{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/38476"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/38476","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Rakentamisesta aiheutuvat ympäristövahingot ja niiden korvaaminen","abstract":"Tutkielmassa tarkastellaan rakennusurakassa kolmannelle osapuolelle aiheutuneita ympäristövahin-koja. Keskeisinä normilähteinä ovat ympäristövahinkojen korvaamisesta annettu laki (737/1994, ”YVL”), yleinen vahingonkorvauslaki (412/1974, ”VahL”) ja rakennusalan yleiset so-pimusehdot 1998 (”YSE”). Näiden lisäksi vastuun arviointia ovat tukemassa muut ympäristöoikeu-delliset periaatteet, kuten ympäristönsuojelulain (86/2000) yleiset periaatteet. Tarkastelun keskiössä on ympäristövahinkolain 7 §:n mukaisen toiminnanharjoittaja–käsitteen so-veltuminen rakennusurakan osapuoliin, rakennuttajaan ja urakoitsijaan, nimenomaan YSE–ehtojen näkökulmasta. YVL 7 §:n mukaista vastuuta on oikeustieteessä pidetty epäselvänä erityisesti raken-nuttajan vastuun osalta. Oikeuskäytännössä rakennuttaja ei ole yleensä joutunut YVL:n mukaiseen vastuuseen itsenäisen urakoitsijan aiheuttamasta ympäristövahingosta pelkästään urakkasopimuksen tai kiinteistön hallinnan perusteella. Tutkielmassa käsitellään tarkemmin YVL:n ankaran vastuun tarkoituksen ja rakennusurakan erityispiirteiden vaikutusta rakennuttajan mahdollisen vastuun syn-tymisen kannalta. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan urakoitsijan ja rakennuttajan yhteisvastuuta sekä VahL:n mukaista isännänvastuuta. Edellä mainittujen näkökulmien perusteella päädytään jokseen-kin epätyydyttävään lopputulokseen urakoitsijan yksinomaisesta vastuusta, sillä muiden kuin ympä-ristövahinkojen kohdalla vastuu on pääsääntöisesti solidaarista. Urakoitsijan yksinomaisen YVL:n mukainen vastuun on kuitenkin katsottava olevan osittain riippuvainen sovellettavasta urakkamuo-dosta, joka ilmentää rakennuttajan määräysvaltaa urakoitsijaan. Muut kuin YVL:sta ilmenevät seikat huomioiden olisi kuitenkin puollettava yhteisvastuuta etenkin elinkeinonharjoittajien välisissä ra-kennushankkeissa. Sen sijaan kuluttajarakennuttajien kohdalla on puollettava tuottamusperusteista vastuuta. Tämän lisäksi tutkielmassa keskitytään YVL 1 §:n mukaisten häiriötilanteiden luonnehdintaan ra-kennusurakoiden näkökulmasta. YVL:n 1 §:n soveltamisalan immissio-oikeudellisesta luonteesta johtuen kaikkia rakentamisesta johtuvia häiriötilanteita ja niistä aiheutuvia vahinkoja ei kuitenkaan ratkaista YVL:n nojalla. Tutkielmassa käsitellään tästä syystä myös oikeuskäytännön varassa synty-nyttä normistoa räjäytysvahinkojen osalta. Tutkielman ulkopuolelle on jätetty ympäristövahinkoja koskeva rikosoikeudellinen ja muu julkisoi-keudellinen ympäristövastuu. Tutkielmassa ei myöskään käsitellä YVL:n muita pykäliä eikä YSE–ehtojen ulkopuolisia tilanteita. Myös perustajarakentaminen on jätetty tutkielman ulkopuolelle.","abstract_html":"Tutkielmassa tarkastellaan rakennusurakassa kolmannelle osapuolelle aiheutuneita ympäristövahin-koja. Keskeisinä normilähteinä ovat ympäristövahinkojen korvaamisesta annettu laki (737/1994, ”YVL”), yleinen vahingonkorvauslaki (412/1974, ”VahL”) ja rakennusalan yleiset so-pimusehdot 1998 (”YSE”). Näiden lisäksi vastuun arviointia ovat tukemassa muut ympäristöoikeu-delliset periaatteet, kuten ympäristönsuojelulain (86/2000) yleiset periaatteet. Tarkastelun keskiössä on ympäristövahinkolain 7 §:n mukaisen toiminnanharjoittaja–käsitteen so-veltuminen rakennusurakan osapuoliin, rakennuttajaan ja urakoitsijaan, nimenomaan YSE–ehtojen näkökulmasta. YVL 7 §:n mukaista vastuuta on oikeustieteessä pidetty epäselvänä erityisesti raken-nuttajan vastuun osalta. Oikeuskäytännössä rakennuttaja ei ole yleensä joutunut YVL:n mukaiseen vastuuseen itsenäisen urakoitsijan aiheuttamasta ympäristövahingosta pelkästään urakkasopimuksen tai kiinteistön hallinnan perusteella. Tutkielmassa käsitellään tarkemmin YVL:n ankaran vastuun tarkoituksen ja rakennusurakan erityispiirteiden vaikutusta rakennuttajan mahdollisen vastuun syn-tymisen kannalta. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan urakoitsijan ja rakennuttajan yhteisvastuuta sekä VahL:n mukaista isännänvastuuta. Edellä mainittujen näkökulmien perusteella päädytään jokseen-kin epätyydyttävään lopputulokseen urakoitsijan yksinomaisesta vastuusta, sillä muiden kuin ympä-ristövahinkojen kohdalla vastuu on pääsääntöisesti solidaarista. Urakoitsijan yksinomaisen YVL:n mukainen vastuun on kuitenkin katsottava olevan osittain riippuvainen sovellettavasta urakkamuo-dosta, joka ilmentää rakennuttajan määräysvaltaa urakoitsijaan. Muut kuin YVL:sta ilmenevät seikat huomioiden olisi kuitenkin puollettava yhteisvastuuta etenkin elinkeinonharjoittajien välisissä ra-kennushankkeissa. Sen sijaan kuluttajarakennuttajien kohdalla on puollettava tuottamusperusteista vastuuta. Tämän lisäksi tutkielmassa keskitytään YVL 1 §:n mukaisten häiriötilanteiden luonnehdintaan ra-kennusurakoiden näkökulmasta. YVL:n 1 §:n soveltamisalan immissio-oikeudellisesta luonteesta johtuen kaikkia rakentamisesta johtuvia häiriötilanteita ja niistä aiheutuvia vahinkoja ei kuitenkaan ratkaista YVL:n nojalla. Tutkielmassa käsitellään tästä syystä myös oikeuskäytännön varassa synty-nyttä normistoa räjäytysvahinkojen osalta. Tutkielman ulkopuolelle on jätetty ympäristövahinkoja koskeva rikosoikeudellinen ja muu julkisoi-keudellinen ympäristövastuu. Tutkielmassa ei myöskään käsitellä YVL:n muita pykäliä eikä YSE–ehtojen ulkopuolisia tilanteita. Myös perustajarakentaminen on jätetty tutkielman ulkopuolelle.","abstract_has_math":false,"creators":["Holmberg, Mira"],"institution":"Helsingfors universitet","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Law","Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2013,"date_issued":"2013","date_published":"2013","updated_at":"2026-07-27T19:56:19Z","subjects":[],"languages":["fin"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-201508062802"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-201508062802","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/38476","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Law","Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Holmberg, Mira"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2013"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingfors universitet","University of Helsinki","Helsingin yliopisto"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-201508062802","http://hdl.handle.net/10138/38476"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tutkielmassa tarkastellaan rakennusurakassa kolmannelle osapuolelle aiheutuneita ympäristövahin-koja. Keskeisinä normilähteinä ovat ympäristövahinkojen korvaamisesta annettu laki (737/1994, ”YVL”), yleinen vahingonkorvauslaki (412/1974, ”VahL”) ja rakennusalan yleiset so-pimusehdot 1998 (”YSE”). Näiden lisäksi vastuun arviointia ovat tukemassa muut ympäristöoikeu-delliset periaatteet, kuten ympäristönsuojelulain (86/2000) yleiset periaatteet. Tarkastelun keskiössä on ympäristövahinkolain 7 §:n mukaisen toiminnanharjoittaja–käsitteen so-veltuminen rakennusurakan osapuoliin, rakennuttajaan ja urakoitsijaan, nimenomaan YSE–ehtojen näkökulmasta. YVL 7 §:n mukaista vastuuta on oikeustieteessä pidetty epäselvänä erityisesti raken-nuttajan vastuun osalta. Oikeuskäytännössä rakennuttaja ei ole yleensä joutunut YVL:n mukaiseen vastuuseen itsenäisen urakoitsijan aiheuttamasta ympäristövahingosta pelkästään urakkasopimuksen tai kiinteistön hallinnan perusteella. Tutkielmassa käsitellään tarkemmin YVL:n ankaran vastuun tarkoituksen ja rakennusurakan erityispiirteiden vaikutusta rakennuttajan mahdollisen vastuun syn-tymisen kannalta. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan urakoitsijan ja rakennuttajan yhteisvastuuta sekä VahL:n mukaista isännänvastuuta. Edellä mainittujen näkökulmien perusteella päädytään jokseen-kin epätyydyttävään lopputulokseen urakoitsijan yksinomaisesta vastuusta, sillä muiden kuin ympä-ristövahinkojen kohdalla vastuu on pääsääntöisesti solidaarista. Urakoitsijan yksinomaisen YVL:n mukainen vastuun on kuitenkin katsottava olevan osittain riippuvainen sovellettavasta urakkamuo-dosta, joka ilmentää rakennuttajan määräysvaltaa urakoitsijaan. Muut kuin YVL:sta ilmenevät seikat huomioiden olisi kuitenkin puollettava yhteisvastuuta etenkin elinkeinonharjoittajien välisissä ra-kennushankkeissa. Sen sijaan kuluttajarakennuttajien kohdalla on puollettava tuottamusperusteista vastuuta. Tämän lisäksi tutkielmassa keskitytään YVL 1 §:n mukaisten häiriötilanteiden luonnehdintaan ra-kennusurakoiden näkökulmasta. YVL:n 1 §:n soveltamisalan immissio-oikeudellisesta luonteesta johtuen kaikkia rakentamisesta johtuvia häiriötilanteita ja niistä aiheutuvia vahinkoja ei kuitenkaan ratkaista YVL:n nojalla. Tutkielmassa käsitellään tästä syystä myös oikeuskäytännön varassa synty-nyttä normistoa räjäytysvahinkojen osalta. Tutkielman ulkopuolelle on jätetty ympäristövahinkoja koskeva rikosoikeudellinen ja muu julkisoi-keudellinen ympäristövastuu. Tutkielmassa ei myöskään käsitellä YVL:n muita pykäliä eikä YSE–ehtojen ulkopuolisia tilanteita. Myös perustajarakentaminen on jätetty tutkielman ulkopuolelle."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Rakentamisesta aiheutuvat ympäristövahingot ja niiden korvaaminen"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Law","Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten"],"dc:creator":["Holmberg, Mira"],"dc:date.issued":["2013"],"dc:description.abstract":["Tutkielmassa tarkastellaan rakennusurakassa kolmannelle osapuolelle aiheutuneita ympäristövahin-koja. Keskeisinä normilähteinä ovat ympäristövahinkojen korvaamisesta annettu laki (737/1994, ”YVL”), yleinen vahingonkorvauslaki (412/1974, ”VahL”) ja rakennusalan yleiset so-pimusehdot 1998 (”YSE”). Näiden lisäksi vastuun arviointia ovat tukemassa muut ympäristöoikeu-delliset periaatteet, kuten ympäristönsuojelulain (86/2000) yleiset periaatteet. Tarkastelun keskiössä on ympäristövahinkolain 7 §:n mukaisen toiminnanharjoittaja–käsitteen so-veltuminen rakennusurakan osapuoliin, rakennuttajaan ja urakoitsijaan, nimenomaan YSE–ehtojen näkökulmasta. YVL 7 §:n mukaista vastuuta on oikeustieteessä pidetty epäselvänä erityisesti raken-nuttajan vastuun osalta. Oikeuskäytännössä rakennuttaja ei ole yleensä joutunut YVL:n mukaiseen vastuuseen itsenäisen urakoitsijan aiheuttamasta ympäristövahingosta pelkästään urakkasopimuksen tai kiinteistön hallinnan perusteella. Tutkielmassa käsitellään tarkemmin YVL:n ankaran vastuun tarkoituksen ja rakennusurakan erityispiirteiden vaikutusta rakennuttajan mahdollisen vastuun syn-tymisen kannalta. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan urakoitsijan ja rakennuttajan yhteisvastuuta sekä VahL:n mukaista isännänvastuuta. Edellä mainittujen näkökulmien perusteella päädytään jokseen-kin epätyydyttävään lopputulokseen urakoitsijan yksinomaisesta vastuusta, sillä muiden kuin ympä-ristövahinkojen kohdalla vastuu on pääsääntöisesti solidaarista. Urakoitsijan yksinomaisen YVL:n mukainen vastuun on kuitenkin katsottava olevan osittain riippuvainen sovellettavasta urakkamuo-dosta, joka ilmentää rakennuttajan määräysvaltaa urakoitsijaan. Muut kuin YVL:sta ilmenevät seikat huomioiden olisi kuitenkin puollettava yhteisvastuuta etenkin elinkeinonharjoittajien välisissä ra-kennushankkeissa. Sen sijaan kuluttajarakennuttajien kohdalla on puollettava tuottamusperusteista vastuuta. Tämän lisäksi tutkielmassa keskitytään YVL 1 §:n mukaisten häiriötilanteiden luonnehdintaan ra-kennusurakoiden näkökulmasta. YVL:n 1 §:n soveltamisalan immissio-oikeudellisesta luonteesta johtuen kaikkia rakentamisesta johtuvia häiriötilanteita ja niistä aiheutuvia vahinkoja ei kuitenkaan ratkaista YVL:n nojalla. Tutkielmassa käsitellään tästä syystä myös oikeuskäytännön varassa synty-nyttä normistoa räjäytysvahinkojen osalta. Tutkielman ulkopuolelle on jätetty ympäristövahinkoja koskeva rikosoikeudellinen ja muu julkisoi-keudellinen ympäristövastuu. Tutkielmassa ei myöskään käsitellä YVL:n muita pykäliä eikä YSE–ehtojen ulkopuolisia tilanteita. Myös perustajarakentaminen on jätetty tutkielman ulkopuolelle."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-201508062802","http://hdl.handle.net/10138/38476"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingfors universitet","University of Helsinki","Helsingin yliopisto"],"dc:title":["Rakentamisesta aiheutuvat ympäristövahingot ja niiden korvaaminen"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:19Z"}