Societal impact, interaction and scientific quality? : Strategic research from participants' perspective

Tiedepolitiikassa on viime vuosina alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota tutkimuksen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Monialaista ja monitieteistä vuorovaikutusta, yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja haastekeskeisyyttä painottavat tutkimusohjelmat ovat lisääntyneet globaalisti. Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) on tutkimuslaitosuudistuksen yhteydessä vuonna 2015 perustettu Suomen Akatemian rahoitusinstrumentti, jonka rahoittamissa strategisen tutkimuksen hankkeissa nämä painopistealueet näkyvät selkeästi. Tutkielmassa tarkastellaan strategista tutkimusta osallistujien näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin strateginen tutkimus uusine kriteereineen näyttäytyy erilaisista akateemisista taustoista tulevien tutkijoiden keskuudessa, ja mitä sen pohjalta voidaan päätellä tutkimuskentän muutoksista laajemminkin. Tutkielmassa pyritään tähän tavoitteeseen etsimällä vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen: Mitä samankaltaisuuksia osallistujien sopeutumisessa strategisen tutkimuksen ohjelmaan on havaittavissa? Onko osallistujien sopeutumisessa eroavaisuuksia, ja jos on, mistä ne johtuvat? Tutkielman tutkimusaineisto koostui ohjelmaan osallistuneiden tutkijoiden puolistrukturoiduista haastatteluista (N=15). Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöistä menetelmää hyödyntäen, kytkemällä aineistosta tehdyt havainnot aiempaan aihepiirin tutkimuskirjallisuuteen. Tämän lisäksi havaintojen jäsentämisessä ja ilmiön tarkastelussa sovellettiin erityisesti Susan Leigh Starin ja James Griesemerin rajaobjektin käsitteistöä sekä Anselm Straussin artikulaatiotyön käsitettä. Näitä käsitteitä hyödyntämällä aineistosta tunnistettiin erilaisia strategisen tutkimuksen piirteitä, jotka toteutuvat eri tavoin kontekstista riippuen, aiheuttaen osalle tutkijoista suurempia määriä artikulaatiotyötä. Analyysi osoittaa, että strategisen tutkimuksen piirteet mahdollistavat sen joustavan soveltamisen erilaisissa konteksteissa tutkijan taustasta riippumatta. Tutkijoiden on mahdollista sisällyttää monenlaisia tutkimusaiheita ja lähestymistapoja laajojen tutkimusteemojen alle. Tutkijat voivat siten jatkaa muun muassa tutkimusaiheensa parissa samaan tapaan kuin aiemmin. Strategisen tutkimuksen rajaobjektimaisen joustavuuden avulla osallistujat voivat myös oikeuttaa, sisällyttää ja puolustaa monenlaisia aktiviteetteja, tarpeita ja motivaatioita, sekä lisääntyvissä määrin kommunikoida eri taustoista tulevien toimijoiden kanssa. Tämä mahdollistaa eri toimijoiden välisen keskustelun, yhteistyön ja tutkimusilmiöiden eri puolien ymmärryksen lisääntymisen. Strategisen tutkimuksen laveat ominaisuudet saavat kuitenkin myös joustamattomia muotoja, jotka näkyvät aineistossa erityyppisinä ristiriitoina. Erot sopeutumisessa osoittavat, että ristiriitoja syntyy muun muassa koetusta ulossulkemisesta tieteiden välisessä yhteistyössä vaikuttavuuden yksipuolisen käsitteellistämisen seurauksena. Aineiston perusteella tiettyjen tutkimusalojen ja tutkimuslaitosten vaikuttavuuden käsitykset, esimerkiksi nopeammalla aikavälillä havaittavissa olevat ja kvantitatiivisilla mittareilla helpommin mitattavat, saavat osassa hankkeita hallitsevan aseman, jättäen humanistisen ja sosiaalitieteellisen yliopistotutkimuksen vaikuttavuuden käsitykset marginaaliin. Tämän lisäksi ristiriitoja syntyy toisistaan eroavien kannustimien, intressien ja käytäntöjen yhteensovittamisen ongelmista. Osalle ohjelmaan osallistuminen aiheuttaa siten huomattavasti enemmän ristiriitoja kuin toisille. Strateginen tutkimus voi samaan aikaan näyttäytyä eri taustoista tuleville tutkijoille myös hyvin eri tavoin. Tärkeimpiä tekijöitä havaituille eroille ovat etenkin erilaiset akateemiset orientaatiot ja intressit, projektisuuntaukset, yhteistyöpartnerit, uravaiheet ja valtasuhteet. Aineiston valossa voidaan päätellä, että erilaisten lähestymistapojen mukaan ottaminen ei välttämättä takaa näiden tasapuolista huomioimista yhteisessä ongelmanratkaisussa. Erilaisten lähestymistapojen ja näkemysten integroiminen voi olla haastavaa, etenkin aikataulujen ollessa kiireisiä. Huomionarvoista on myös se, että kommunikaation monipuolisesta lisääntymisestä huolimatta osalle, etenkin aloitteleville tutkijoille, vuorovaikutus näyttäytyy vähäisenä. Vaikka yhteinen kommunikaatiotila luodaan eri toimijoiden välille, eivät tutkimuksen luonteen tai periaatteiden muutokset välttämättä ole merkittäviä tutkimusryhmien sisällä. Ohjelman vuorovaikutus- ja vaikuttavuuspainotus lisää myös varsinaisen tutkimuksen ulkopuolista työtä ja osallistumismahdollisuuksia, mistä tutkijoilla herää monenlaisia kysymyksiä urankehitykseen ja projektinhallintaan liittyen. Tasapainotellessaan erilaisten sitoumuksien, motivaatioiden ja intressien välillä tutkijat tekevät vaihtelevia määriä näkymätöntä artikulaatiotyötä. Tutkielman valossa näkymättömän työn parempi huomioiminen, sekä vaikuttavuuden moninaisuuden sanoittaminen ja keskinäisen reflektion lisääminen nousevat tärkeiksi seikoiksi

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2019

Author dc:creator

• Vase, Susanna

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos
• University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Research
• Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för socialvetenskaper

• Tiedepolitiikan muutokset
• Strateginen tutkimus
• yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja vuorovaikutus
• rajaobjekti
• artikulaatiotyö
• Science policy changes
• Strategic research
• societal impact and interaction
• boundary object
• articulation work

Language dc:language.iso

eng

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-201902261326

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/299638