Varautuminen kansainvälisiin pakotteisiin sopimussuhteissa

Kansainväliset pakotteet ovat vakiintuneet reagointikeinoksi erilaisissa kriiseissä. Niiden muodostama kenttä on laaja. Pakotteita asettavat useat eri tahot – merkittävimpinä YK, EU ja Yhdysvallat – ja pakotteiden sisällössä on merkittäviä eroja. Pakotteilla voidaan muodostaa muun muassa kauppasaarto, hyödykkeiden vaihdannan rajoitus, rajoitus jonkun henkilön kanssa tehtävälle vaihdannalle tai varojen jäädyttäminen. Tarkoituksena on pakottaa kohde muuttamaan toimintaansa tavalla, joka ratkaisee kyseisen kriisin. Pakotteiden laiminlyönnillä taikka rikkomisella voi olla erityisen ankarat seuraamukset. Näiden seuraamusten toteutumiseen liittyviin pakoteriskeihin tulee tarvittaessa varautua sopimussuhteissa. Tutkielmassa keskityn kansainvälisiin pakotteisiin varautumiseen sopimussuunnittelun näkökulmasta. Tutkielman merkitys on myös laajaa ja hajanaista materiaalia systematisoiva, jolloin kaikkiin oikeudellisiin kysymyksiin ei pystytä vastaamaan kattavasti. Tutkimuskysymyksinä tutkielmassa ovat: kuinka yritykset voivat varautua kansainvälisiin pakotteisiin sopimussuhteissaan ja -toiminnassaan sekä kuinka näitä varautumismenetelmiä tulisi käsitellä oikeudellisesti. Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Tutkin sopimusoikeuden näkökulmasta, mitä voimassaolevaa oikeutta on liittyen kansainvälisiin pakotteisiin ja tämän voimassaolevan oikeuden merkitystä varautumisessa kansainvälisiin pakotteisiin. Lainopillisesti tutkimus keskittyy myös systematisoimaan hajallaan olevaa oikeusnormien kenttää Pakotteita ei ole kotimaisessa kirjallisuudessa tai oikeuskäytännössä juurikaan tarkasteltu sopimusoikeudellisesta näkökulmasta. Ulkomailla asiaa on tarkasteltu kattavammin erityisesti liikavaikeutta ja suoritusestettä koskevien oppien näkökulmasta. Kansainvälisten pakotteiden tarkastelussa on hyödynnetty useimmiten force majeure ja hardship -instituutioita, mutta pakotteet tulisi huomioida koko sopimuksen elinkaaren ajan, jotta pakotteiden muodostamiin riskeihin voidaan varautua tehokkaalla tavalla. Sopimusta edeltävässä varautumisessa pakotteisiin keskiössä on sopimusvapauden rajojen tuntemisen sekä riski- ja intressikartoituksen lisäksi sopijakumppanin valintaan liittyvät kysymykset, sillä pakotteet usein vaikuttavat sopimustoimijoiden taustalla oleviin omistus- tai hallintavaltaa pitäviin tahoihin. Sopimustoimijoiden kannalta kansainvälisessä kaupassa merkittäväksi nousee myös pakotteiden vaikutus rahoitusmahdollisuuksiin ja näiden ehtoihin. Sopimussisällön osalta kansainvälisiin pakotteisiin voidaan varautua olosuhdemuutoksia, liikavaikeutta ja suoritusesteitä koskevilla sopimusehdoilla. Pakotteita koskevaan ehtoon tulisi liittää tarpeen mukaan myös sopimuksesta irtaantumisen mahdollistava oikeusseuraamus. Myös muissa sopimusehdossa, kuten boilerplate-, maksu- ja vastuuriskienhallintaehdoissa, voi olla tarpeen huomioida pakotteiden vaikutus sopimussuhteeseen. Pakotteilla voi olla myös sopimussuhteeseen liittyviä erityisvaikutuksia. Sopimushallinnon osalta tulee sopimustoimijoiden huomioida kansainvälisissä pakotteissa tapahtuvien muutoksien lisäksi sopimuskumppanissaan tapahtuvat muutokset. Sopimuksen, sopijakumppanin ja pakotteiden seuraamisessa voidaan hyödyntää erilaisia järjestelmiä. Sopimussuhteissa tulee myös varmistua siitä, ettei sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisen jälkeen sopimuksen kohdetta käytetä tai luovuteta pakotteiden vastaisella tavalla. Tämä voidaan toteuttaa sopimuskohteen jatkoluovuttamista ja loppukäyttötarkoitusta koskevin ehdoin. Kansainvälisiin pakotteisiin varautumisesta haastavaa tekee hajallaan oleva useiden eri tahojen eri sisältöinen sääntely. Pakotteet voivat tulla monella eri tavalla sopimussuhteeseen sovellettavaksi tai vaikuttamaan sopimussuhteeseen. Kansainvälisiin pakotteisiin varauduttaessa voidaan tehdä jaottelu sen mukaan, mikä on pakotteen voimaantulon suhde sopimuksen voimaantuloon. Voidaan myös erottaa tilanteet, joissa kansainvälinen pakote soveltuu suoraan kyseiseen sopimussuhteeseen ja tilanteet, joissa pakotteet soveltuvat tai vaikuttavat välillisesti sopimussuhteeseen. Pakotteisiin voidaan varautua tehokkaammin, kun ne huomioidaan aikaisessa vaiheessa sopimussuhteessa.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2020

Author dc:creator

• Hanhijärvi, Petrus

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
• University of Helsinki, Faculty of Law
• Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten

• Kansainväliset pakotteet
• Taloudelliset pakotteet
• Kauppapakotteet
• Pakotteet
• Sopimussuunnittelu
• Velvoitteidenmukaisuus
• Sopimustoiminta
• Force majeure
• Hardship

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-202007013547

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/317228