Separoidun lannan käyttö kuivikkeena parressa : vaikutus lypsylehmien utareterveyteen

Separoidusta lannasta kuivikekäytössä tehtiin suppean alkuperäistutkimuksen sisältävä kirjallisuuskatsaus, koska vasta ensimmäisillä tiloilla Suomessa on alettu käyttää separoitua lantaa kuivikkeena ja tutkimusta separoidun lannan kuivikekäytön vaikutuksesta utareterveyteen Suomen olosuhteissa ei ole tehty aiemmin. Tutkimusta on tehty jonkin verran ulkomailla, mutta pääasiassa maissa, jossa vuoden keskilämpötila on korkeampi kuin Suomessa. Työn tarkoituksena on olla suomenkielinen kokoelma separoidusta lannasta tehdyistä tutkimuksista, jonka voi halutessaan lukea, jos harkitsee separoidun lannan käyttöä kuivikkeena. Separoitua lantaa pidetään halpana, ekologisena ja makuumukavuudeltaan hyvänä kuivitusvaihtoehtona. Utareterveysriskit ovat tällä hetkellä suurin keskustelua herättävä asia separoidun lannan kuivikekäytössä. Sen vaikutusta on tutkittu valmiita vastauksia mahdollisten riskien suuruuteen ei ole kenelläkään vieläkään antaa. Kirjallisuudesta löytyi tutkimuksia, joissa yhteys separoidun lantakuvituksen ja nousseiden maidon solupitoisuuksien välille oli löydetty, mutta oli myös tutkimuksia, joissa yhteyttä ei oltu todettu. Hiehot tuntuvat reagoivan kuivikkeeseen nostamalla solulukua eri tavoin kuin lehmät (Harrison 2010). Asiasta ei kuitenkaan ole olemassa vielä selkeitä, tähän asiaan keskittyviä tutkimustuloksia. Tutkimusosuuden aineisto koostui tutkimustilalta kerätyistä utareterveyden tunnusluvuista ja tuottajan haastattelusta. Tutkimuksesta oli alun perin tarkoitus tehdä laajempi, mutta olosuhteiden vuoksi se ei ollut mahdollista, koska separoitu lanta oli tutkimustilalla lopulta käytössä vain kaksi viikkoa. Tarkoituksena oli katsoa myös utareen-, lehmän- ja vetimen puhtautta, sekä vedinten kuntoa. Parsipediltä oli ajatuksena mitata kuivikkeen syvyys utareen kohdalta, sekä silmämääräisesti parren kosteus ja lantaisuus. Tuloksista ei saatu näkyviin, että separoitu lanta olisi aiheuttanut suurempaa solupitoisuuden nousua, kuin mitä normaalilla vaihtelulla esiintyi. Utareterveyden tunnuslukuja analysoitiin kahden kuukauden ajalta ennen ja jälkeen kuivikekokeilun. Analyysi tehtiin tilasäiliömaidosta ja kahdelle eri robotille jaetuista lypsyryhmistä lehmäkohtaisesti. Toinen robottiryhmä käytti kuivikkeena silputtua olkea ja toinen separoitua lantaa, eikä näitä ryhmiä verratessa todettu merkittävää nousua maidon solumäärissä. Pidempiaikaisessa käytössä merkittävyys olisi saattanut muuttua ja tulokset olisivat olleet luotettavampia. Kun yhdistetään kirjallisuuskatsauksesta ja tilatapauksesta saatu tieto, tulimme siihen johtopäätökseen, että riski utareterveyden huononemiselle separoituun lantakuivitukseen siirtyessä on olemassa. Ennen siirtymistä asiaa tulisi harkita ja miettiä mitä solupitoisuuden nousu tarkoittaisi separoituun lantakuivitukseen siirtyvällä tilalla. Lisäksi esiin tuli riski antibioottiresistenssin lisääntymiselle ja tautien leviämiselle. Näitä on tutkittu kuitenkin vasta muutamassa tutkimuksessa ja lisätutkimuksia kaivataan asiasta niin Suomessa, kuin ulkomailla.

Grantor dc:publisher

Helsingin yliopisto

Year dc:date.issued

2018

Author dc:creator

• Vuorela, Sini

Contributors dc:contributor

• Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta
• University of Helsinki, Faculty of Veterinary Medicine
• Helsingfors universitet, Veterinärmedicinska fakulteten

• separoitu lanta
• kompostoitu lanta
• utareterveys
• solupitoisuus
• kuivitus

Language dc:language.iso

fin

Identifier URI

URN:NBN:fi:hulib-202101151219

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/324669