Tuen monet kasvot nuorisokodissa asuvien nuorten kertomuksissa

Tutkimus sijoittuu lastensuojelun sijaishuollon laitoksista nuorisokotiympäristöön. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista tukea tai apua nuorisokodissa asuvat nuoret kokevat saavansa nuorisokodin työntekijöiltä ja muilta asukkailta. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja se painottaa nuorisokotiin sijoitetun nuoren omaa näkökulmaa. Tutkimuksen metodologinen viitekehys perustuu konstruktionismiin, jonka taustalla on ajatus todellisuuden rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimusaineisto koostuu 11 nuorisokodissa asuvan nuoren teemahaastattelusta. Haastateltavista kuusi on poikia ja viisi on tyttöjä. Analyysimenetelminä tutkimuksessa on käytetty temaattista sisällönanalyysia sekä diskurssianalyysia. Näiden menetelmien avulla tarkastellaan, millaisia tuen muotoja ja merkityksiä nuorten puheesta on nostettavissa esiin liittyen nuorisokodin työntekijöihin sekä muihin asukkaisiin. Lisäksi tutkimus kiinnittää huomiota asioihin, joita haastatteluaineiston perusteella voidaan pitää nuorisokodissa asuvan nuoren tuen saamisen esteinä. Tutkimus nivoutuu erityisesti sosiaalityön vuorovaikutustutkimuksen, auttamistyön, nuorisotutkimuksen sekä institutionaalisen laitostutkimuksen kenttiin. Teoriaosuudessa luodaan taustaa tutkimuksen lähtökohdille tutkimuskirjallisuuden avulla. Siinä käsitellään ensin lapsilähtöisyyden periaatetta sijaishuollossa sekä sijoitettujen lasten ja nuorten näkökulmaa aiemmissa tutkimuksissa. Tämän jälkeen tarkastellaan tuki-käsitteen monitulkintaisuutta sekä tuen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Varsinaisen teoriaosuuden lisäksi aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta käytetään haastatteluaineiston analyysin yhteydessä. Haastatteluaineistosta esiin nostettujen tuen muotojen ja merkitysten yhteydessä tarkastellaan sitä, miten aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa käsitellään näitä tuen muotoja, kuten luottamusta, ymmärtämistä ja keskustelua. Tutkimuksen nuoret kertoivat hyvin monenlaisesta työntekijöiltä saadusta tuesta. Emotionaaliset tuen muodot, kuten välittäminen, ymmärtäminen ja luottamus, korostuivat nuorten kertomuksissa. Omaohjaajat näyttäytyivät nuorisokodin työntekijöistä merkittävimpinä tuen antajina. Myös joitakin esteitä työntekijöiltä saadulle tuelle nousi nuorten kertomuksista esiin, mutta ne olivat pääasiassa nuorten yksittäisiä kokemuksia erilaisista asioista eikä mitään yleiseksi luokiteltavaa estettä löytynyt. Vertaistuki muilta nuorisokodissa asuvilta nuorilta osoittautui vähäiseksi. Vain muutamat nuoret kertoivat muista asukkaista olevan erityistä tukea. Nämä nuoret muodostivat joitakin ystävyyssuhteita muiden asukkaiden kanssa ja keskustelivat omista henkilökohtaisista asioista heidän kanssaan. Enemmistö nuorista ei kuitenkaan kokenut muista asukkaista olevan heille juuri tukea tai apua. Sen sijaan vertaistuen saamiselle määriteltiin useita esteitä, kuten luottamuksen puute, nuorten erilaisuus ja erilaiset aiemmat kokemukset. Useimmiten nuoret kertoivat keskustelevansa omista henkilökohtaisista asioistaan mieluummin nuorisokodin työntekijän kuin toisen asukkaan kanssa. Monet nuoret saattoivat keskustella omista asioistaan työntekijän kanssa mieluummin kuin esimerkiksi omien kavereiden tai vanhempien kanssa. Nuorisokodin työntekijät näyttäytyivät siis tärkeinä tukihenkilöinä nuoren koko sosiaalisessa verkostossa.

Author dc:creator

• Härkönen, Miia

Language dc:language.iso

fin

Dc Identifier Other

valttiivi:2009-70

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/16274