Teorian valossa : Erik Allardt suomalaisen sosiologian kentällä

Tutkielman aihepiirinä on ajassa ja paikassa rakentunut ajattelun, kirjoittamisen, puhumisen ja toimimisen tapa: akateeminen suomalainen sosiologia. Punaisena lankana ovat sosiologian rajaamisen, määrittelemisen ja määrittymisen institutionaaliset, tekstuaaliset, poliittiset ongelmat. Tarkempi rajaus syntyy siitä, että varsinaisena tutkimuskohteena on akateemikko Erik Allardtin yhä jatkuva elämäntyö. Allardtin työ vaikuttaa suomalaista akateemista sosiologiaa laajemmin ja tätä kautta mukaan tulevat yliopistolaitos ja tiedepolitiikka. Tutkielman käsitteistölle tärkeät teoreetikot ovat Pierre Bourdieu, Steven Shapin ja Helga Nowotny. Aineistona on ensinnäkin suomalaista sosiologiaa tuottaneet ja tulkinneet tekstit, toiseksi arkistodokumentit, tärkeimpänä HY:n valtiotieteellisen tiedekunnan pöytäkirjat, lisäksi mm. muiden yliopistojen arkistoista löytyviä lausuntoja ja tieteen keskustoimikunnan pöytäkirjat vuosilta 1986-1990, kolmanneksi erilaiset puhutut ja kirjoitetut muistikuvat. Menetelmänä työssä on kohteena olevien tekstien keskeisten katkelmien yhteen liittäminen käsitteiden avulla suomalaisen sosiologian tähänastisen, jo varsin runsaan historiankirjoituksen pinnalle. Menetelmän avulla enemmänkin näytetään kuin selitetään asioita. Työn kolmen osaston otsikot ovat 'habitus ja pääomat', 'kentät' ja 'käytännöt'. Ensimmäisen osaston luvussa 2 kuvataan Allardtin taustaa ja niitä eväitä, joiden turvin hän lähti uraansa rakentamaan. Toisen osaston luku 3 on yleiskuva sodanjälkeisen suomalaisen sosiologian kentästä. Luvussa 4 analysoidaan yliopistollisten pääomien eri lajien mukaan jäsennettynä Allardtin toimintaa akateemisena vaikuttajana. Luku 5 käsittelee Allardtin poliittisen toiminnan ei-akateemisia aspekteja ja väläyttää hänen yhteyksiään talouden kenttiin. Kolmannen osaston luku 6 käsittelee Allardtin toimintaa erilaisen arkisto- ja muistitiedon valossa. Seitsemännessä luvussa on kysymys akateemisen toiminnan ytimestä, kirjoittamisesta. Kahdeksannessa luvussa käsitellään suomalaisen sosiologian historiallista itseymmärrystä. Työn tuloksena syntyy kuva siitä, miten Allardtin urassa yhdistyvät harvinaisella ja tasapainoisella tavalla ohjelmallinen näkemys sosiologian tehtävistä yhteiskunnassa ja pyrkimys realisoida tämä näkemys toiminnan joka tasolla, niin tutkimuksen teossa kuin osallisuudessa yhteiskunnan elämään. Kyseessä on toimiminen kehällä, jolla tutkimus tuottaa yleisöjensä vakuuttavaksi ja tarpeelliseksi kokemaa tietoa, joka luo ja muokkaa näkemystä yhteiskunnasta, joka 'tarvitsee' lisää tuota tietoa ja tukee sen syntyedellytyksiä. Allardtin elämäntyö on osa aikaa, jolloin tällä kehällä ainakin hetkittäin vallitsi jonkinlainen 'tasapaino'. Hän on ollut keskeisesti mukana seuraavissa suomalaisessakin yhteiskunnassa tunnistettavissa kehityskuluissa: Tieteen ammatillistuminen on tuonut sen harjoittajat lähemmäksi muita korkeasti koulutettuja ammattiryhmiä. Toisaalta yliopistokoulutuksen massoittuminen on tuottanut hyvin monelle elämänalueelle 'tieteellisesti' kouliintuneita työntekijöitä, mikä saattaa kyseenalaistaa aikaisempaa tieteen erityistä auktoriteettiasemaa. Sama ilmiö on kuitenkin myös luonut tieteelle 'massayleisön', joka on kykenevä kuuntelemaan tieteellä argumentointia.

Author dc:creator

• Sinnemäki, Aino

• Allardt, Erik
• sosiologia
• Suomi
• 1900-luvun jälkipuolisko
• tiede
• tutkimus
• sosiaalitieteet

Language dc:language.iso

fin

Handle dc:identifier.uri

http://hdl.handle.net/10138/13436

OAI identifier oai:identifier

oai:helda.helsinki.fi:10138/13436