{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/175428"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/175428","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Hopefully and Other Shibboleths : Prescriptivist Usage Guides and Their Influence on the Late 20th Century Language Use in the United States","abstract":"Tutkielmassa tutkitaan englannin kielen kielioppaita ja niiden sisältämien normatiivisten eli preskriptiivisten kieliohjeiden vaikutusta amerikanenglantiin. Tutkielman alkupuolella esitellään englannin kielen kielioppaisiin liittyvät teoreettiset peruskäsitteet (kielioppi, deskriptivismi, preskriptivismi, vakiintunut kielenkäyttö eli englanniksi usage) sekä kielioppaiden lyhyt historia ja tyyppijärjestelmä. Jälkipuolella tutkitaan, kuinka kielioppaiden preskriptiivinen kielen kuvaus on vaikuttanut luonnolliseen kielenkäyttöön Yhdysvalloissa 1990-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun alussa. Historiallisessa tarkastelussa englannin kielen preskriptiiviset kielioppaat syntyivät 1700-luvun lopulla, jolloin englannin kielen sanastoa, oikeinkirjoitusta ja kielioppia pyrittiin standardisoimaan. Usein standardisointityötä sävytti preskriptiivinen kielen rakenteiden kuvaus, joka pyrkii ohjaamaan kieliyhteisöä käyttämään oikeana pidettyä kieltä ja karttamaan vääränä pidettyä kieltä. Englannin preskriptiiviset kielioppaat ovat vakiinnuttaneet asemansa auktoriteetteina, joita kieliyhteisössä käytetään silloin kun halutaan selvittää, onko jokin ilmaisu hyvää vai huonoa englantia. Tutkielmassa muodostetaan otos kolmesta preskriptiivisestä kieliohjeesta, jotka on määritelty kahdessa Yhdysvalloissa 1960-luvulla julkaistussa tunnetussa kielioppaassa. Otoksen kieliohjeet edustavat kolmea eri ajatusta, jotka ovat seuraavat: 1) Kieltä pitää käyttää siten, että sanojen merkitykset pysyvät tarkkarajaisina. 2) Sanojen etymologiaa täytyy kunnioittaa. 3) Sanojen merkityskenttää ei saa laajentaa kielen sisäisen logiikan vastaisesti. Aluksi otokseen valittujen kieliohjeiden alkuperä selvitetään kielihistoriallisten hakuteosten ja kielioppaista kootun HUGE-tietopankin avulla. Sitten ohjeiden vaikuttavuutta tutkitaan korpuslingvistiikan keinoin eli tarkastelemalla sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti sitä, kuinka ohjeita on noudatettu luonnollisen kirjoitetun ja puhutun kielen näytteissä. Näytteet on kerätty kahdesta korpuksesta eli laajasta kielinäytteiden kokoelmasta. Lisäksi 1960-luvulla määriteltyjä kieliohjeita verrataan siihen, kuinka ne on määritelty ja analysoitu 1990-luvun lopussa julkaistussa kielioppaassa. Vastauksena tutkielman kysymyksenasetteluun havaitaan, että tutkielman otokseen valituista kolmesta preskriptiivisestä ohjeesta kahta noudetaan yhä luonnollisessa kielenkäytössä. Sen sijaan yhtä otoksen ohjeista eli kieltoa käyttää adverbia hopefully lauseadverbiaalina noudatetaan luonnollisessa kielenkäytössä enää harvoin. Tutkielmassa esitetään tiedossa olevan kirjallisuuden valossa tähän mennessä yksityiskohtaisin ja kattavin analyysi kieliohjeesta, joka koskee hopefully-adverbin käyttöä lauseadverbiaalina. Johtopäätös on, että korpuslingvistiikkaa ja HUGE-tietopankkia hyödyntävä metodi soveltuu hyvin preskriptiivisten kieliohjeiden historian ja vaikuttavuuden tutkimukseen.","abstract_html":"Tutkielmassa tutkitaan englannin kielen kielioppaita ja niiden sisältämien normatiivisten eli preskriptiivisten kieliohjeiden vaikutusta amerikanenglantiin. Tutkielman alkupuolella esitellään englannin kielen kielioppaisiin liittyvät teoreettiset peruskäsitteet (kielioppi, deskriptivismi, preskriptivismi, vakiintunut kielenkäyttö eli englanniksi usage) sekä kielioppaiden lyhyt historia ja tyyppijärjestelmä. Jälkipuolella tutkitaan, kuinka kielioppaiden preskriptiivinen kielen kuvaus on vaikuttanut luonnolliseen kielenkäyttöön Yhdysvalloissa 1990-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun alussa. Historiallisessa tarkastelussa englannin kielen preskriptiiviset kielioppaat syntyivät 1700-luvun lopulla, jolloin englannin kielen sanastoa, oikeinkirjoitusta ja kielioppia pyrittiin standardisoimaan. Usein standardisointityötä sävytti preskriptiivinen kielen rakenteiden kuvaus, joka pyrkii ohjaamaan kieliyhteisöä käyttämään oikeana pidettyä kieltä ja karttamaan vääränä pidettyä kieltä. Englannin preskriptiiviset kielioppaat ovat vakiinnuttaneet asemansa auktoriteetteina, joita kieliyhteisössä käytetään silloin kun halutaan selvittää, onko jokin ilmaisu hyvää vai huonoa englantia. Tutkielmassa muodostetaan otos kolmesta preskriptiivisestä kieliohjeesta, jotka on määritelty kahdessa Yhdysvalloissa 1960-luvulla julkaistussa tunnetussa kielioppaassa. Otoksen kieliohjeet edustavat kolmea eri ajatusta, jotka ovat seuraavat: 1) Kieltä pitää käyttää siten, että sanojen merkitykset pysyvät tarkkarajaisina. 2) Sanojen etymologiaa täytyy kunnioittaa. 3) Sanojen merkityskenttää ei saa laajentaa kielen sisäisen logiikan vastaisesti. Aluksi otokseen valittujen kieliohjeiden alkuperä selvitetään kielihistoriallisten hakuteosten ja kielioppaista kootun HUGE-tietopankin avulla. Sitten ohjeiden vaikuttavuutta tutkitaan korpuslingvistiikan keinoin eli tarkastelemalla sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti sitä, kuinka ohjeita on noudatettu luonnollisen kirjoitetun ja puhutun kielen näytteissä. Näytteet on kerätty kahdesta korpuksesta eli laajasta kielinäytteiden kokoelmasta. Lisäksi 1960-luvulla määriteltyjä kieliohjeita verrataan siihen, kuinka ne on määritelty ja analysoitu 1990-luvun lopussa julkaistussa kielioppaassa. Vastauksena tutkielman kysymyksenasetteluun havaitaan, että tutkielman otokseen valituista kolmesta preskriptiivisestä ohjeesta kahta noudetaan yhä luonnollisessa kielenkäytössä. Sen sijaan yhtä otoksen ohjeista eli kieltoa käyttää adverbia hopefully lauseadverbiaalina noudatetaan luonnollisessa kielenkäytössä enää harvoin. Tutkielmassa esitetään tiedossa olevan kirjallisuuden valossa tähän mennessä yksityiskohtaisin ja kattavin analyysi kieliohjeesta, joka koskee hopefully-adverbin käyttöä lauseadverbiaalina. Johtopäätös on, että korpuslingvistiikkaa ja HUGE-tietopankkia hyödyntävä metodi soveltuu hyvin preskriptiivisten kieliohjeiden historian ja vaikuttavuuden tutkimukseen.","abstract_has_math":false,"creators":["Rossi, Juhana"],"institution":"Helsingfors universitet","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Nykykielten laitos","University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Modern Languages","Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten, Institutionen för moderna språk"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2017,"date_issued":"2017","date_published":"2017","updated_at":"2026-07-27T19:56:27Z","subjects":["englannin kieli","kielioppaat","kielenhuolto","preskriptiivisyys","normatiivinen kielioppi"],"languages":["eng"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-201702071245"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-201702071245","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/175428","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Nykykielten laitos","University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Modern Languages","Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten, Institutionen för moderna språk"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Rossi, Juhana"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2017"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingfors universitet","University of Helsinki","Helsingin yliopisto"]}]},{"id":"subjects_keywords","label":"Subjects and Keywords","entries":[{"key":"dc:subject","label":"Dc Subject","values":["englannin kieli","kielioppaat","kielenhuolto","preskriptiivisyys","normatiivinen kielioppi"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["eng"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-201702071245","http://hdl.handle.net/10138/175428"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tutkielmassa tutkitaan englannin kielen kielioppaita ja niiden sisältämien normatiivisten eli preskriptiivisten kieliohjeiden vaikutusta amerikanenglantiin. Tutkielman alkupuolella esitellään englannin kielen kielioppaisiin liittyvät teoreettiset peruskäsitteet (kielioppi, deskriptivismi, preskriptivismi, vakiintunut kielenkäyttö eli englanniksi usage) sekä kielioppaiden lyhyt historia ja tyyppijärjestelmä. Jälkipuolella tutkitaan, kuinka kielioppaiden preskriptiivinen kielen kuvaus on vaikuttanut luonnolliseen kielenkäyttöön Yhdysvalloissa 1990-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun alussa. Historiallisessa tarkastelussa englannin kielen preskriptiiviset kielioppaat syntyivät 1700-luvun lopulla, jolloin englannin kielen sanastoa, oikeinkirjoitusta ja kielioppia pyrittiin standardisoimaan. Usein standardisointityötä sävytti preskriptiivinen kielen rakenteiden kuvaus, joka pyrkii ohjaamaan kieliyhteisöä käyttämään oikeana pidettyä kieltä ja karttamaan vääränä pidettyä kieltä. Englannin preskriptiiviset kielioppaat ovat vakiinnuttaneet asemansa auktoriteetteina, joita kieliyhteisössä käytetään silloin kun halutaan selvittää, onko jokin ilmaisu hyvää vai huonoa englantia. Tutkielmassa muodostetaan otos kolmesta preskriptiivisestä kieliohjeesta, jotka on määritelty kahdessa Yhdysvalloissa 1960-luvulla julkaistussa tunnetussa kielioppaassa. Otoksen kieliohjeet edustavat kolmea eri ajatusta, jotka ovat seuraavat: 1) Kieltä pitää käyttää siten, että sanojen merkitykset pysyvät tarkkarajaisina. 2) Sanojen etymologiaa täytyy kunnioittaa. 3) Sanojen merkityskenttää ei saa laajentaa kielen sisäisen logiikan vastaisesti. Aluksi otokseen valittujen kieliohjeiden alkuperä selvitetään kielihistoriallisten hakuteosten ja kielioppaista kootun HUGE-tietopankin avulla. Sitten ohjeiden vaikuttavuutta tutkitaan korpuslingvistiikan keinoin eli tarkastelemalla sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti sitä, kuinka ohjeita on noudatettu luonnollisen kirjoitetun ja puhutun kielen näytteissä. Näytteet on kerätty kahdesta korpuksesta eli laajasta kielinäytteiden kokoelmasta. Lisäksi 1960-luvulla määriteltyjä kieliohjeita verrataan siihen, kuinka ne on määritelty ja analysoitu 1990-luvun lopussa julkaistussa kielioppaassa. Vastauksena tutkielman kysymyksenasetteluun havaitaan, että tutkielman otokseen valituista kolmesta preskriptiivisestä ohjeesta kahta noudetaan yhä luonnollisessa kielenkäytössä. Sen sijaan yhtä otoksen ohjeista eli kieltoa käyttää adverbia hopefully lauseadverbiaalina noudatetaan luonnollisessa kielenkäytössä enää harvoin. Tutkielmassa esitetään tiedossa olevan kirjallisuuden valossa tähän mennessä yksityiskohtaisin ja kattavin analyysi kieliohjeesta, joka koskee hopefully-adverbin käyttöä lauseadverbiaalina. Johtopäätös on, että korpuslingvistiikkaa ja HUGE-tietopankkia hyödyntävä metodi soveltuu hyvin preskriptiivisten kieliohjeiden historian ja vaikuttavuuden tutkimukseen."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Hopefully and Other Shibboleths : Prescriptivist Usage Guides and Their Influence on the Late 20th Century Language Use in the United States"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Nykykielten laitos","University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Modern Languages","Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten, Institutionen för moderna språk"],"dc:creator":["Rossi, Juhana"],"dc:date.issued":["2017"],"dc:description.abstract":["Tutkielmassa tutkitaan englannin kielen kielioppaita ja niiden sisältämien normatiivisten eli preskriptiivisten kieliohjeiden vaikutusta amerikanenglantiin. Tutkielman alkupuolella esitellään englannin kielen kielioppaisiin liittyvät teoreettiset peruskäsitteet (kielioppi, deskriptivismi, preskriptivismi, vakiintunut kielenkäyttö eli englanniksi usage) sekä kielioppaiden lyhyt historia ja tyyppijärjestelmä. Jälkipuolella tutkitaan, kuinka kielioppaiden preskriptiivinen kielen kuvaus on vaikuttanut luonnolliseen kielenkäyttöön Yhdysvalloissa 1990-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun alussa. Historiallisessa tarkastelussa englannin kielen preskriptiiviset kielioppaat syntyivät 1700-luvun lopulla, jolloin englannin kielen sanastoa, oikeinkirjoitusta ja kielioppia pyrittiin standardisoimaan. Usein standardisointityötä sävytti preskriptiivinen kielen rakenteiden kuvaus, joka pyrkii ohjaamaan kieliyhteisöä käyttämään oikeana pidettyä kieltä ja karttamaan vääränä pidettyä kieltä. Englannin preskriptiiviset kielioppaat ovat vakiinnuttaneet asemansa auktoriteetteina, joita kieliyhteisössä käytetään silloin kun halutaan selvittää, onko jokin ilmaisu hyvää vai huonoa englantia. Tutkielmassa muodostetaan otos kolmesta preskriptiivisestä kieliohjeesta, jotka on määritelty kahdessa Yhdysvalloissa 1960-luvulla julkaistussa tunnetussa kielioppaassa. Otoksen kieliohjeet edustavat kolmea eri ajatusta, jotka ovat seuraavat: 1) Kieltä pitää käyttää siten, että sanojen merkitykset pysyvät tarkkarajaisina. 2) Sanojen etymologiaa täytyy kunnioittaa. 3) Sanojen merkityskenttää ei saa laajentaa kielen sisäisen logiikan vastaisesti. Aluksi otokseen valittujen kieliohjeiden alkuperä selvitetään kielihistoriallisten hakuteosten ja kielioppaista kootun HUGE-tietopankin avulla. Sitten ohjeiden vaikuttavuutta tutkitaan korpuslingvistiikan keinoin eli tarkastelemalla sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti sitä, kuinka ohjeita on noudatettu luonnollisen kirjoitetun ja puhutun kielen näytteissä. Näytteet on kerätty kahdesta korpuksesta eli laajasta kielinäytteiden kokoelmasta. Lisäksi 1960-luvulla määriteltyjä kieliohjeita verrataan siihen, kuinka ne on määritelty ja analysoitu 1990-luvun lopussa julkaistussa kielioppaassa. Vastauksena tutkielman kysymyksenasetteluun havaitaan, että tutkielman otokseen valituista kolmesta preskriptiivisestä ohjeesta kahta noudetaan yhä luonnollisessa kielenkäytössä. Sen sijaan yhtä otoksen ohjeista eli kieltoa käyttää adverbia hopefully lauseadverbiaalina noudatetaan luonnollisessa kielenkäytössä enää harvoin. Tutkielmassa esitetään tiedossa olevan kirjallisuuden valossa tähän mennessä yksityiskohtaisin ja kattavin analyysi kieliohjeesta, joka koskee hopefully-adverbin käyttöä lauseadverbiaalina. Johtopäätös on, että korpuslingvistiikkaa ja HUGE-tietopankkia hyödyntävä metodi soveltuu hyvin preskriptiivisten kieliohjeiden historian ja vaikuttavuuden tutkimukseen."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-201702071245","http://hdl.handle.net/10138/175428"],"dc:language.iso":["eng"],"dc:publisher":["Helsingfors universitet","University of Helsinki","Helsingin yliopisto"],"dc:subject":["englannin kieli","kielioppaat","kielenhuolto","preskriptiivisyys","normatiivinen kielioppi"],"dc:title":["Hopefully and Other Shibboleths : Prescriptivist Usage Guides and Their Influence on the Late 20th Century Language Use in the United States"]},"updated_at":"2026-07-27T19:56:27Z"}