Mieskaveruudella syrjäytymistä vastaan : Pojan mieskaverisuhde äitien kirjoituksissa

Tutkimuksen lähtökohtana oli havainto siitä, että yksinhuoltajuutta pidetään lapsen hyvinvointia uhkaavana tekijänä, mutta sen ei sinällään katsota suistavan lasta riskiryhmään. Keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi nousivat ne suojaavat tekijät, joiden avulla perheen hajoamisen kielteiset, lapsen hyvinvointia uhkaavat tekijät voitaisiin estää. Mieskaveritoiminta on yksi yksinhuoltajien lasten hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävistä toiminnoista. Mieskaverilla tarkoitetaan vapaaehtoista tukihenkilöä, joka ryhtyy yksinhuoltajaäidin lapsen, useimmiten pojan, pitkäaikaiseksi ystäväksi. Tutkimuksessa analysoitiin äitien ajatuksia mieskaveritoiminnasta ja mieskaveruudesta. Tutkimustehtävänä oli selvittää minkälaisessa elämäntilanteessa mieskaveria haetaan ja mitä pojalle toivotaan mieskaverisuhteelta. Tavoitteena oli tuoda esiin äitien ajatuksia pojan hyvinvointia uhkaavista ja suojaavista tekijöistä. Aineistona käytettiin 44:ää Pienperheyhdistys ry:lle kirjoitettua mieskaverihakemusta. Äitien kertomuksissa painottuivat pojan yksinäisyyden, osattomuuden, ulkopuolisuuden ja turvattomuuden kokemukset. Sosiaalisiin suhteisiin ja emotionaalisiin kokemuksiin painottuvat kertomukset suuntasivat käsitevalintaa. Tutkimuksen avainkäsitteeksi valittiin syrjäytyminen, jonka pohjalta aineistoa jäsennettiin. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Mieskaveruudelle estetyt toiveet jäsentyivät kahteen pääteemaan: turvallinen ihmissuhde sekä tietojen ja taitojen oppiminen. Teemoja kuvaaviksi termeiksi valittiin sosiaalisen alkupääoman ja kulttuurisen pääoman käsitteet. Tutkimus osoittaa, että mieskaveria hakevien perheiden sosiaaliset verkostot ovat heikkoja. Turvallisten aikuissuhteiden vähyys voi synnyttää konkreettisia puutteita lasten elämään. Äidit pelkäävät, ettei perhe ja perheen ympärillä oleva sosiaalinen tukiverkosto pysty tarjoamaan pojalle riittävästi sellaisia elämäneväitä, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnassa selviytymisen kannalta. Mieskaverisuhteen toivotaan kartuttavan lapsen elämäneväitä: vahvistavan pojan sosiaalista alkupääomaa ja kulttuurista pääomaa. Vahvoihin elämäneväisiin liittyy lapsen emotionaalinen kokemus turvallisuudesta, osallisuudesta ja kuulumisesta. Lapselle muodostuu myönteinen käsitys itsestä ja omasta elämästä. Hän saa käyttöönsä resursseja, jotka ovat tärkeitä elämänhallinnan tunteen saavuttamiseksi.

Author dc:creator

• Suokas, Annakaisa

• pojat - syrjäytyminen - yksinäisyys
• hyvinvointi - sosiaaliset suhteet - sosiaaliset verkostot
• miehet - pojat - ystävyys
• yksinhuoltajat - perheet - yksinhuoltajaperheet
• lapset - äidit

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/12239

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/12239