{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/323225"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/323225","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Tubomanometry success rate in clinical practice","abstract":"Tubomanometriassa potilaan nenänieluun muodostetaan ennalta määritetty ylipaine (30, 40 tai 50 mbar) ja korvatorven avautumista mitataan rekisteröimällä tärykalvon liikkeen aiheuttama paineen muutos korvakäytävästä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia tubomanometrian käyttö- ja tulkintaongelmia tutkittaessa korvatorven vajaatoimintapotilaita yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla. Lisäksi tutkittiin, onko tarpeellista suorittaa mittaukset kaikilla kolmella ennalta määrätyllä paineella. Tutkimuksen aineistona käytettiin viimeisen kahden vuoden aikana HYKS korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla arviossa käyneitä 114 korvatorven vajaatoimintapotilasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin onnistuneiden tubomanometriamittausten osuutta kaikista tubomanometriamittauksista, sekä syitä epäonnistuneille mittauksille. Lisäksi arvioitiin onnistuneiden mittauksien tuloksia. Tubomanometriamittauksista 91% oli onnistuneita, vaihdellen välillä 81 – 94% riippuen korvatorven vajaatoiminnan asteesta ja välillä 87 – 94% riippuen mittauspaineesta. Syitä epäonnistuneille mittauksille olivat ilmavuodot korvakäytävästä, paineenmuutokset korvakäytävässä ennen paineenmuutosta nenänielussa ja riittämättömät paineenmuutokset nenänielussa. Onnistuneiden mittausten tulokset olivat yhtenevät 88%:ssa tapauksista 30 ja 40 mbar:lla ja 86%:ssa tapauksista 40 ja 50 mbar:lla. Tubomanometria on käyttökelponen korvatorven vajaatoiminnan kliinisessä diagnostiikassa. Ongelmat sen käytössä ja tulkinnassa voidaan välttää uusimalla epäonnistuneet mittaukset vastaanottotilanteessa. Korvatorven toimintaa tulisi jatkossakin arvioida kaikilla kolmella mittauspaineella, jotta tutkimuksen diagnostinen arvo saataisiin maksimoitua.","abstract_html":"Tubomanometriassa potilaan nenänieluun muodostetaan ennalta määritetty ylipaine (30, 40 tai 50 mbar) ja korvatorven avautumista mitataan rekisteröimällä tärykalvon liikkeen aiheuttama paineen muutos korvakäytävästä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia tubomanometrian käyttö- ja tulkintaongelmia tutkittaessa korvatorven vajaatoimintapotilaita yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla. Lisäksi tutkittiin, onko tarpeellista suorittaa mittaukset kaikilla kolmella ennalta määrätyllä paineella. Tutkimuksen aineistona käytettiin viimeisen kahden vuoden aikana HYKS korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla arviossa käyneitä 114 korvatorven vajaatoimintapotilasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin onnistuneiden tubomanometriamittausten osuutta kaikista tubomanometriamittauksista, sekä syitä epäonnistuneille mittauksille. Lisäksi arvioitiin onnistuneiden mittauksien tuloksia. Tubomanometriamittauksista 91% oli onnistuneita, vaihdellen välillä 81 – 94% riippuen korvatorven vajaatoiminnan asteesta ja välillä 87 – 94% riippuen mittauspaineesta. Syitä epäonnistuneille mittauksille olivat ilmavuodot korvakäytävästä, paineenmuutokset korvakäytävässä ennen paineenmuutosta nenänielussa ja riittämättömät paineenmuutokset nenänielussa. Onnistuneiden mittausten tulokset olivat yhtenevät 88%:ssa tapauksista 30 ja 40 mbar:lla ja 86%:ssa tapauksista 40 ja 50 mbar:lla. Tubomanometria on käyttökelponen korvatorven vajaatoiminnan kliinisessä diagnostiikassa. Ongelmat sen käytössä ja tulkinnassa voidaan välttää uusimalla epäonnistuneet mittaukset vastaanottotilanteessa. Korvatorven toimintaa tulisi jatkossakin arvioida kaikilla kolmella mittauspaineella, jotta tutkimuksen diagnostinen arvo saataisiin maksimoitua.","abstract_has_math":false,"creators":["Lindfors, Oskari"],"institution":"Helsingin yliopisto","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Medicine","Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2020,"date_issued":"2020","date_published":"2020","updated_at":"2026-07-27T19:56:04Z","subjects":["Eustachian tube","Eustachian tube dysfunction","tubomanometry"],"languages":["eng"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202012165298"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-202012165298","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/323225","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Medicine","Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Lindfors, Oskari"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2020"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["Eustachian tube","Eustachian tube dysfunction","tubomanometry"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["eng"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-202012165298","http://hdl.handle.net/10138/323225"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tubomanometriassa potilaan nenänieluun muodostetaan ennalta määritetty ylipaine (30, 40 tai 50 mbar) ja korvatorven avautumista mitataan rekisteröimällä tärykalvon liikkeen aiheuttama paineen muutos korvakäytävästä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia tubomanometrian käyttö- ja tulkintaongelmia tutkittaessa korvatorven vajaatoimintapotilaita yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla. Lisäksi tutkittiin, onko tarpeellista suorittaa mittaukset kaikilla kolmella ennalta määrätyllä paineella. Tutkimuksen aineistona käytettiin viimeisen kahden vuoden aikana HYKS korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla arviossa käyneitä 114 korvatorven vajaatoimintapotilasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin onnistuneiden tubomanometriamittausten osuutta kaikista tubomanometriamittauksista, sekä syitä epäonnistuneille mittauksille. Lisäksi arvioitiin onnistuneiden mittauksien tuloksia. Tubomanometriamittauksista 91% oli onnistuneita, vaihdellen välillä 81 – 94% riippuen korvatorven vajaatoiminnan asteesta ja välillä 87 – 94% riippuen mittauspaineesta. Syitä epäonnistuneille mittauksille olivat ilmavuodot korvakäytävästä, paineenmuutokset korvakäytävässä ennen paineenmuutosta nenänielussa ja riittämättömät paineenmuutokset nenänielussa. Onnistuneiden mittausten tulokset olivat yhtenevät 88%:ssa tapauksista 30 ja 40 mbar:lla ja 86%:ssa tapauksista 40 ja 50 mbar:lla. Tubomanometria on käyttökelponen korvatorven vajaatoiminnan kliinisessä diagnostiikassa. Ongelmat sen käytössä ja tulkinnassa voidaan välttää uusimalla epäonnistuneet mittaukset vastaanottotilanteessa. Korvatorven toimintaa tulisi jatkossakin arvioida kaikilla kolmella mittauspaineella, jotta tutkimuksen diagnostinen arvo saataisiin maksimoitua.","Tubomanometry (TMM) is used to investigate Eustachian tube opening by forming a pre-defined pressure (30, 40 or 50 mbar) in the nasopharynx and registering a pressure change in the external ear canal, caused by movement of the tympanic membrane. The objective of this study was to investigate problems in TMM use and interpretation in patients with Eustachian tube dysfunction (ETD) at a tertiary referral center. The secondary goal was to examine whether it would be possible to not use all pre-defined pressures. A retrospective chart review of all patients with a history of ETD treated at the Head and Neck Center of Helsinki University Hospital during 2016 - 2018 was conducted. The primary outcome was proportion of successful TMM measurements, including the reasons for unsuccessful measurements. In addition, the results of successful measurements were evaluated. TMM success rate was 91%, varying between 81 – 95% in different ETD patient groups and between 87 – 94% at different pressures. The reasons for unsuccessful measurements were air-leaks from the external ear canal, pressure changes in the external ear canal prior to changes in nasopharyngeal pressure, and insufficient rises in nasopharyngeal pressure. The results of successful TMM measurements were similar in 88% of cases at 30 and 40 mbars and in 86% of cases at 40 and 50 mbars. TMM is suitable for clinical use in ETD patients. The problems in TMM use and interpretation can be avoided by repeating the unsuccessful measurememts during patient examination. To maximize the amount of diagnostic information achievable, all three pressures should be used."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Tubomanometry success rate in clinical practice"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta","University of Helsinki, Faculty of Medicine","Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten"],"dc:creator":["Lindfors, Oskari"],"dc:date.issued":["2020"],"dc:description.abstract":["Tubomanometriassa potilaan nenänieluun muodostetaan ennalta määritetty ylipaine (30, 40 tai 50 mbar) ja korvatorven avautumista mitataan rekisteröimällä tärykalvon liikkeen aiheuttama paineen muutos korvakäytävästä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia tubomanometrian käyttö- ja tulkintaongelmia tutkittaessa korvatorven vajaatoimintapotilaita yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla. Lisäksi tutkittiin, onko tarpeellista suorittaa mittaukset kaikilla kolmella ennalta määrätyllä paineella. Tutkimuksen aineistona käytettiin viimeisen kahden vuoden aikana HYKS korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla arviossa käyneitä 114 korvatorven vajaatoimintapotilasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin onnistuneiden tubomanometriamittausten osuutta kaikista tubomanometriamittauksista, sekä syitä epäonnistuneille mittauksille. Lisäksi arvioitiin onnistuneiden mittauksien tuloksia. Tubomanometriamittauksista 91% oli onnistuneita, vaihdellen välillä 81 – 94% riippuen korvatorven vajaatoiminnan asteesta ja välillä 87 – 94% riippuen mittauspaineesta. Syitä epäonnistuneille mittauksille olivat ilmavuodot korvakäytävästä, paineenmuutokset korvakäytävässä ennen paineenmuutosta nenänielussa ja riittämättömät paineenmuutokset nenänielussa. Onnistuneiden mittausten tulokset olivat yhtenevät 88%:ssa tapauksista 30 ja 40 mbar:lla ja 86%:ssa tapauksista 40 ja 50 mbar:lla. Tubomanometria on käyttökelponen korvatorven vajaatoiminnan kliinisessä diagnostiikassa. Ongelmat sen käytössä ja tulkinnassa voidaan välttää uusimalla epäonnistuneet mittaukset vastaanottotilanteessa. Korvatorven toimintaa tulisi jatkossakin arvioida kaikilla kolmella mittauspaineella, jotta tutkimuksen diagnostinen arvo saataisiin maksimoitua.","Tubomanometry (TMM) is used to investigate Eustachian tube opening by forming a pre-defined pressure (30, 40 or 50 mbar) in the nasopharynx and registering a pressure change in the external ear canal, caused by movement of the tympanic membrane. The objective of this study was to investigate problems in TMM use and interpretation in patients with Eustachian tube dysfunction (ETD) at a tertiary referral center. The secondary goal was to examine whether it would be possible to not use all pre-defined pressures. A retrospective chart review of all patients with a history of ETD treated at the Head and Neck Center of Helsinki University Hospital during 2016 - 2018 was conducted. The primary outcome was proportion of successful TMM measurements, including the reasons for unsuccessful measurements. In addition, the results of successful measurements were evaluated. TMM success rate was 91%, varying between 81 – 95% in different ETD patient groups and between 87 – 94% at different pressures. The reasons for unsuccessful measurements were air-leaks from the external ear canal, pressure changes in the external ear canal prior to changes in nasopharyngeal pressure, and insufficient rises in nasopharyngeal pressure. The results of successful TMM measurements were similar in 88% of cases at 30 and 40 mbars and in 86% of cases at 40 and 50 mbars. TMM is suitable for clinical use in ETD patients. The problems in TMM use and interpretation can be avoided by repeating the unsuccessful measurememts during patient examination. To maximize the amount of diagnostic information achievable, all three pressures should be used."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-202012165298","http://hdl.handle.net/10138/323225"],"dc:language.iso":["eng"],"dc:publisher":["Helsingin yliopisto","University of Helsinki","Helsingfors universitet"],"dc:subject":["Eustachian tube","Eustachian tube dysfunction","tubomanometry"],"dc:title":["Tubomanometry success rate in clinical practice"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:04Z"}