Verkostotyö lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaiden kanssa

Tutkielman aiheena on verkostotyö lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaiden kanssa. Yhteisasiakkailla tarkoitetaan tutkimuksessa samanaikaisesti lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakkaina olevia 13–17 -vuotiaita nuoria ja heidän perheitään. Verkostolla tarkoitetaan toimijajoukkoa, joka liittyy asiakkaan tilanteeseen, ja verkostotyöllä sosiaalityön työtapaa, johon sisältyy yhteistyötä näiden toimijoiden kesken. Tutkimus on laadullinen ja perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja diskursiivisen verkostotyön tutkimuksen perinteeseen. Tutkimuksen tavoitteena on avata näkökulmia verkostotyön käsitteen moninaisuuteen sosiaalityössä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisina lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yksiköissä työskentelevät sosiaalityöntekijät kuvaavat yhteisasiakkaiden verkostoja? 2. Millaisia jännitteitä ja voimavaroja sosiaalityöntekijät liittävät lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian väliseen verkostotyöhön? 3. Miten sosiaalityöntekijät käyttävät erilaisia verkostotyön tulkintarepertuaareja? Tutkimusaineisto kerättiin kahdessa fokusryhmähaastattelussa ja kolmessa yksilöhaastattelussa. Haastatteluihin osallistui 12 sosiaalityöntekijää, joista seitsemän työskenteli haastatteluhetkellä nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon yksiköissä ja viisi lastensuojelun avo- tai sijaishuollon yksiköissä. Haastatteluiden yhteydessä kukin sosiaalityöntekijä kuvasi yhden valitsemansa asiakkaan verkoston toimijat ja toimijoiden väliset suhteet verkostokarttaan. Aineistojen analysoinnissa hyödynnettiin verkostoanalyysia, sisällönanalyysia ja diskurssianalyysia. Sosiaalityöntekijöiden tekemissä verkostokartoissa nuorten tilanteeseen liitettiin usein laaja kirjo eri toimijoita. Sosiaalityöntekijöiden yhteistyöverkoston näkökulmasta tärkeitä toimijoita olivat nuorten läheisverkostosta huoltajat. Ammatillisista toimijoista korostuivat lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian lisäksi koulun toimijat. Tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi nimettiin usein toimijat, joilla on paljon viranomaisvaltaa, kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja lääkäri, sekä toimijat, jotka tapaavat nuorta usein, kuten opettaja tai sosiaaliohjaaja. Yhteistyö eri instituutioissa toimivien sosiaalityöntekijöiden välillä ei näyttäytynyt aineistossa erityisen vahvana. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä kuvattiin haastatteluaineistossa välttämättömänä mutta usein jännitteisenä toimintana. Analyysissa jännitteet ja voimavarat jaettiin institutionaaliseen verkostotyöhön, dialogiseen verkostotyöhön ja verkostohallintaan liittyviin tekijöihin. Onnistuessaan verkostotyö näyttäytyi tarkoituksenmukaisesti yhteistyönä, jonka intensiteetti vaihtelee joustavasti nuoren tilanteen ja tarpeiden mukaan. Verkostoneuvottelu polarisoituu helposti kiistaksi siitä, onko nuoren ongelma ja siten ratkaisu ensisijaisesti sosiaalinen vai lääketieteellinen. Sosiaalityöntekijät toivat esiin kritiikkiä sosiaalisten pulmien näkemisestä lääketieteellisinä ongelmina ja toisaalta lääkäreiden vahvaa asemaa kohtaan. Eriytyneissä palveluissa ja kuormittuneessa työtilanteessa työntekijöillä ei vaikuttaisi olevan riittävästi mahdollisuutta keskinäiseen vuoropuheluun, jota tarvittaisiin luottamuksen ja yhteistyön syntymiseksi. Verkostosuhteissa ilmenee neuvottomuutta, vuorovaikutuskatkoksia ja ristiriitoja työntekijöiden välillä, jonka ei haluta näkyvän nuorille ja heidän perheilleen. Verkostotyöhön liitettiin aineistossa erilaisia diskursiivisia puhetapoja. Institutionaalisessa verkostotyön puhetavassa verkosto nähtiin ammattilaisten joukkona. Siinä korostuivat lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian eriytyneet tehtävät nuorten auttamiseksi. Dialogisessa puhetavassa huomio kiinnittyi vuorovaikutukseen verkostossa. Nuoren osallisuuden vahvistamista pidettiin olennaisena tavoitteena ja tehtävänä. Oikeudellinen verkostotyön puhetapa esiintyi muita puhetapoja heikompana, mutta tunnistettavana. Sen avulla muistutettiin nuoren oikeudesta osallisuuteen ja viranomaisten velvollisuudesta yhteistyöhön. Verkostotyön tarve on tunnustettu ja huomioitu lainsäädännössä monin tavoin, mutta sen käytäntö on haastavaa eikä sen sisältö ole yksiselitteinen. Verkostotyön ihanteina pidetään asiakaslähtöisyyttä ja tasa-arvoista dialogia toimijoiden kesken. Nuorten parissa tehtävässä verkostotyössä korostuu lapsioikeudellinen näkökulma: nuoren oikeus erityiseen suojeluun, palveluihin ja osallisuuteen. Niiden toteutuminen käytännössä edellyttää vuorovaikutusosaamista mutta myös rakenteellisten reunaehtojen ja resurssien turvaamista.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2018

Author dc:creator

• Nurmi, Anna

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos
• University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Research
• Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för socialvetenskaper

• yhteisasiakkuus
• verkostotyö
• nuorisopsykiatria
• lastensuojelu
• terveyssosiaalityö

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-201810303438

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/277731