluun ja tekstien kirjoittajaan Vettenterään. Yhteenvetona esitetään, että retorisen kertomustutkimuksen kontekstissa Enkeli-Elisan tapausta voidaan tarkastella kirjallisuutena: tarinana, jossa on tehty narratologisia valintoja."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["”Tyttö oli kaunis kuin enkeli” – Tapaus Enkeli-Elisa ja kerronnan retoriset keinot"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Arts","Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten"],"dc:creator":["Siltala, Sylvikki"],"dc:date.issued":["2024"],"dc:description.abstract":["Tämä maisterintutkielma käsittelee Enkeli-Elisan tapausta, joka sai runsaasti mediahuomiota Suomessa vuonna 2012. Enkeli-Elisa oli kirjailija Minttu Vettenterän kehittämä hahmo, 15-vuotias tyttö, joka oli tehnyt itsemurhan koulukiusaamisen takia. Elisan tarina esitettiin ja sitä käsiteltiin mediassa totena, kunnes Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittajat Anu Silfverberg ja Hanna Nikkanen paljastivat sen sepitteeksi tutkivassa artikkelissaan ”Uskomaton murhenäytelmä” (2012). Tutkielman pohjana toimii retorinen kertomustutkimus. Tavoitteena on eritellä, millaisia retorisia keinoja Enkeli-Elisan tarinassa käytetään, ja miten ne pyrkivät vaikuttamaan ja vetoamaan lukijaan ja lukijan tunteisiin. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään tekijän intentiota sekä Elisan henkilöhahmon ominaisuuksia retoriikan tarkastelun avulla. Ensisijaisena aineistona on Enkeli-Elisa-blogi (vuodatus.net), joka sisältää Elisan vanhempien nimissä kirjoitettuja, Elisan kuolemaa ja koulukiusaamista käsitteleviä tekstejä. Tutkielmassa tarkastellaan myös muita Elisa-tarinaa rakentaneita tekstejä, kuten Vettenterän blogikirjoituksia ja Elisasta kertovaa Jonakin päivänä kaduttaa -kirjaa (2012). Tutkielmassa hyödynnetään muun muassa James Phelanin ja Peter Rabinowitzin retorisen kertomustutkimuksen teorioita, kokemuskertomuksen käsitettä sekä Suzanne Keenin näkemyksiä empatian vaikutuksesta kirjallisuudessa. Elisaa tarkastellaan myös naisen kuoleman taiteellisen esityksen kontekstissa Elisabeth Bronfenin teorian pohjalta. Tutkielma osoittaa, että Enkeli-Elisa-blogin retoriikka pyrkii vetoamaan lukijan tunteisiin ja herättämään tässä myötätuntoa ja empatiaa. Enkeli-Elisan hahmo esitetään lapsenomaisena ja viattomana ja hänen itsemurhansa romanttisena tekona. Lukijaa puhutellaan suoraan ja hänet liitetään me-retoriikan avulla koulukiusaamisenvastaiseen ”yhteisöön”, josta luodaan toimelias ja vaikutusvaltainen mielikuva. Myös tekijän alkuperäinen intentio eli pyrkimys lisätä keskustelua koulukiusaamisesta välittyy tekstien retoriikasta selkeästi. Tutkielmassa todetaan, että tapauksen eri vaiheiden (tositarina-epäily-huijaus) eri yleisöt lukivat Elisan tarinaa eri lähtökohdista käsin. Tutkielma osoittaa myös, että Enkeli-Elisan tarinaa on haastavaa lukea huijauskontekstista irrallisena, sillä blogitekstien sisältö itsessään viittaa tapauksesta käytyyn julkiseen keskusteluun ja tekstien kirjoittajaan Vettenterään. Yhteenvetona esitetään, että retorisen kertomustutkimuksen kontekstissa Enkeli-Elisan tapausta voidaan tarkastella kirjallisuutena: tarinana, jossa on tehty narratologisia valintoja."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-202406122952","http://hdl.handle.net/10138/577129"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:subject":["Enkeli-Elisa","Minttu Vettenterä","kirjallinen huijaus","retorinen kertomustutkimus","retoriikka","retoriset keinot","empatia","kokemuskertomus"],"dc:title":["”Tyttö oli kaunis kuin enkeli” – Tapaus Enkeli-Elisa ja kerronnan retoriset keinot"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:04Z"}