Kosketusta etsimässä. : Lasten ja työntekijöiden välinen kosketus sosiaalityössä.

Maisteritutkielmani aiheena on lasten ja sosiaalityön kentällä toimivien työntekijöiden välinen kosketus. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda vähän tutkitusta aiheesta yleiskuva ja laajentaa ymmärrystä kosketuksesta ja sen käytöstä sosiaalityön kontekstissa. Tavoitteena on tarjota aineksia ammatillisten kosketuskäytänteiden kriittiselle reflektoinnille. Tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen lähestymistapa perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja siinä hyödynnetään Lorraine Greenin (2017) esittämää laadullista jakoa hyvään, pahaan ja puuttuvaan kosketukseen tutkimustulosten analysoinnissa. Tutkimusaineisto koostuu kahdestatoista vertaisarvioiduista artikkelista, jotka ovat julkaistu vuosina 2003–2022. Kosketuksen määrittely tarpeelliseksi tai tarpeettomaksi, hyväksi tai paheksuttavaksi on kontekstisidonnaisen, tietyssä ajassa ja paikassa tapahtuvan neuvottelun tulos. Aikuisten ja lasten välisen kanssakäymisen uhkia korostava kulttuurinen diskurssi ja riskienhallinnan vaatimus heijastuvat myös sosiaalityön kontekstissa näkemykseen kosketuksesta riskialttiina toimintana. Kosketukseen liitettyjen riskien ja turvattomuuden kuvaukset paikantuvat aineistossa asymmetrisen vallan väärinkäytön epäilyksiin, yksilöllistettyyn vastuun kantamiseen viranomaisena sekä pelkoon ammatillisten rajojen huokoistumisesta ja ammatillisen objektiivisuuden vaarantumisesta. Työyhteisön ja alan eettiset ohjeistukset ohjaavat välttelemään kosketusta, joka on nykykulttuurissa vahvasti seksualisoitu. Pelko joutua syytetyksi epäammattimaisesta toiminnasta sekä epävarmuus kosketuksen oikeanlaisesta käytöstä sosiaalityön kontekstissa muokkaavat kosketuksen käyttöä koskevia asenteita, arvoja ja käytänteitä. Sosiaalinen ympäristö ja kosketukseen osallistuvien keskinäiset roolit ja suhde luovat osaltaan odotuksia kosketustapahtumalle, sen oikeutukselle ja sen turvalliseksi kokemiselle. Kosketuksen avulla pyritään vastaamaan erityisesti pienten lasten tunnetarpeisiin ja tunteiden- ja toiminnansäätelyyn. Riski- ja ongelmakeskeinen suhtautuminen kosketukseen voi heikentää ammattilaisen omaa harkintaa kosketuksen käyttämisestä tilanteissa, jossa se voisi olla lapsen tai nuoren etu. Lapsen tarpeista ja suostumuksesta lähtevä näkökulma korostaa lapsen ja nuoren toimijuutta ja arviointikykyä intervention käytössä. Eettisesti kestävän kosketuksen käytön perustana tulee huomioida vahvemmin lapsen oikeuksien ja lapsen kokonaisvaltaisen edun näkökulma.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2024

Author dc:creator

• Naskali, Soile

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta
• University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
• Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten

• kosketus
• sosiaalityö
• lapset

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-202405292345

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/576279