Tilastollinen analyysi masennuslääkkeiden käytön yleisyydelle ja hoitosuosituksen toteutumiselle

Tässä tutkielmassa esittelen eräitä yleisesti epidemiologisessa tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä sekä tilastollisia menetelmiä. Menetelmien avulla tutkin masennuslääkkeiden käytön yleisyyttä vuosina 1994–2003, ja Käypä hoito -suosituksen toteutumista vuonna 1995 masennuslääkehoidon aloittaneiden kohortissa. Tutkielmani keskeisimmät empiiriset kysymykset ovat: (i) Mikä oli masennuslääkkeiden käytön ilmaantuvuus ja vallitsevuus Suomessa vuosina 1994–2003? (ii) Onko ilmaantuvuudessa ja vallitsevuudessa havaittavissa eroja iän tai sukupuolen suhteen? (iii) Toteutuuko Käypä hoito -suositus masennuslääkkeiden käytössä? (iv) Mitkä hoitoon liittyvät tekijät vaikuttavat hoitosuosituksen toteutumiseen? Tutkimus on toteutettu käyttäen yksinomaan rekisteriaineistoja, ja tutkimusaineisto on koottu useista eri rekisterilähteistä. Tutkittavan tapahtuman yleisyyttä kuvaavat mittarit ilmaantuvuus ja vallitsevuus. Tilastollisista malleista esittelen yleistetyt lineaariset mallit sekä niiden laajennuksena marginaalimallit, joita voidaan käyttää myös silloin kun havainnot eivät ole toisistaan riippumattomia. Marginaalimalleissa parametrien estimointiin käytetään GEE (Generalized Estimation Equations) menetelmää, jonka avulla voidaan ottaa huomioon havaintojen välisiä riippuvuuksia. Erityisesti kiinnitän huomiota binäärisen vasteen mallintamiseen näillä menetelmillä, jolloin riippumattomien havaintojen mallintamisessa voidaan käyttää logistista regressiota ja riippuvien havaintojen tapauksessa marginaalimallien erikoistapausta, vuorottelevaa logistista regressiomallia (ALR). Masennuslääkekäytön ilmaantuvuus ja valitsevuus olivat kasvaneet vuodesta 1994/95 vuoteen 2003 asti. Molemmat ilmiön yleisyyttä kuvaavat mittarit saivat sitä suurempia arvoja mitä vanhemmasta väestöryhmästä oli kyse ja olivat naisilla korkeampia kuin miehillä. Käypä hoito -suosituksen toteutumista tutkittiin hoitoon liittyvien tekijöiden suhteen. Psykiatrin hoidossa olleilla henkilöillä hoitosuosituksen toteutuminen oli todennäköisempää kuin muilla. Hoitojaksoissa, jotka aloitettiin selektiivisellä serotoniinin takaisinoton estäjällä (SSRI), hoitosuosituksen toteutuminen oli todennäköisempää kuin muilla lääkkeillä aloitetuissa hoitojaksoissa. Hoitosuosituksen toteutumisen todennäköisyys oli sitä suurempi mitä myöhäisempi hoidon aloitusvuosi oli kyseessä. Aikaisempi onnistunut vähintään puolen vuoden mittainen hoitojakso tuki hoitosuosituksen toteutumista seuraavassakin hoitojaksossa. Kun edeltävän hoidon päättymisestä oli kulunut alle puoli vuotta, hoitosuosituksen toteutuminen oli luultavampaa kuin niissä hoitojaksoissa, joissa edeltävän hoidon päättymisestä oli vähintään puoli vuotta.

Author dc:creator

• Sevón, Tiina

• epidemiologia
• masennus
• lääkkeet
• psyykenlääkkeet
• hoitosuositukset
• tilastomenetelmät
• tilastolliset mallit
• ilmaantuvuus
• vallitsevuus
• vuorotteleva logistinen regressio -- ALR
• yleistetyt estimointiyhtälöt -- GEE

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/12946

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/12946