{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/341327"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/341327","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Greek Meter : An Approach Using Metrical Grids and Maxent","abstract":"Standard presentations of ancient Greek poetic meter typically focus on identifying and classifying the repeatable syllable-weight-based patterns found in Greek poetry. This dissertation, by contrast, seeks to understand why selected Greek poets arranged their words in just those patterns instead of some others. Counter to the prevailing approach in classics, which defines meters as strings of short and long positions, meters are here viewed as abstract rhythmic patterns, made concrete by the phonological representations of verses. A main goal is to explicitly characterize the well-formedness conditions on the correspondences between these abstract patterns and actual lines. The study is couched in the framework of generative metrics. Chapter 1 sets the scope and context of the study and provides a brief rationale for the proposed approach by comparing it with traditional Greek metrics and demonstrating the built-in limitations of the latter in explaining the metrical choices of Greek poets. In addition, the chapter examines some basic features of Greek meter from the perspective of comparative metrics. Chapter 2 discusses the key background assumptions about the structure of meter and defends the view that poetic meters are musical objects rather than purely phonological ones, as some scholars have suggested. Chapter 3 presents the statistical method used in the dissertation to model the metrical intuitions of poets (maximum entropy density estimation). The chapter also introduces a new method for examining the extent to which the inherent rhythms of the relevant language explain the regularities observed in verses. Chapters 4-6 contain the main contributions to the study of Greek meter and the theory of metrics. Chapter 4 presents statistical analyses of four different meters (trochaic tetrameter, archaic and tragic iambic trimeter, comic iambic trimeter, and anapestic dimeter). According to the analyses, the quantitative patterns in these meters can be plausibly described using hierarchical metrical grids and natural metrical constraints. Chapter 5 examines the rhythmically more complex verses of Sappho and Alcaeus in the light of Paul Kiparsky’s recent proposal that the rhythmic aperiodicity that characterizes much early Greek verse is due to syncopation. It is shown that Kiparsky's theory, with some revisions, can be applied to the analysis of the metrical forms used by Sappho and Alcaeus. Chapter 6 argues against the theory of “Prosodic metrics”, which seeks to analyze Greek meters (and those of other languages) by using phonological markedness constraints alone. Chapter 7 summarizes the main results of the dissertation, places them in the context of the recent history of metrical scholarship, and considers directions for further research.","abstract_html":"Standard presentations of ancient Greek poetic meter typically focus on identifying and classifying the repeatable syllable-weight-based patterns found in Greek poetry. This dissertation, by contrast, seeks to understand why selected Greek poets arranged their words in just those patterns instead of some others. Counter to the prevailing approach in classics, which defines meters as strings of short and long positions, meters are here viewed as abstract rhythmic patterns, made concrete by the phonological representations of verses. A main goal is to explicitly characterize the well-formedness conditions on the correspondences between these abstract patterns and actual lines. The study is couched in the framework of generative metrics. Chapter 1 sets the scope and context of the study and provides a brief rationale for the proposed approach by comparing it with traditional Greek metrics and demonstrating the built-in limitations of the latter in explaining the metrical choices of Greek poets. In addition, the chapter examines some basic features of Greek meter from the perspective of comparative metrics. Chapter 2 discusses the key background assumptions about the structure of meter and defends the view that poetic meters are musical objects rather than purely phonological ones, as some scholars have suggested. Chapter 3 presents the statistical method used in the dissertation to model the metrical intuitions of poets (maximum entropy density estimation). The chapter also introduces a new method for examining the extent to which the inherent rhythms of the relevant language explain the regularities observed in verses. Chapters 4-6 contain the main contributions to the study of Greek meter and the theory of metrics. Chapter 4 presents statistical analyses of four different meters (trochaic tetrameter, archaic and tragic iambic trimeter, comic iambic trimeter, and anapestic dimeter). According to the analyses, the quantitative patterns in these meters can be plausibly described using hierarchical metrical grids and natural metrical constraints. Chapter 5 examines the rhythmically more complex verses of Sappho and Alcaeus in the light of Paul Kiparsky’s recent proposal that the rhythmic aperiodicity that characterizes much early Greek verse is due to syncopation. It is shown that Kiparsky's theory, with some revisions, can be applied to the analysis of the metrical forms used by Sappho and Alcaeus. Chapter 6 argues against the theory of “Prosodic metrics”, which seeks to analyze Greek meters (and those of other languages) by using phonological markedness constraints alone. Chapter 7 summarizes the main results of the dissertation, places them in the context of the recent history of metrical scholarship, and considers directions for further research.","abstract_has_math":false,"creators":["Henriksson, Erik"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":[],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2022,"date_issued":"2022-03-25","date_published":"2022-03-25","updated_at":"2026-07-27T19:56:27Z","subjects":["kreikan kieli ja kirjallisuus"],"languages":["eng"],"rights":["Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.","This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.","Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden."],"rights_urls":[],"identifier_entries":[]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/341327","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Henriksson, Erik"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.accessioned","label":"Dc Date Accessioned","values":["2022-03-07T05:52:55Z"]},{"key":"dc:date.available","label":"Dc Date Available","values":["2022-03-15","2022-03-07T05:52:55Z"]},{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2022-03-25"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","Helsingfors universitet","University of Helsinki"]},{"key":"dc:type.dcmitype","label":"Dc Type Dcmitype","values":["Text"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["kreikan kieli ja kirjallisuus"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["eng"]},{"key":"dc:rights","label":"Dc Rights","values":["Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.","This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.","Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden."]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["http://hdl.handle.net/10138/341327"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Standard presentations of ancient Greek poetic meter typically focus on identifying and classifying the repeatable syllable-weight-based patterns found in Greek poetry. This dissertation, by contrast, seeks to understand why selected Greek poets arranged their words in just those patterns instead of some others. Counter to the prevailing approach in classics, which defines meters as strings of short and long positions, meters are here viewed as abstract rhythmic patterns, made concrete by the phonological representations of verses. A main goal is to explicitly characterize the well-formedness conditions on the correspondences between these abstract patterns and actual lines. The study is couched in the framework of generative metrics. Chapter 1 sets the scope and context of the study and provides a brief rationale for the proposed approach by comparing it with traditional Greek metrics and demonstrating the built-in limitations of the latter in explaining the metrical choices of Greek poets. In addition, the chapter examines some basic features of Greek meter from the perspective of comparative metrics. Chapter 2 discusses the key background assumptions about the structure of meter and defends the view that poetic meters are musical objects rather than purely phonological ones, as some scholars have suggested. Chapter 3 presents the statistical method used in the dissertation to model the metrical intuitions of poets (maximum entropy density estimation). The chapter also introduces a new method for examining the extent to which the inherent rhythms of the relevant language explain the regularities observed in verses. Chapters 4-6 contain the main contributions to the study of Greek meter and the theory of metrics. Chapter 4 presents statistical analyses of four different meters (trochaic tetrameter, archaic and tragic iambic trimeter, comic iambic trimeter, and anapestic dimeter). According to the analyses, the quantitative patterns in these meters can be plausibly described using hierarchical metrical grids and natural metrical constraints. Chapter 5 examines the rhythmically more complex verses of Sappho and Alcaeus in the light of Paul Kiparsky’s recent proposal that the rhythmic aperiodicity that characterizes much early Greek verse is due to syncopation. It is shown that Kiparsky's theory, with some revisions, can be applied to the analysis of the metrical forms used by Sappho and Alcaeus. Chapter 6 argues against the theory of “Prosodic metrics”, which seeks to analyze Greek meters (and those of other languages) by using phonological markedness constraints alone. Chapter 7 summarizes the main results of the dissertation, places them in the context of the recent history of metrical scholarship, and considers directions for further research.","Antiikin kreikkalaisen metriikan yleisesitykset tyypillisesti keskittyvät teksteissä esiintyvien rytmikuvioiden tunnistamiseen ja luokitteluun. Tämä väitöskirja pyrkii sen sijaan ymmärtämään, miksi eräät kreikkalaiset runoilijat käyttivät juuri näitä kuvioita joidenkin toisten asemesta. Vastoin antiikintutkimuksessa vallitsevaa lähestymistapaa, jossa runomittoja kuvaillaan lyhyiden ja pitkien tavupositioiden muodostamina jonoina, tässä väitöskirjassa mittoja tarkastellaan abstrakteina rytmisinä skeemoina, joita runoilijat konkretisoivat kielen sommitelmilla. Työn päätavoite on kuvata täsmällisesti tällaisten mitta-säe-vastaavuusparien hyvinmuodostuneisuutta koskevia ehtoja. Tutkimus nivoutuu generatiiivisen metriikan tutkimustraditioon. Väitöskirja koostuu seitsemästä luvusta. Luvussa 1 määritellään työn tausta ja tavoitteet sekä motivoidaan valittu lähestymistapa vertaamalla sitä traditionaaliseen metriikkaan ja osoittamalla jälkimmäisen lähestymistavan sisäänrakennetut rajoitteet säemuotojen valikoitumisen selittämisessä. Lisäksi luvussa kuvaillaan joitakin kreikkalaisen metriikan peruspiirteitä komparatiivisen metriikan näkökulmasta. Luvussa 2 tarkastellaan työn keskeisiä taustaoletuksia mittojen rakenteesta ja puolustetaan näkemystä, että runomitat ovat musiikillisia eivätkä puhtaasti fonologisia konstruktioita, kuten eräät tutkijat ovat esittäneet. Luvussa 3 esitellään tilastollinen menetelmä, jota työssä sovelletaan runoilijoiden mitallisten intuitioiden mallintamiseen (ns. suurimman uskottavuuden estimointi). Luvussa myös esitellään uusi menetelmä sen tutkimiseen, miltä osin kielen ominaisrytmit selittävät säkeissä havaittavia säännönmukaisuuksia. Luvut 4-6 sisältävät työn keskeisen kotribuution kreikan metriikan ja metriikan teorian tutkimukseen. Luvussa 4 esitetään tilastollinen analyysi neljästä eri runomitasta (trokeinen tetrametri, arkaainen ja traaginen jambinen trimetri, koominen jambinen trimetri ja anapestinen dimetri). Analyysien mukaan näissä mitoissa sommiteltua kielenainesta voidaan uskottavasti kuvailla hierarkkisten metristen kaavojen ja yksinkertaisten mittarajoitteiden avulla. Luvussa 5 tarkastellaan Sapfon ja Alkaioksen rytmisesti monimutkaisempia säkeitä analysoiden niitä Paul Kiparskyn viimeaikaisen ehdotuksen näkökulmasta, jonka mukaan kreikan varhaisten säemuotojen näennäinen aperiodisuus johtuu yksinkertaisen perussykkeen synkopoinnista. Luvussa osoitetaan, että Kiparskyn teoriaa voidaan muutamin muutoksin soveltaa myös Sapfon ja Alkaioksen käyttämien runomittojen analysointiin. Luvussa 6 argumentoidaan näkemystä vastaan, jonka mukaan kreikan (ja muiden kielten) mittoja voidaan uskottavasti kuvata pelkkien fonologisten tunnusmerkkirajoitteiden avulla. Luvussa 7 esitetään yhteenveto väitöskirjan tärkeimmistä tuloksista, kontekstualisoidaan niitä suhteessa metriikan tutkimuksen lähihistoriaan sekä hahmotellaan suuntaviivoja jatkotutkimukselle."]},{"key":"dc:format.mimetype","label":"Dc Format Mimetype","values":["application/pdf"]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Greek Meter : An Approach Using Metrical Grids and Maxent"]}]}],"canonical_facts":{"dc:creator":["Henriksson, Erik"],"dc:date.accessioned":["2022-03-07T05:52:55Z"],"dc:date.available":["2022-03-15","2022-03-07T05:52:55Z"],"dc:date.issued":["2022-03-25"],"dc:description.abstract":["Standard presentations of ancient Greek poetic meter typically focus on identifying and classifying the repeatable syllable-weight-based patterns found in Greek poetry. This dissertation, by contrast, seeks to understand why selected Greek poets arranged their words in just those patterns instead of some others. Counter to the prevailing approach in classics, which defines meters as strings of short and long positions, meters are here viewed as abstract rhythmic patterns, made concrete by the phonological representations of verses. A main goal is to explicitly characterize the well-formedness conditions on the correspondences between these abstract patterns and actual lines. The study is couched in the framework of generative metrics. Chapter 1 sets the scope and context of the study and provides a brief rationale for the proposed approach by comparing it with traditional Greek metrics and demonstrating the built-in limitations of the latter in explaining the metrical choices of Greek poets. In addition, the chapter examines some basic features of Greek meter from the perspective of comparative metrics. Chapter 2 discusses the key background assumptions about the structure of meter and defends the view that poetic meters are musical objects rather than purely phonological ones, as some scholars have suggested. Chapter 3 presents the statistical method used in the dissertation to model the metrical intuitions of poets (maximum entropy density estimation). The chapter also introduces a new method for examining the extent to which the inherent rhythms of the relevant language explain the regularities observed in verses. Chapters 4-6 contain the main contributions to the study of Greek meter and the theory of metrics. Chapter 4 presents statistical analyses of four different meters (trochaic tetrameter, archaic and tragic iambic trimeter, comic iambic trimeter, and anapestic dimeter). According to the analyses, the quantitative patterns in these meters can be plausibly described using hierarchical metrical grids and natural metrical constraints. Chapter 5 examines the rhythmically more complex verses of Sappho and Alcaeus in the light of Paul Kiparsky’s recent proposal that the rhythmic aperiodicity that characterizes much early Greek verse is due to syncopation. It is shown that Kiparsky's theory, with some revisions, can be applied to the analysis of the metrical forms used by Sappho and Alcaeus. Chapter 6 argues against the theory of “Prosodic metrics”, which seeks to analyze Greek meters (and those of other languages) by using phonological markedness constraints alone. Chapter 7 summarizes the main results of the dissertation, places them in the context of the recent history of metrical scholarship, and considers directions for further research.","Antiikin kreikkalaisen metriikan yleisesitykset tyypillisesti keskittyvät teksteissä esiintyvien rytmikuvioiden tunnistamiseen ja luokitteluun. Tämä väitöskirja pyrkii sen sijaan ymmärtämään, miksi eräät kreikkalaiset runoilijat käyttivät juuri näitä kuvioita joidenkin toisten asemesta. Vastoin antiikintutkimuksessa vallitsevaa lähestymistapaa, jossa runomittoja kuvaillaan lyhyiden ja pitkien tavupositioiden muodostamina jonoina, tässä väitöskirjassa mittoja tarkastellaan abstrakteina rytmisinä skeemoina, joita runoilijat konkretisoivat kielen sommitelmilla. Työn päätavoite on kuvata täsmällisesti tällaisten mitta-säe-vastaavuusparien hyvinmuodostuneisuutta koskevia ehtoja. Tutkimus nivoutuu generatiiivisen metriikan tutkimustraditioon. Väitöskirja koostuu seitsemästä luvusta. Luvussa 1 määritellään työn tausta ja tavoitteet sekä motivoidaan valittu lähestymistapa vertaamalla sitä traditionaaliseen metriikkaan ja osoittamalla jälkimmäisen lähestymistavan sisäänrakennetut rajoitteet säemuotojen valikoitumisen selittämisessä. Lisäksi luvussa kuvaillaan joitakin kreikkalaisen metriikan peruspiirteitä komparatiivisen metriikan näkökulmasta. Luvussa 2 tarkastellaan työn keskeisiä taustaoletuksia mittojen rakenteesta ja puolustetaan näkemystä, että runomitat ovat musiikillisia eivätkä puhtaasti fonologisia konstruktioita, kuten eräät tutkijat ovat esittäneet. Luvussa 3 esitellään tilastollinen menetelmä, jota työssä sovelletaan runoilijoiden mitallisten intuitioiden mallintamiseen (ns. suurimman uskottavuuden estimointi). Luvussa myös esitellään uusi menetelmä sen tutkimiseen, miltä osin kielen ominaisrytmit selittävät säkeissä havaittavia säännönmukaisuuksia. Luvut 4-6 sisältävät työn keskeisen kotribuution kreikan metriikan ja metriikan teorian tutkimukseen. Luvussa 4 esitetään tilastollinen analyysi neljästä eri runomitasta (trokeinen tetrametri, arkaainen ja traaginen jambinen trimetri, koominen jambinen trimetri ja anapestinen dimetri). Analyysien mukaan näissä mitoissa sommiteltua kielenainesta voidaan uskottavasti kuvailla hierarkkisten metristen kaavojen ja yksinkertaisten mittarajoitteiden avulla. Luvussa 5 tarkastellaan Sapfon ja Alkaioksen rytmisesti monimutkaisempia säkeitä analysoiden niitä Paul Kiparskyn viimeaikaisen ehdotuksen näkökulmasta, jonka mukaan kreikan varhaisten säemuotojen näennäinen aperiodisuus johtuu yksinkertaisen perussykkeen synkopoinnista. Luvussa osoitetaan, että Kiparskyn teoriaa voidaan muutamin muutoksin soveltaa myös Sapfon ja Alkaioksen käyttämien runomittojen analysointiin. Luvussa 6 argumentoidaan näkemystä vastaan, jonka mukaan kreikan (ja muiden kielten) mittoja voidaan uskottavasti kuvata pelkkien fonologisten tunnusmerkkirajoitteiden avulla. Luvussa 7 esitetään yhteenveto väitöskirjan tärkeimmistä tuloksista, kontekstualisoidaan niitä suhteessa metriikan tutkimuksen lähihistoriaan sekä hahmotellaan suuntaviivoja jatkotutkimukselle."],"dc:format.mimetype":["application/pdf"],"dc:identifier.uri":["http://hdl.handle.net/10138/341327"],"dc:language.iso":["eng"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","Helsingfors universitet","University of Helsinki"],"dc:rights":["Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.","This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.","Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden."],"dc:subject":["kreikan kieli ja kirjallisuus"],"dc:title":["Greek Meter : An Approach Using Metrical Grids and Maxent"],"dc:type.dcmitype":["Text"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:27Z"}