Ennakkoperintö jäämistöosituksessa

Tutkielmassa tarkastellaan ennakkoperinnön huomioon ottamista jäämistöosituksessa eli lähtökohtaisesti sitä, millä keinoin ennakkoperintö huomioidaan osituslaskelmassa erilaisissa tilanteissa ja miten sen vaikutukset muuttuvat olosuhteiden muuttuessa. Ennakkoperintösäännöstö on yksi perintökaaren vaikeimmista säännöstöistä. Haasteita ovat aiheuttaneet erityisesti AL 94a §:n soveltaminen sekä ennakkoperintölaskelmat. Tutkielmassa perehdytään siihen, mistä tämä haastavuus johtuu ja miten sitä on yritetty ratkaista. Tarkastelun kohteena ovat myös ylisuuren ennakkoperinnön aiheuttamat ongelmat sekä vapaaomaisuuden merkitys. Lopuksi perehdytään perittävän mahdollisuuteen antaa niin sanottuja sekatyyppisiä määräyksiä sekä perittävän tekemän testamentin vaikutuksiin. Jokaisen tarkasteltavan kysymyksen taustalla vaikuttaa AL 94a § ja sen soveltamiseen liittyvät haasteet, jotka johtuvat pitkälti sen sanamuodon ongelmallisuudesta. AL 94a § on muotoiltu hivenen hankalalla tavalla, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että annettu ennakkoperintö lisätään jäämistöosituksessa ennakon antajan AO-omaisuuden säästöön, minkä jälkeen puolisoiden AO-omaisuuden säästöt lasketaan yhteen ja saatu laskennallinen AO-omaisuuden säästö puolitetaan, jolloin saadaan avio-osien suuruus, josta voidaan laskea tasingon määrä. Perillisten avio-osasta vähennetään vielä ennakkoperinnön arvo. Jos ennakkoperintöä ei otettaisi osituslaskelmassa huomioon, puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö olisi pienempi, mikä vaikuttaisi muun muassa leskelle mahdollisesti tulevan tasingon määrään. Osituslaskelman lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko ennakkoperinnön antanut leski vai perittävä. Osituslaskelman tekeminen on kuitenkin aina hyvin tärkeää. Ennakkoperinnön huomioon ottamisen johdosta perilliset voivat joutua maksamaan leskelle tasinkoa, vaikka tämä olisi ollut perittävää varakkaampi ja näin ensi silmäyksellä velvollinen maksamaan tasinkoa perillisille. Huomioon tulee toki ottaa myös lesken mahdollisuus vedota AL 103.2 §:n tasinkoprivilegiin. Osituslaskelmaa tehtäessä tulee aika tarkastaa, onko annettu ennakkoperintö ylisuuri. Muutoin lopputuloksena on virheellinen osituslaskelma. AL 94a §:n mukaan, jollei ennakkoperinnön arvoa kokonaisuudessaan voida vähentää saajansa perintöosasta, siitä vähennetään niin suuri osa kuin siitä voidaan vähentää. Lisäysmenetelmän tarjoamien laskukaavojen avulla saadaan selville se määrä ylisuuresta ennakkoperinnöstä, joka voidaan huomioida jäämistöosituksessa. Muita oikeuskirjallisuudessa tarjottuja vaihtoehtoisia tapoja ovat suhteellisen jakamisen menetelmä sekä puutemallit -ryhmään lukeutuvat laskutavat. Suhteellisen jakamisen menetelmän avulla päästään samaan lopputlokseen, kuin lisäysmenetelmän avulla, mutta puutemalli -menetelmään liittyy monia ongelmia, eikä sitä suositella käytettäväksi. AL 94a § kuuluu asiallisesti vastikesäännöksiin, mutta sen jäämistöoikeudellisen erityisluonteen vuoksi sitä tulee joissakin tilanteissa tulkita vastikesäännösten vakiintuneesta tulkinnasta poiketen. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, minkälaisia vaikutuksia puolisoiden avio-oikeudesta vapaalla omaisuudella on ennakkoperintöjen huomioimisen kannalta jäämistöosituksessa. Tutkielmassa käsitellään sekä AO-omaisuudesta annettuja ennakkoperintöjä että VO-omaisuudesta annettuja ennakkoperintöjä sekä sitä, mikä merkitys vapaaomaisuuden huomioimisen kannalta on sillä, kuka ennakkoperinnön on antanut sekä sitä, voidaanko tasinkoa joutua maksamaan vapaaomaisuudesta. Niin sanottujen sekatyyppisten määräysten osalta tarkastellaan niiden hyväksymistä ja kieltämistä vastaan puhuvia perusteita. Lisäksi tarkastellaan avio-oikeusyhteyden katkeamisen merkitystä siinä tilanteessa, kun leski on antanut ennakkoperinnön perittävän kuoleman jälkeen, mutta ennen osituksen toimittamista sekä restituutioperiaatteen merkitystä tämän asian kannalta. Lopuksi tarkastellaan perittävän tekemien testamenttimääräysten vaikutusta ennakkoperinnön huomioimiseen jäämistöosituksessa.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2019

Author dc:creator

• Kekäläinen, Emmi

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
• University of Helsinki, Faculty of Law
• Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-201905061817

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/301491