{"id":{"repo_id":"helsinki","oai_identifier":"oai:helda.helsinki.fi:10138/155981"},"canonical_url":"https://search.dev.ndltd.org/etd/helsinki/oai:helda.helsinki.fi:10138/155981","repository":{"repo_id":"helsinki","name":"University of Helsinki","base_url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request"},"display":{"title":"Epileptogeenisen alueen paikantaminen SPECT-kuvantamisella tilastollisin menetelmin","abstract":"Tässä työssä tutkittiin Ictal-Interictal SPECT Analyzed by SPM (ISAS)-menetelmän käyttöä epileptogeenisen alueen paikantamisessa. Kohtauksen aikana epileptogeenisellä alueella esiintyy usein hyperperfuusiota, jota voidaan tutkia SPECT-kuvantamisella. Kuvaamalla epileptisen kohtauksen aikainen perfuusiotilanne ja vertaamalla sitä normaaliin tilanteeseen muodostetaan erotuskuva, jonka perusteella voidaan paikallistaa kohtauksen aikaisia hyperperfuusioalueita. Erotuskuvassa voi näkyä alueita, joilla on tyypillisesti suuria perfuusiovaihteluita myös terveillä ihmisillä. ISAS-menetelmässä potilaan erotuskuvaa verrataan normaaliaineiston perfuusiovaihteluihin tilastollisilla menetelmillä ja pyritään löytämään ne hyperperfuusioalueet, jotka eivät todennäköisesti selity normaalivaihtelulla. Tässä työssä ISAS-menetelmää sovellettiin potilasaineistoon, jolle oli olemassa Isotooppiyksikön nykyisten käytäntöjen mukaan erotuskuvan perusteella laadittu lääkärinlausunto. ISAS-menetelmän osoittamaa epileptogeenistä aluetta verrattiin lausunnon osoittamaan paikkaan. Koska kummankaan menetelmän osoittamaa paikkaa ei varmuudella voida todeta epileptogeeniseksi alueeksi ilman leikkausta, ei menetelmien paremmuudesta voitu tehdä johtopäätöksiä. Noin puolessa tutkituista tapauksista menetelmät osoittivat samalle alueelle. Epileptogeenisen alueen paikantaminen on haastava tehtävä ja mahdollisimman varman paikannuksen saamiseksi tulee käyttää useita eri menetelmiä. Näin ollen on perusteltua käyttää ISAS-menetelmää yhtenä menetelmänä muiden joukossa.","abstract_html":"Tässä työssä tutkittiin Ictal-Interictal SPECT Analyzed by SPM (ISAS)-menetelmän käyttöä epileptogeenisen alueen paikantamisessa. Kohtauksen aikana epileptogeenisellä alueella esiintyy usein hyperperfuusiota, jota voidaan tutkia SPECT-kuvantamisella. Kuvaamalla epileptisen kohtauksen aikainen perfuusiotilanne ja vertaamalla sitä normaaliin tilanteeseen muodostetaan erotuskuva, jonka perusteella voidaan paikallistaa kohtauksen aikaisia hyperperfuusioalueita. Erotuskuvassa voi näkyä alueita, joilla on tyypillisesti suuria perfuusiovaihteluita myös terveillä ihmisillä. ISAS-menetelmässä potilaan erotuskuvaa verrataan normaaliaineiston perfuusiovaihteluihin tilastollisilla menetelmillä ja pyritään löytämään ne hyperperfuusioalueet, jotka eivät todennäköisesti selity normaalivaihtelulla. Tässä työssä ISAS-menetelmää sovellettiin potilasaineistoon, jolle oli olemassa Isotooppiyksikön nykyisten käytäntöjen mukaan erotuskuvan perusteella laadittu lääkärinlausunto. ISAS-menetelmän osoittamaa epileptogeenistä aluetta verrattiin lausunnon osoittamaan paikkaan. Koska kummankaan menetelmän osoittamaa paikkaa ei varmuudella voida todeta epileptogeeniseksi alueeksi ilman leikkausta, ei menetelmien paremmuudesta voitu tehdä johtopäätöksiä. Noin puolessa tutkituista tapauksista menetelmät osoittivat samalle alueelle. Epileptogeenisen alueen paikantaminen on haastava tehtävä ja mahdollisimman varman paikannuksen saamiseksi tulee käyttää useita eri menetelmiä. Näin ollen on perusteltua käyttää ISAS-menetelmää yhtenä menetelmänä muiden joukossa.","abstract_has_math":false,"creators":["Väänänen, Olli"],"institution":"Helsingfors universitet","degree_name":null,"degree_level":null,"degree_discipline":null,"degree_department":null,"school":null,"contributors":["Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliininen laitos","University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine","Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Institutionen för klinisk medicin"],"advisors":[],"committee_chairs":[],"committee_members":[],"year":2015,"date_issued":"2015","date_published":"2015","updated_at":"2026-08-21T22:21:56Z","subjects":[],"languages":["fin"],"rights":[],"rights_urls":[],"identifier_entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-201507282609"],"render_values":[{"text":"URN:NBN:fi:hulib-201507282609","href":null,"code":true}]}]},"links":{"outbound_url":"http://hdl.handle.net/10138/155981","outbound_label":"Handle","outbound_source":"dc:identifier.uri"},"source_record":{"url":"https://helda.helsinki.fi/server/oai/request?verb=GetRecord&metadataPrefix=dim&identifier=oai%3Ahelda.helsinki.fi%3A10138%2F155981","prefix":"dim"},"metadata_groups":[{"id":"people","label":"People","entries":[{"key":"dc:contributor","label":"Contributor","values":["Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliininen laitos","University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine","Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Institutionen för klinisk medicin"]},{"key":"dc:creator","label":"Author","values":["Väänänen, Olli"]}]},{"id":"academic_context","label":"Academic Context","entries":[{"key":"dc:date.issued","label":"Date","values":["2015"]},{"key":"dc:publisher","label":"Institution","values":["Helsingfors universitet","University of Helsinki","Helsingin yliopisto"]}]},{"id":"language_rights","label":"Language and Rights","entries":[{"key":"dc:language.iso","label":"Language (ISO)","values":["fin"]}]},{"id":"identifiers","label":"Identifiers","entries":[{"key":"dc:identifier.uri","label":"Identifier URI","values":["URN:NBN:fi:hulib-201507282609","http://hdl.handle.net/10138/155981"]}]},{"id":"additional","label":"Additional Metadata","entries":[{"key":"dc:description.abstract","label":"Abstract","values":["Tässä työssä tutkittiin Ictal-Interictal SPECT Analyzed by SPM (ISAS)-menetelmän käyttöä epileptogeenisen alueen paikantamisessa. Kohtauksen aikana epileptogeenisellä alueella esiintyy usein hyperperfuusiota, jota voidaan tutkia SPECT-kuvantamisella. Kuvaamalla epileptisen kohtauksen aikainen perfuusiotilanne ja vertaamalla sitä normaaliin tilanteeseen muodostetaan erotuskuva, jonka perusteella voidaan paikallistaa kohtauksen aikaisia hyperperfuusioalueita. Erotuskuvassa voi näkyä alueita, joilla on tyypillisesti suuria perfuusiovaihteluita myös terveillä ihmisillä. ISAS-menetelmässä potilaan erotuskuvaa verrataan normaaliaineiston perfuusiovaihteluihin tilastollisilla menetelmillä ja pyritään löytämään ne hyperperfuusioalueet, jotka eivät todennäköisesti selity normaalivaihtelulla. Tässä työssä ISAS-menetelmää sovellettiin potilasaineistoon, jolle oli olemassa Isotooppiyksikön nykyisten käytäntöjen mukaan erotuskuvan perusteella laadittu lääkärinlausunto. ISAS-menetelmän osoittamaa epileptogeenistä aluetta verrattiin lausunnon osoittamaan paikkaan. Koska kummankaan menetelmän osoittamaa paikkaa ei varmuudella voida todeta epileptogeeniseksi alueeksi ilman leikkausta, ei menetelmien paremmuudesta voitu tehdä johtopäätöksiä. Noin puolessa tutkituista tapauksista menetelmät osoittivat samalle alueelle. Epileptogeenisen alueen paikantaminen on haastava tehtävä ja mahdollisimman varman paikannuksen saamiseksi tulee käyttää useita eri menetelmiä. Näin ollen on perusteltua käyttää ISAS-menetelmää yhtenä menetelmänä muiden joukossa."]},{"key":"dc:title","label":"Title","values":["Epileptogeenisen alueen paikantaminen SPECT-kuvantamisella tilastollisin menetelmin"]}]}],"canonical_facts":{"dc:contributor":["Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliininen laitos","University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine","Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Institutionen för klinisk medicin"],"dc:creator":["Väänänen, Olli"],"dc:date.issued":["2015"],"dc:description.abstract":["Tässä työssä tutkittiin Ictal-Interictal SPECT Analyzed by SPM (ISAS)-menetelmän käyttöä epileptogeenisen alueen paikantamisessa. Kohtauksen aikana epileptogeenisellä alueella esiintyy usein hyperperfuusiota, jota voidaan tutkia SPECT-kuvantamisella. Kuvaamalla epileptisen kohtauksen aikainen perfuusiotilanne ja vertaamalla sitä normaaliin tilanteeseen muodostetaan erotuskuva, jonka perusteella voidaan paikallistaa kohtauksen aikaisia hyperperfuusioalueita. Erotuskuvassa voi näkyä alueita, joilla on tyypillisesti suuria perfuusiovaihteluita myös terveillä ihmisillä. ISAS-menetelmässä potilaan erotuskuvaa verrataan normaaliaineiston perfuusiovaihteluihin tilastollisilla menetelmillä ja pyritään löytämään ne hyperperfuusioalueet, jotka eivät todennäköisesti selity normaalivaihtelulla. Tässä työssä ISAS-menetelmää sovellettiin potilasaineistoon, jolle oli olemassa Isotooppiyksikön nykyisten käytäntöjen mukaan erotuskuvan perusteella laadittu lääkärinlausunto. ISAS-menetelmän osoittamaa epileptogeenistä aluetta verrattiin lausunnon osoittamaan paikkaan. Koska kummankaan menetelmän osoittamaa paikkaa ei varmuudella voida todeta epileptogeeniseksi alueeksi ilman leikkausta, ei menetelmien paremmuudesta voitu tehdä johtopäätöksiä. Noin puolessa tutkituista tapauksista menetelmät osoittivat samalle alueelle. Epileptogeenisen alueen paikantaminen on haastava tehtävä ja mahdollisimman varman paikannuksen saamiseksi tulee käyttää useita eri menetelmiä. Näin ollen on perusteltua käyttää ISAS-menetelmää yhtenä menetelmänä muiden joukossa."],"dc:identifier.uri":["URN:NBN:fi:hulib-201507282609","http://hdl.handle.net/10138/155981"],"dc:language.iso":["fin"],"dc:publisher":["Helsingfors universitet","University of Helsinki","Helsingin yliopisto"],"dc:title":["Epileptogeenisen alueen paikantaminen SPECT-kuvantamisella tilastollisin menetelmin"]},"updated_at":"2026-08-21T22:21:56Z"}