Vaihtoehtoiset tavat rajoittaa korkojen vähennysoikeutta ja niiden suhde eritoten EU-oikeuteen ja legaliteettiperiaatteeseen

Suomalaisten yritysten mahdollisuus vähentää elinkeinotoiminnassa syntyneet korkomenot on jo pitkään tarjonnut tehokkaan verosuunnitteluvälineen konserneille. Vähentämällä korkomenot verotuksessaan on koronmaksaja pystynyt pienentämään Suomessa verotettavaa tuloaan. Samanaikaisesti korkotulojen konserninsisäisellä kanavoinnilla on yrityksen tekemä voitto pyritty siirtämään verotettavaksi maihin, joissa tuloja on verotettu vain alhaisin veroprosentein. Verovelvollisuuden minimoimiseksi korkean yhteisöveron maissa sijaitsevia tytäryhtiöitä rahoitetaan velalla, kun taas alhaisen veroprosentin maissa voidaan yritys rahoittaa omalla pääomalla. Kuvatunlaisella järjestelmällä pystytään konsernin verorasitusta keventämään huomattavasti. Suomi säilyi pitkään yhtenä harvoista Euroopan valtioista, jossa korkomenon vähennyskelpoisuutta ei ollut rajoitettu erityislainsäädännöllä. Suomen asema korkovähennyksiin puuttumattomana valtiona muuttui lopulta joulukuussa 2012, jolloin eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen korkovähennysrajoituslainsäädännöstä. EVL:iin lisättiin kokonaan uusi korkojen vähennysoikeutta rajoittava 18 a §, joka rajoittaa yhteisöjen, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden korkomenojen vähennysoikeutta elinkeinotoiminnan tulolähteessä. Rajoitus koskee vain etuyhteysyritysten välisiä korkomenoja. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan lainsäädäntöhankkeen aikanakin esillä olleita vaihtoehtoisia tapoja rajoittaa korkojen vähennysoikeutta sekä arvioidaan näiden vaihtoehtoisten mallien suhdetta eritoten Euroopan unionin oikeuteen. Suomen korkovähennysrajoituslainsäädäntö soveltuu niin kansallisiin kuin rajat ylittäviinkin tilanteisiin, eikä täten ole EU-oikeuden kannalta yhtä ongelmallinen, kuin tutkielmassa tutkitut vaihtoehtoiset puuttumistavat. Yhtenä vaihtoehtoisena puuttumistapana tutkielmassa esitetään lisäksi Ruotsin yhteisöverokomitean kesällä 2014 ehdottama CBIT-malli. Ruotsin yhteisöverokomitean ehdottama malli on täysin uniikki ja vastaa nykyisiä vaihtoehtoisia puuttumistapoja paremmin taustalla piilevään ongelmaan oman pääoman ja lainan erilaisesta verokohtelusta. Tutkielmassa esitetään lisäksi, minkälaisia legaliteettiperiaatteeseen sekä oikeusvarmuuteen liittyviä ongelmia liittyy vaihtoehtoisiin tapoihin rajoittaa korkojen vähennysoikeutta sekä siihen, että huolimatta uudesta EVL 18 a §:stä, on korkojen vähennysoikeuteen edelleen mahdollista puuttua VML 28 §:n veronkiertosäännöksen, VML 29 §:n peitellyn osingonjakosäännöksen sekä VML 31 § siirtohinnoitteluoikaisun avulla. Mahdollisuus puuttua vähennysoikeuteen EVL 18 a §:n lisäksi muilla säännöksillä ei täytä legaliteettiperiaatteen eikä verotuksen ennustettavuuden vaatimuksia. Vertailemalla Suomen lainsäädäntöä Ruotsin nykyiseen sekä ehdotettuun lainsäädäntöön pyritään tutkielmassa esittämään, että ennustettava, oikeusvarma ja EU-oikeuden mukainen Suomen korkovähennysrajoituslainsäädäntö ei kuitenkaan kaikessa onnistuneisuudessaan vastaa riittävästi ongelmaan oman ja vieraan pääoman erilaisesta verokohtelusta.

Grantor dc:publisher

Helsingfors universitet

Year dc:date.issued

2015

Author dc:creator

• Aittoniemi, Tanja

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
• University of Helsinki, Faculty of Law
• Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-201508073381

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/156813