{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/347344"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/347344","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteys pikkuaivojen osien tilavuuteen aikuisuudessa – prospektiivinen seurantatutkimus","abstract":"Tavoitteet: Kehityksellinen koordinaatiohäiriö on hermostollisen kehityksen häiriö, joka ilmenee haasteina motoriikassa, koordinaatiossa ja tasapainossa. Etiologiaa häiriön taustalla ei vielä täysin tunneta. Kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteyttä aivojen tilavuuteen on tutkittu vähän, eivätkä tulokset systemaattisesti toistu, joten jatkotutkimukselle aiheesta on tarve. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lapsuudessa havaitun todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteyttä pikkuaivojen tilavuuteen 40 vuoden iässä. Hypoteesi oli, että tutkimus- ja kontrolliryhmän väliltä löydetään eroja pikkuaivojen tilavuuden suhteen ja todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriön ryhmällä pikkuaivojen tilavuus on pienempi verrattuna kontrolliryhmään. Menetelmät: Tutkimusaineistona käytettiin PLASTICITY-tutkimusprojektin pitkittäiskohorttia, jonka seuranta edelleen jatkuu. Otoskoko oli 295 koehenkilöä, joista kehityksellinen koordinaatiohäiriö oli 22:lla. Motoriikkaa arvioitiin 9-vuotiaana Test of Motor Impairment -testillä, jonka perusteella tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: todennäköinen kehityksellinen koordinaatiohäiriö ja ei kehityksellistä koordinaatiohäiriötä. Tutkittaville tehtiin aivojen magneettikuvaus 40-vuotiaana. Magneettikuvista estimoitiin pikkuaivojen tilavuudet Ceres VolBrain -ohjelmistolla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin monimuuttujavarianssianalyysiä ja yksisuuntaisia varianssianalyysejä. Tulokset ja johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella todennäköinen kehityksellinen koordinaatiohäiriö ei ollut yhteydessä pikkuaivojen kokonaistilavuuteen. Yhteys kuitenkin löydettiin pikkuaivojen lohkoihin III ja V, joissa todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriöryhmän tilavuusarvot olivat keskimäärin pienempiä kuin kontrolliryhmässä. Pikkuaivot ovat todennäköisesti järjestäytyneet siten, että motoriikasta vastaava järjestelmä (lohkot I–V) on erillinen kognition säätelystä vastaavasta järjestelmästä (lohkot VI–IX), mahdollisesti selittäen myös tämän tutkimuksen tuloksia. Tulokset viittaavat siihen, että kehityksellinen koordinaatiohäiriö saattaa ilmentyä myös aivojen rakenteellisella tasolla ja tuo lisätietoa mahdollisista mekanismeista häiriön taustalla. Tutkimuksen tulokset tarjoavat alustan jatkotutkimukselle kehityksellisen koordinaatiohäiriön tällä hetkellä pääosin tuntemattomien mekanismien selvittämiseksi.","abstract_html":"Tavoitteet: Kehityksellinen koordinaatiohäiriö on hermostollisen kehityksen häiriö, joka ilmenee haasteina motoriikassa, koordinaatiossa ja tasapainossa. Etiologiaa häiriön taustalla ei vielä täysin tunneta. Kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteyttä aivojen tilavuuteen on tutkittu vähän, eivätkä tulokset systemaattisesti toistu, joten jatkotutkimukselle aiheesta on tarve. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lapsuudessa havaitun todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteyttä pikkuaivojen tilavuuteen 40 vuoden iässä. Hypoteesi oli, että tutkimus- ja kontrolliryhmän väliltä löydetään eroja pikkuaivojen tilavuuden suhteen ja todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriön ryhmällä pikkuaivojen tilavuus on pienempi verrattuna kontrolliryhmään. Menetelmät: Tutkimusaineistona käytettiin PLASTICITY-tutkimusprojektin pitkittäiskohorttia, jonka seuranta edelleen jatkuu. Otoskoko oli 295 koehenkilöä, joista kehityksellinen koordinaatiohäiriö oli 22:lla. Motoriikkaa arvioitiin 9-vuotiaana Test of Motor Impairment -testillä, jonka perusteella tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: todennäköinen kehityksellinen koordinaatiohäiriö ja ei kehityksellistä koordinaatiohäiriötä. Tutkittaville tehtiin aivojen magneettikuvaus 40-vuotiaana. Magneettikuvista estimoitiin pikkuaivojen tilavuudet Ceres VolBrain -ohjelmistolla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin monimuuttujavarianssianalyysiä ja yksisuuntaisia varianssianalyysejä. Tulokset ja johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella todennäköinen kehityksellinen koordinaatiohäiriö ei ollut yhteydessä pikkuaivojen kokonaistilavuuteen. Yhteys kuitenkin löydettiin pikkuaivojen lohkoihin III ja V, joissa todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriöryhmän tilavuusarvot olivat keskimäärin pienempiä kuin kontrolliryhmässä. Pikkuaivot ovat todennäköisesti järjestäytyneet siten, että motoriikasta vastaava järjestelmä (lohkot I–V) on erillinen kognition säätelystä vastaavasta järjestelmästä (lohkot VI–IX), mahdollisesti selittäen myös tämän tutkimuksen tuloksia. Tulokset viittaavat siihen, että kehityksellinen koordinaatiohäiriö saattaa ilmentyä myös aivojen rakenteellisella tasolla ja tuo lisätietoa mahdollisista mekanismeista häiriön taustalla. Tutkimuksen tulokset tarjoavat alustan jatkotutkimukselle kehityksellisen koordinaatiohäiriön tällä hetkellä pääosin tuntemattomien mekanismien selvittämiseksi.","abstract_has_math":false,"creators":["Mäntylä, Tuuli"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Medicine","Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2022,"date_issued":"2022","date_published":"2022","updated_at":"2026-07-27T19:56:22Z","subjects":["Kehityksellinen koordinaatiohäiriö","pikkuaivot","pikkuaivojen rakenne"],"languages":["fin"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202208243337"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-202208243337","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/347344","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Medicine","Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Mäntylä, Tuuli"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2022"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["Kehityksellinen koordinaatiohäiriö","pikkuaivot","pikkuaivojen rakenne"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202208243337","http://hdl.handle.net/10138/347344"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tavoitteet: Kehityksellinen koordinaatiohäiriö on hermostollisen kehityksen häiriö, joka ilmenee haasteina motoriikassa, koordinaatiossa ja tasapainossa. Etiologiaa häiriön taustalla ei vielä täysin tunneta. Kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteyttä aivojen tilavuuteen on tutkittu vähän, eivätkä tulokset systemaattisesti toistu, joten jatkotutkimukselle aiheesta on tarve. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lapsuudessa havaitun todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteyttä pikkuaivojen tilavuuteen 40 vuoden iässä. Hypoteesi oli, että tutkimus- ja kontrolliryhmän väliltä löydetään eroja pikkuaivojen tilavuuden suhteen ja todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriön ryhmällä pikkuaivojen tilavuus on pienempi verrattuna kontrolliryhmään. Menetelmät: Tutkimusaineistona käytettiin PLASTICITY-tutkimusprojektin pitkittäiskohorttia, jonka seuranta edelleen jatkuu. Otoskoko oli 295 koehenkilöä, joista kehityksellinen koordinaatiohäiriö oli 22:lla. Motoriikkaa arvioitiin 9-vuotiaana Test of Motor Impairment -testillä, jonka perusteella tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: todennäköinen kehityksellinen koordinaatiohäiriö ja ei kehityksellistä koordinaatiohäiriötä. Tutkittaville tehtiin aivojen magneettikuvaus 40-vuotiaana. Magneettikuvista estimoitiin pikkuaivojen tilavuudet Ceres VolBrain -ohjelmistolla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin monimuuttujavarianssianalyysiä ja yksisuuntaisia varianssianalyysejä. Tulokset ja johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella todennäköinen kehityksellinen koordinaatiohäiriö ei ollut yhteydessä pikkuaivojen kokonaistilavuuteen. Yhteys kuitenkin löydettiin pikkuaivojen lohkoihin III ja V, joissa todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriöryhmän tilavuusarvot olivat keskimäärin pienempiä kuin kontrolliryhmässä. Pikkuaivot ovat todennäköisesti järjestäytyneet siten, että motoriikasta vastaava järjestelmä (lohkot I–V) on erillinen kognition säätelystä vastaavasta järjestelmästä (lohkot VI–IX), mahdollisesti selittäen myös tämän tutkimuksen tuloksia. Tulokset viittaavat siihen, että kehityksellinen koordinaatiohäiriö saattaa ilmentyä myös aivojen rakenteellisella tasolla ja tuo lisätietoa mahdollisista mekanismeista häiriön taustalla. Tutkimuksen tulokset tarjoavat alustan jatkotutkimukselle kehityksellisen koordinaatiohäiriön tällä hetkellä pääosin tuntemattomien mekanismien selvittämiseksi.","Objectives: Developmental coordination disorder is a neurodevelopmental disorder with challenges in motor function, coordination, and balance. The etiology behind this disorder is still partly unknown. There has been a small number of studies made on the associations between developmental coordination disorder and brain structure and the results do not systematically reoccur. Thus, there is a need for more studies on the subject. In this study the objective was to examine the associations between probable developmental coordination disorder and cerebellum structure. Hypothesis was that there is a difference found between the study group and the control group in the volume of the cerebellum and that the volume is smaller in the probable developmental coordination disorder group. Methods: The present study’s data is from a prospective longitudinal cohort. The sample consisted of 295 participants of whom 22 had probable developmental coordination disorder. Motor function was assessed at the age of 9 with the Test of Motor Impairment, which was used to divide the participants in the probable developmental coordination disorder group and in the no developmental coordination disorder group. Magnetic resonance imaging (MRI) of the brain was completed at the age of 40. Cerebellum volumes were estimated using the software Ceres VolBrain. In the statistical analysis multivariate analysis of variance and analysis of variance were used. Results and conclusion: Probable developmental coordination disorder was not associated with the total volume of the cerebellum. However, there was a statistically significant association found with the volume of the cerebellum lobules III and V. In these lobules the volumes were smaller in the probable developmental coordination disorder group. The cerebellum is likely organized in a way that the areas behind motor function (lobules I–V) are different from the areas behind regulation of cognition (lobules VI– IX), possibly explaining the results of this study. The results indicate that developmental coordination disorder may occur in the structural level of the brain and provide information about the possible mechanisms behind the disorder. The present study provides a base for further studies to advance knowledge on the mechanisms behind developmental coordination disorder."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteys pikkuaivojen osien tilavuuteen aikuisuudessa – prospektiivinen seurantatutkimus"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Medicine","Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten"],"dc:creator":["Mäntylä, Tuuli"],"dc:date.issued":["2022"],"dc:description.abstract":["Tavoitteet: Kehityksellinen koordinaatiohäiriö on hermostollisen kehityksen häiriö, joka ilmenee haasteina motoriikassa, koordinaatiossa ja tasapainossa. Etiologiaa häiriön taustalla ei vielä täysin tunneta. Kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteyttä aivojen tilavuuteen on tutkittu vähän, eivätkä tulokset systemaattisesti toistu, joten jatkotutkimukselle aiheesta on tarve. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lapsuudessa havaitun todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteyttä pikkuaivojen tilavuuteen 40 vuoden iässä. Hypoteesi oli, että tutkimus- ja kontrolliryhmän väliltä löydetään eroja pikkuaivojen tilavuuden suhteen ja todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriön ryhmällä pikkuaivojen tilavuus on pienempi verrattuna kontrolliryhmään. Menetelmät: Tutkimusaineistona käytettiin PLASTICITY-tutkimusprojektin pitkittäiskohorttia, jonka seuranta edelleen jatkuu. Otoskoko oli 295 koehenkilöä, joista kehityksellinen koordinaatiohäiriö oli 22:lla. Motoriikkaa arvioitiin 9-vuotiaana Test of Motor Impairment -testillä, jonka perusteella tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: todennäköinen kehityksellinen koordinaatiohäiriö ja ei kehityksellistä koordinaatiohäiriötä. Tutkittaville tehtiin aivojen magneettikuvaus 40-vuotiaana. Magneettikuvista estimoitiin pikkuaivojen tilavuudet Ceres VolBrain -ohjelmistolla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin monimuuttujavarianssianalyysiä ja yksisuuntaisia varianssianalyysejä. Tulokset ja johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella todennäköinen kehityksellinen koordinaatiohäiriö ei ollut yhteydessä pikkuaivojen kokonaistilavuuteen. Yhteys kuitenkin löydettiin pikkuaivojen lohkoihin III ja V, joissa todennäköisen kehityksellisen koordinaatiohäiriöryhmän tilavuusarvot olivat keskimäärin pienempiä kuin kontrolliryhmässä. Pikkuaivot ovat todennäköisesti järjestäytyneet siten, että motoriikasta vastaava järjestelmä (lohkot I–V) on erillinen kognition säätelystä vastaavasta järjestelmästä (lohkot VI–IX), mahdollisesti selittäen myös tämän tutkimuksen tuloksia. Tulokset viittaavat siihen, että kehityksellinen koordinaatiohäiriö saattaa ilmentyä myös aivojen rakenteellisella tasolla ja tuo lisätietoa mahdollisista mekanismeista häiriön taustalla. Tutkimuksen tulokset tarjoavat alustan jatkotutkimukselle kehityksellisen koordinaatiohäiriön tällä hetkellä pääosin tuntemattomien mekanismien selvittämiseksi.","Objectives: Developmental coordination disorder is a neurodevelopmental disorder with challenges in motor function, coordination, and balance. The etiology behind this disorder is still partly unknown. There has been a small number of studies made on the associations between developmental coordination disorder and brain structure and the results do not systematically reoccur. Thus, there is a need for more studies on the subject. In this study the objective was to examine the associations between probable developmental coordination disorder and cerebellum structure. Hypothesis was that there is a difference found between the study group and the control group in the volume of the cerebellum and that the volume is smaller in the probable developmental coordination disorder group. Methods: The present study’s data is from a prospective longitudinal cohort. The sample consisted of 295 participants of whom 22 had probable developmental coordination disorder. Motor function was assessed at the age of 9 with the Test of Motor Impairment, which was used to divide the participants in the probable developmental coordination disorder group and in the no developmental coordination disorder group. Magnetic resonance imaging (MRI) of the brain was completed at the age of 40. Cerebellum volumes were estimated using the software Ceres VolBrain. In the statistical analysis multivariate analysis of variance and analysis of variance were used. Results and conclusion: Probable developmental coordination disorder was not associated with the total volume of the cerebellum. However, there was a statistically significant association found with the volume of the cerebellum lobules III and V. In these lobules the volumes were smaller in the probable developmental coordination disorder group. The cerebellum is likely organized in a way that the areas behind motor function (lobules I–V) are different from the areas behind regulation of cognition (lobules VI– IX), possibly explaining the results of this study. The results indicate that developmental coordination disorder may occur in the structural level of the brain and provide information about the possible mechanisms behind the disorder. The present study provides a base for further studies to advance knowledge on the mechanisms behind developmental coordination disorder."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-202208243337","http://hdl.handle.net/10138/347344"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:subject":["Kehityksellinen koordinaatiohäiriö","pikkuaivot","pikkuaivojen rakenne"],"dc:title":["Kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhteys pikkuaivojen osien tilavuuteen aikuisuudessa – prospektiivinen seurantatutkimus"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:22Z"}