Tapauskertomus ”Sun poika kävi täällä” – vanhemman kokemus moniammatillisesta yhteistyöstä sosiaali- ja terveyspalveluissa

Maisterintutkielmassani tutkin fenomenologishermeneuttisen analyysin avulla vanhemman kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä sosiaali- ja terveyspalveluissa, kun asiakkaana on hänen oma lapsensa, vaikeasti psyykkisesti sairas nuori. Aineistonani on Teoksen kustantama Venla Kuoppamäen omaelämäkerrallinen kirja ”Sun poika kävi täällä” (2022). Kirjassaan Venla Kuoppamäki kertoo seikkaperäisesti omaan kokemukseensa pohjautuvan tarinan aikuistuvan poikansa Oskarin kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamisesta ja etenemisestä sekä siitä moniammatillisesta yhteistyöstä, jota nuoren miehen auttaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa edellytti. Tutkimusaiheeni ja näkökulmani valintaan vaikutti yhtäältä se, että lain mukaan sosiaalityö ei ole pelkästään asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välistä yhteistoimintaa vaan moniammatillista, monialaista tai monitoimijaista yhteistyötä, jolloin työtä tehdään yhteistyössä asiakkaan, sosiaalityöntekijän sekä muiden asiakkaan asioita hoitavien ammattilaisten sekä asiakkaan omaisten tai muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa. Toisaalta aiheen ja näkökulman valintaan vaikuttivat oma työkokemukseni sosiaalityön moniammatillisessa asiakastyössä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten ja heidän perheidensä kanssa sekä niin ikään omakohtainen kokemukseni nuorten matalan kynnyksen kriisiapua tarjoavan Sekasin-chatin vapaaehtoisena kriisipäivystäjänä. Tutkimukseni on fenomenologinen, koska tutkin kokemusta, ja hermeneuttinen, koska tutkimukseni painopiste on tulkinnassa. Kun tutkin kokemusta, tulkitsen ja yritän ymmärtää toisen ihmisen kokemusta. Kerronnassa kokemuksesta välittyy kokemuksen merkitys kokevalle ihmiselle. Kerrotusta kokemuksesta olen etsinyt ja tulkinnut merkityksiä, joita kokemuksestaan kertova, vaikeasti psyykkisesti sairaan nuoren vanhempi, on tarkoittanut kielellisillä ilmaisuillaan. Tutkimuskysymykseni on: millainen on vanhemman kokemus moniammatillisesta yhteistyöstä sosiaali- ja terveyspalveluissa, kun asiakkaana on hänen oma lapsensa, vaikeasti psyykkisesti sairas nuori? Tutkimuskysymykseni ja analyysini perusteella tunnistin aineistostani kolme tutkimukseni kannalta olennaista omaisen kokemukseen perustuvaa merkityskokonaisuutta moniammatillisesta yhteistyöstä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Ne ovat: ”Nuori potilas psykiatrisessa osastohoidossa”, ”Psykiatrisesta osastohoidosta kotiuttaminen ja avohoito” ja ”Nuoren potilaan saattaminen psykiatriseen osastohoitoon”. Kaikissa näissä merkityskokonaisuuksissa ilmenee Oskarin äidin kokemus siitä, että omaista tarvitaan psyykkisesti sairastuneen nuoren aikuisen rinnalla sosiaali- ja terveyspalveluiden moniammatillisessa yhteistyössä. Vaikea psyykkinen sairaus tarkoittaa nimenomaisesti sitä, että psyykkisesti sairastunut nuori ei selviä kaikista asioista ikätasoisesti ja itsenäisesti ilman toisen ihmisen – tässä tapauksessa Oskarin äidin – apua. Oskarin äidin kokemus on yhteneväinen aiempien tutkimustulosten kanssa. Useat mielenterveyspotilaiden omaiset ovat Oskarin äidin tavoin havainnoineet sairastuneen läheisensä psyykkisen tilan muutoksia, arvioineet hänen hoidontarvettaan ja olleet jatkuvasti yhteydessä erilaisiin viranomaistahoihin. Omaiset ovat Oskarin äidin tavoin ohjanneet, auttaneet ja kannustaneet sairastunutta perheenjäsentään sekä vieneet hänet lääkäriin ja olleet hänen tukenaan erilaisista palveluista päätettäessä. Olen pyrkinyt siihen, että tutkielmani palvelee sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ja siis myös sosiaalityöntekijöitä, kun kehitetään moniammatillisen yhteistyön käytäntöjä. Tavoitteeni on ollut lisätä ymmärrystä nuorten mielenterveydestä sekä varmistaa, että nuoren mielenterveysasiakkaan omaisen kokemus sosiaali- ja terveyspalveluiden moniammatillisesta yhteistyöstä tulee tutkimuksessani kuuluviin ja tavoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Tutkimuksessani keskeisin analyysitulos on, että Oskarin äiti kokee, että häntä ja hänen kokemustaan sairastuneen Oskarin omaisena ei oteta riittävästi huomioon sosiaali- ja terveyspalveluiden moniammatillisessa yhteistyössä. Erityisen selvästi tämä näkyy psykiatrisessa osastohoidossa, jossa ei ehditä omaisen kokemusta riittävästi kuunnella – tai vaikka kuunneltaisiin – ei aina toimita välttämättä parhaalla mahdollisella tavalla vaan tapahtuu omaisen asiantuntemuksen sivuuttamista. Omaisen asiantuntemuksen sivuuttaminen on yksi syy sille, että Oskari menehtyy. Tämän tulkinnan tueksi on eduskunnan oikeusasiamiehen kanteluratkaisu (EOAK/4702/2020), jonka mukaan ”potilaan omaisen tekemässä kahdessa kantelussa esitettiin mielestäni varteenotettavia perusteluja sille, että potilas jäi ilman tarvitsemaansa hoitoa ja että potilaan menehtyminen ainakin välillisesti liittyi sairaalassa noudatettuihin käytäntöihin”.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2025

Author dc:creator

• Kivimäki, Karoliina

• sosiaalityö
• moniammatillinen yhteistyö
• nuorten mielenterveys
• psykiatrinen hoitotyö
• terveyssosiaalityö

Statement dc:rights

• CC BY-NC-ND 4.0

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/598864

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/598864