Rahapolitiikan optimaalinen harjoittaminen

Työ käsittelee rahapolitiikan harjoittamista sellaisin keskuspankin keinoin, joilla vaikutetaan välittömästi talouteen eli lähinnä korkopolitiikkaa. Työssä ei käsitellä sellaisia institutionaalisia välineitä kuten liikepankeille määrättäviä kassareservejä. Työ aloittaa keskuspankin valintaongelman määrittelyn tuotannon ja inflaation väliltä selittämällä ajallisen epäjohdonmukaisuuden käsitettä. Tekstissä käydään läpi Kydlandin ja Prescottin klassinen artikkeli siitä, miten sidottu rahapolitiikka tuottaa talouteen suurempaa hyvinvointia kuin täysin harkinnanvarainen politiikka. Tekstissä myös perustellaan se, miten keskuspankki valitsee instrumenttinsa eli sitä milloin keskuspankki valitsee välineekseen rahamäärän lisäämisen ja milloin korkojen muutoksen. Työssä käsitellään laajasti keskuspankeille kehiteltyjä sääntöjä, joista erityisen suuren huomion saa keksijänsä John B Taylorin mukaan nimetty Taylorin sääntö. Työssä esitellään myös rahamäärä sääntö sekä inflaatiotavoitesääntö. Sääntöjen saamaa kritiikkiä käsitellään niin kuin on katsottu sopivaksi. Kritiikki auttaa ymmärtämään sääntöjä ja rahapolitiikkaa paremmin, sillä kritiikki koskee sääntöjen lisäksi koko makrotalouden ongelmaa. Eli sitä miten ekonomistien tietämys kaiken syy seuraus suhteesta on rajallinen mentäessä tarpeeksi suureen kokonaisuuteen. Työssä käsitellään malli, jolla arvioidaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat erityisesti korruptoituneessa yhteiskunnassa rahapolitiikan menestykselliseen toteuttamiseen. Mallista tehdään johtopäätöksiä sen suhteen miten paikalliset olot vaikuttavat menestyksellisen rahapolitiikan harjoittamiseen. Lopuksi Euroopan rahaliiton rahapolitiikkaa arvioidaan Taylorin säännöillä tehtävillä kokeilla ja selitetään näiden kokeiden tuloksia. Erilaisia testejä rahaliiton alueella on työssä suoritettu neljä. Estimoitavina muuttujina käytetään inflaatiota, tuotannon poikkeamista potentiaalisesta tasostaan, rahamäärää M3 sekä yhteisvaluutta euron ulkoista valuuttakurssia Yhdysvaltain dollaria vastaan. Kokeiden tuloksia läpikäydessä työ ottaa kantaa myös omaan otsikkoonsa, käsitellen niitä tekijöitä, jotka ovat vaadittavissa optimaaliselta rahapolitiikalta. Tehdyistä kokeista huonoiten käsiteltyä aineistoa kuvaa tyypillinen Taylorin sääntö, jossa arvioituja rahapolitiikan tekijöitä on vain kaksi eli inflaatio ja tuotantokuilu. Parhaiten aineistoa selittää koe, joka ottaa huomioon kaikki käsiteltävät muuttujat.

Author dc:creator

• Nikula, Nuutti

• rahapolitiikka
• ajallinen epäjohdonmukaisuus
• Taylorin sääntö
• inflaatio

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/10393

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/10393