{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/344831"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/344831","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"The effect of the landscape of fear on the parenting behaviour of the Eurasian reed warbler (Acrocephalus scirpaceus)","abstract":"Pelolla on kauaskantoisia vaikutuksia eläinten fysiologiaan ja käyttäytymiseen, sillä se muuttaa niiden ravinnonhakutehokkuutta, jälkeläishoivaa ja lisääntymismenestystä. Lukuisat saalistukseen keskittyvät tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi yksilöiden kokema saalistusriski voi vaikuttaa niiden kelpoisuuteen yhtä voimakkaasti kuin varsinainen saalistus. pelkoa, joka aiheutuu luonnollisista vihollisista, on tutkittu vähemmän. Tässä lopputyössä tutkin kenttäkokeella, kuinka havaittu pesäloisimisriski vaikuttaa yhden pesäloisivien käkien (Cuculus canorus) suosikki-isäntälajin, rytikerttusen (Acrocephalus scirpaceus), käyttäytymiseen. Aiemmat työt osoittavat, että rytikerttuset säätelevät pesänpuolustuskäyttäytymistä loisimisriskistä saamansa sosiaalisen tiedon perusteella, mutta ei tiedetä, muuttavatko linnut käyttäytymistään vain käkikohtaamisen aikana vai onko sosiaalisella tiedolla pitempiaikaisia seurauksia niiden käyttäytymiseen. Tässä kokeessa käytin 3D printattuja malleja käestä ja tavista esittääkseen eri sosiaalista tietoa loisintariskistä ja mittasin eroja lintujen valppauskäyttäytymisessä sekä loisintariskistä kertovan sosiaalisen tiedon aikana, että sen jälkeen (korkea, keskitaso, pieni, ei riskiä). Huomasin, että emolinnut olivat sitä valppaampia, mitä enemmän ne olivat altistuneet loisintariskistä kertoville ärsykkeille, sekä sosiaalisten informaatioesitysten aikana että kuusi päivää myöhemmin haudonta-aikana (kun pesä ei ole enää loisimisriskissä). Tulokset viittaavat siihen, että kun havaitut riskit ovat korkeita, haudontakäyttäytymistä mukautetaan loisriskin vähentämiseksi. Lisäksi lisääntynyttä loisintariskiä osoittavat vihjeet heikensivät pesimämenestystä, mikä johtui mahdollisesti lisääntyneestä stressistä ja valppauteen käytetystä ajasta vanhempien huolenpidon sijaan. Täten valppauskäyttäytymisen muutoksella on seurauksia yksilön lisääntymismenestykselle. Lisätutkimuksia tarvitaan todetakseen käyttäytymismuutoksen vaikutusta vanhemmuuteen poikas- vaiheella.","abstract_html":"Pelolla on kauaskantoisia vaikutuksia eläinten fysiologiaan ja käyttäytymiseen, sillä se muuttaa niiden ravinnonhakutehokkuutta, jälkeläishoivaa ja lisääntymismenestystä. Lukuisat saalistukseen keskittyvät tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi yksilöiden kokema saalistusriski voi vaikuttaa niiden kelpoisuuteen yhtä voimakkaasti kuin varsinainen saalistus. pelkoa, joka aiheutuu luonnollisista vihollisista, on tutkittu vähemmän. Tässä lopputyössä tutkin kenttäkokeella, kuinka havaittu pesäloisimisriski vaikuttaa yhden pesäloisivien käkien (Cuculus canorus) suosikki-isäntälajin, rytikerttusen (Acrocephalus scirpaceus), käyttäytymiseen. Aiemmat työt osoittavat, että rytikerttuset säätelevät pesänpuolustuskäyttäytymistä loisimisriskistä saamansa sosiaalisen tiedon perusteella, mutta ei tiedetä, muuttavatko linnut käyttäytymistään vain käkikohtaamisen aikana vai onko sosiaalisella tiedolla pitempiaikaisia seurauksia niiden käyttäytymiseen. Tässä kokeessa käytin 3D printattuja malleja käestä ja tavista esittääkseen eri sosiaalista tietoa loisintariskistä ja mittasin eroja lintujen valppauskäyttäytymisessä sekä loisintariskistä kertovan sosiaalisen tiedon aikana, että sen jälkeen (korkea, keskitaso, pieni, ei riskiä). Huomasin, että emolinnut olivat sitä valppaampia, mitä enemmän ne olivat altistuneet loisintariskistä kertoville ärsykkeille, sekä sosiaalisten informaatioesitysten aikana että kuusi päivää myöhemmin haudonta-aikana (kun pesä ei ole enää loisimisriskissä). Tulokset viittaavat siihen, että kun havaitut riskit ovat korkeita, haudontakäyttäytymistä mukautetaan loisriskin vähentämiseksi. Lisäksi lisääntynyttä loisintariskiä osoittavat vihjeet heikensivät pesimämenestystä, mikä johtui mahdollisesti lisääntyneestä stressistä ja valppauteen käytetystä ajasta vanhempien huolenpidon sijaan. Täten valppauskäyttäytymisen muutoksella on seurauksia yksilön lisääntymismenestykselle. Lisätutkimuksia tarvitaan todetakseen käyttäytymismuutoksen vaikutusta vanhemmuuteen poikas- vaiheella.","abstract_has_math":false,"creators":["Arkkila, Sarella"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences","Helsingfors universitet, Bio- och miljövetenskapliga fakulteten"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2022,"date_issued":"2022","date_published":"2022","updated_at":"2026-07-27T19:56:25Z","subjects":["Fear ecology","Social information","Brood parasitism","Vigilance","Incubation"],"languages":["eng"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202206152489"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-202206152489","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/344831","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences","Helsingfors universitet, Bio- och miljövetenskapliga fakulteten"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Arkkila, Sarella"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2022"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["Fear ecology","Social information","Brood parasitism","Vigilance","Incubation"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["eng"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202206152489","http://hdl.handle.net/10138/344831"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Pelolla on kauaskantoisia vaikutuksia eläinten fysiologiaan ja käyttäytymiseen, sillä se muuttaa niiden ravinnonhakutehokkuutta, jälkeläishoivaa ja lisääntymismenestystä. Lukuisat saalistukseen keskittyvät tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi yksilöiden kokema saalistusriski voi vaikuttaa niiden kelpoisuuteen yhtä voimakkaasti kuin varsinainen saalistus. pelkoa, joka aiheutuu luonnollisista vihollisista, on tutkittu vähemmän. Tässä lopputyössä tutkin kenttäkokeella, kuinka havaittu pesäloisimisriski vaikuttaa yhden pesäloisivien käkien (Cuculus canorus) suosikki-isäntälajin, rytikerttusen (Acrocephalus scirpaceus), käyttäytymiseen. Aiemmat työt osoittavat, että rytikerttuset säätelevät pesänpuolustuskäyttäytymistä loisimisriskistä saamansa sosiaalisen tiedon perusteella, mutta ei tiedetä, muuttavatko linnut käyttäytymistään vain käkikohtaamisen aikana vai onko sosiaalisella tiedolla pitempiaikaisia seurauksia niiden käyttäytymiseen. Tässä kokeessa käytin 3D printattuja malleja käestä ja tavista esittääkseen eri sosiaalista tietoa loisintariskistä ja mittasin eroja lintujen valppauskäyttäytymisessä sekä loisintariskistä kertovan sosiaalisen tiedon aikana, että sen jälkeen (korkea, keskitaso, pieni, ei riskiä). Huomasin, että emolinnut olivat sitä valppaampia, mitä enemmän ne olivat altistuneet loisintariskistä kertoville ärsykkeille, sekä sosiaalisten informaatioesitysten aikana että kuusi päivää myöhemmin haudonta-aikana (kun pesä ei ole enää loisimisriskissä). Tulokset viittaavat siihen, että kun havaitut riskit ovat korkeita, haudontakäyttäytymistä mukautetaan loisriskin vähentämiseksi. Lisäksi lisääntynyttä loisintariskiä osoittavat vihjeet heikensivät pesimämenestystä, mikä johtui mahdollisesti lisääntyneestä stressistä ja valppauteen käytetystä ajasta vanhempien huolenpidon sijaan. Täten valppauskäyttäytymisen muutoksella on seurauksia yksilön lisääntymismenestykselle. Lisätutkimuksia tarvitaan todetakseen käyttäytymismuutoksen vaikutusta vanhemmuuteen poikas- vaiheella.","Fear has far-reaching physiological and behavioural effects for animals, altering their foraging efficiency, parental care and breeding success. Extensive research shows that an animal’s perceived risk of predation, for example, can have fitness effects equivalent to direct killing. However, less work has explored the effects of fear induced by other natural enemies. Here I investigated by field experiment how the perceived risk of brood parasitism by common cuckoos (Cuculus canorus) affects behaviour of reed warblers (Acrocephalus scirpaceus), one of the favourite host species. Previous work shows that reed warblers upregulate behavioural defences based on social information about parasitism risk, but it is not known whether this alters their behaviour outside of an encounter with a cuckoo. Therefore, I manipulated social information about parasitism risk using models and alarm-call playbacks, and measured differences in vigilance behaviour depending on the amount of social information provided (high, medium, low, no risk). I found that vigilance increased when the perception of parasitism risk increased, both during social information presentations and 6 days later during incubation (when the nest is no longer at risk of parasitism). The findings suggest that when perceived risks are high, incubation behaviour is adapted to reduce parasitism risk. Additionally, the cues indicating increased parasitism risk reduced the fledging success, possibly due to the increased stress and the time allocated into vigilance rather than parental care. Therefore, these changes in incubation behaviour impact individual fitness. Further study is required into the behavioural changes in parenting during chick rearing from the increased perception of parasitism risk."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["The effect of the landscape of fear on the parenting behaviour of the Eurasian reed warbler (Acrocephalus scirpaceus)"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences","Helsingfors universitet, Bio- och miljövetenskapliga fakulteten"],"dc:creator":["Arkkila, Sarella"],"dc:date.issued":["2022"],"dc:description.abstract":["Pelolla on kauaskantoisia vaikutuksia eläinten fysiologiaan ja käyttäytymiseen, sillä se muuttaa niiden ravinnonhakutehokkuutta, jälkeläishoivaa ja lisääntymismenestystä. Lukuisat saalistukseen keskittyvät tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi yksilöiden kokema saalistusriski voi vaikuttaa niiden kelpoisuuteen yhtä voimakkaasti kuin varsinainen saalistus. pelkoa, joka aiheutuu luonnollisista vihollisista, on tutkittu vähemmän. Tässä lopputyössä tutkin kenttäkokeella, kuinka havaittu pesäloisimisriski vaikuttaa yhden pesäloisivien käkien (Cuculus canorus) suosikki-isäntälajin, rytikerttusen (Acrocephalus scirpaceus), käyttäytymiseen. Aiemmat työt osoittavat, että rytikerttuset säätelevät pesänpuolustuskäyttäytymistä loisimisriskistä saamansa sosiaalisen tiedon perusteella, mutta ei tiedetä, muuttavatko linnut käyttäytymistään vain käkikohtaamisen aikana vai onko sosiaalisella tiedolla pitempiaikaisia seurauksia niiden käyttäytymiseen. Tässä kokeessa käytin 3D printattuja malleja käestä ja tavista esittääkseen eri sosiaalista tietoa loisintariskistä ja mittasin eroja lintujen valppauskäyttäytymisessä sekä loisintariskistä kertovan sosiaalisen tiedon aikana, että sen jälkeen (korkea, keskitaso, pieni, ei riskiä). Huomasin, että emolinnut olivat sitä valppaampia, mitä enemmän ne olivat altistuneet loisintariskistä kertoville ärsykkeille, sekä sosiaalisten informaatioesitysten aikana että kuusi päivää myöhemmin haudonta-aikana (kun pesä ei ole enää loisimisriskissä). Tulokset viittaavat siihen, että kun havaitut riskit ovat korkeita, haudontakäyttäytymistä mukautetaan loisriskin vähentämiseksi. Lisäksi lisääntynyttä loisintariskiä osoittavat vihjeet heikensivät pesimämenestystä, mikä johtui mahdollisesti lisääntyneestä stressistä ja valppauteen käytetystä ajasta vanhempien huolenpidon sijaan. Täten valppauskäyttäytymisen muutoksella on seurauksia yksilön lisääntymismenestykselle. Lisätutkimuksia tarvitaan todetakseen käyttäytymismuutoksen vaikutusta vanhemmuuteen poikas- vaiheella.","Fear has far-reaching physiological and behavioural effects for animals, altering their foraging efficiency, parental care and breeding success. Extensive research shows that an animal’s perceived risk of predation, for example, can have fitness effects equivalent to direct killing. However, less work has explored the effects of fear induced by other natural enemies. Here I investigated by field experiment how the perceived risk of brood parasitism by common cuckoos (Cuculus canorus) affects behaviour of reed warblers (Acrocephalus scirpaceus), one of the favourite host species. Previous work shows that reed warblers upregulate behavioural defences based on social information about parasitism risk, but it is not known whether this alters their behaviour outside of an encounter with a cuckoo. Therefore, I manipulated social information about parasitism risk using models and alarm-call playbacks, and measured differences in vigilance behaviour depending on the amount of social information provided (high, medium, low, no risk). I found that vigilance increased when the perception of parasitism risk increased, both during social information presentations and 6 days later during incubation (when the nest is no longer at risk of parasitism). The findings suggest that when perceived risks are high, incubation behaviour is adapted to reduce parasitism risk. Additionally, the cues indicating increased parasitism risk reduced the fledging success, possibly due to the increased stress and the time allocated into vigilance rather than parental care. Therefore, these changes in incubation behaviour impact individual fitness. Further study is required into the behavioural changes in parenting during chick rearing from the increased perception of parasitism risk."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-202206152489","http://hdl.handle.net/10138/344831"],"dc:language.iso":["eng"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:subject":["Fear ecology","Social information","Brood parasitism","Vigilance","Incubation"],"dc:title":["The effect of the landscape of fear on the parenting behaviour of the Eurasian reed warbler (Acrocephalus scirpaceus)"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:25Z"}